Lue keskustelun säännöt.
Miten pystyn estämään äitini vierailut kun olen sairaalassa?
18.11.2015 |
Mun äiti on kaikkeen sekaantuva "kyylä" ja aina tunkemassa kaikkialle vaikka ei olisi kutsuttukaan.
Nyt olen joutumassa sairaalaan leikkaukseen ja joudun olemaan siellä noin 1-2 yötä. Äitini haluaisi väkisin tulla mua katsomaan vaikka olen sanonut että en todellakaan halua vierailijoita. Haluan vain levätä itsekseni ja omassa rauhassa. Ilmoitan tietenkin hoitohenkilökunnalle ettei mun tietoja saa kertoa äidilleni kun soittaa kuitenkin sairaalaan ja utelee osastoa ja huonetta mutta ei olisi ensimmäinen kerta kun hoitajat kertovat kiellosta huolimatta asioistani.
En aio tietenkään äidilleni kertoa etukäteen milloin tuohon leikkaukseen joudun mutta jos en vastaa hänen puheluihin niin toi arvaa heti että olen sairaalassa.
En vain todellakaan ole leikattuna ja kipeänä seurallisella tuulella enkä tarvitse tai edes halua (näin 40-vuotiaana) äitiäni sairaalaan tuekseni.
Kommentit (28)
ei varmaan ois kannattanut sanoa, että menet leikkaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän sua oikein hyvin. Olin itse leikkauksessa viime viikolla, enkä tosiaan olisi äitiäni ottanut sinne hössöttämään. Lähetin herättyäni tekstarin, se sai riittää. Ja riittihän se, kun enempää ei saanut. Mun äiti tosin ei pääse kätevästi kulkemaan, joten vierailuvaaraa ei ollut.
Tietääkö äitisi, missä sairaalassa leikkaus tehdään? Esim. HUSissa leikataan helsinkiläisiä niin Töölön kuin Tammisaarenkin sairaalassa, ehkä hän ei löydä sinua?
Kerro sairaalassa, että tietoja ei ehdottomasti saa luovuttaa ja kouluta äitiäsi olemalla vastaamatta puheluihin vaikket vielä leikkauksessa olekaan. Ja jos äitisi ottaa asian vielä puheeksi, sano hänelle vielä kerran tiukasti, että olet menossa hoidettavaksi ja keskityt sairaalassa toipumiseen etkä seurusteluun.
Tsemiä leikkaukseen, toivottavasti kyse ei ole mistään vakavasta!
Oletpas ihana tytär. Onko tullut pieneen mieleen, että äitisi saattaa olla huolissaan sinusta? Me normaalit välitämme läheisistämme. Se, mitä sinä pidät tungetteluna, voikin olla rakkautta.
Kiitä onneasi ettei anoppisi ole sairaalassa töissä.. Se vasta yhtä helvettiä onkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletpas ihana tytär. Onko tullut pieneen mieleen, että äitisi saattaa olla huolissaan sinusta? Me normaalit välitämme läheisistämme. Se, mitä sinä pidät tungetteluna, voikin olla rakkautta.
Rakastaa voi tunkeilemattakin.
Vierailija kirjoitti:
Oletpas ihana tytär. Onko tullut pieneen mieleen, että äitisi saattaa olla huolissaan sinusta? Me normaalit välitämme läheisistämme. Se, mitä sinä pidät tungetteluna, voikin olla rakkautta.
Minulla on narsistinen äiti ja tungettelu on tasan tarkkaan tungettelua, johon yleensä liittyy myös marttyyrityyppistä käyttäytymistä. En todellakaan jaksaisi sietää äitiäni, jos olisin toipumassa leikkauksesta. Kaikki ihmiset eivät ole normaaleja ja olen hyvin surullinen siitä ettei minulla ole yhtään tavallista, välittävää verisukulaista. Onneksi miehen puolen suku on täysjärkistä ja siltä puolelta niin anoppi kuin veli vaimoineen olivat tervetulleita mm. synnyttäneiden vuodeosastolle käymään. Vauvani on yksikuinen, eikä oma äitini ole vielä vauvaa nähnyt. Voin kertoa, että ihan kevyin perustein ei tällaisia linjanvetoja joudu tai halua joutua tekemään... ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletpas ihana tytär. Onko tullut pieneen mieleen, että äitisi saattaa olla huolissaan sinusta? Me normaalit välitämme läheisistämme. Se, mitä sinä pidät tungetteluna, voikin olla rakkautta.
Mä en ainakaan jaksaisi vieraita enempää kuin oman mieheni ja lapseni. Seurustella ehtii muiden kanssa sitten kun on paremmassa kunnossa. Huolensa voi välittää puhelimitsekin jos joku varta vasten kokee ettei halua vierailuja sairaalaan. Miksi sitä potilaan omaa tahtoa on niin vaikea kunnioittaa?
Juu. Olen "ihana" ja omaa napaa tuijottava ihminen kun en halua sairaalaan vieraita. En äitiäni tai muitakaan sukulaisia tai kavereita. Mies ja lapset ovat poikkeus.
Jos nyt joku haluaa vanhempansa sairaalasänkynsä viereen huokailemaan ja tuijottamaan kivuista kärsivää itseään niin se on ok. Minä en halua ja se ei sitten ole sallittua ja ok??
Eipä tuolla vuodeosastoilla ainakaan silloin kun itse olen siellä ollut, ole kenelläkään vanhempia käynyt vierailemassa. Pelkästään puoliso ja mahdollisesti potilaan lapset. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei varmaan ois kannattanut sanoa, että menet leikkaukseen.
Kuuli sattumalta, eikä edes minun suustani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Hei, sinun pitää kertoa tuo sama, sairaalan keskukselle, että sinusta ei saa antaa mitään potilastietoja, ei osastoja, kiellät kun menet sairaalaan. Vaitiolovelvollisuutta tulee noudattaa. Samoin osastolla, kerrot, että ei mitään tietoja yhdellekään.
En olekaan ajatellut että kielto pitää vielä erikseen kertoa keskukselle. Olen kyllä kirjallisen kiellon tehnyt ja suullisesti osastolla vielä varmuuden vuoksi asiasta sanonut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edestäänhän tuon löytää. Tuntuu varmaan äidistä aivan ihanalta, kun oma lapsi menee leikkaukseen ja ilmoittaa kylmästi, että tämä ei sinulle kuulu, en halua ahdistavaa tunteiluasi elämääni vaikeuttamaan.
Meillä on kai sitten epänormaalit suhteet lähipiirissä. Kun minä, siis äiti, jouduin sairaalaan, tyttäret tulivat heti käymään, ja se tuntui ihanalta. Kun heidän lapsistaan yksi joutui sairaalaan operaatioon, tytär meni katsomaan lastaan joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edestäänhän tuon löytää. Tuntuu varmaan äidistä aivan ihanalta, kun oma lapsi menee leikkaukseen ja ilmoittaa kylmästi, että tämä ei sinulle kuulu, en halua ahdistavaa tunteiluasi elämääni vaikeuttamaan.
Kuulumisten kertominen on ihan eri asia kuin potilaan toivomuksen rikkominen koskien vierailuita. Kyseessä on vielä todella lyhyt aika sairaalassa joten luulisi uteliaammankin mamman pystyä malttavan mielensä ja kunnioittavan potilaan tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kai sitten epänormaalit suhteet lähipiirissä. Kun minä, siis äiti, jouduin sairaalaan, tyttäret tulivat heti käymään, ja se tuntui ihanalta. Kun heidän lapsistaan yksi joutui sairaalaan operaatioon, tytär meni katsomaan lastaan joka päivä.
Ei ole mielestäni epänormaalit suhteet. Jokaisella meistä on omat tavat toimia ja kokea asioita. En ole itsekään sulkenut äitiäni elämästäni ulkopuolelle vaikka en häntä (tai muitakaan sukulaisia tai kavereita) sairaalassa jaksakaan. Tavata voin ihan helposti sitten kun olen kunnossa ja en niin kipeä. Ap
Sano että sairastat salassa.Meillä kun sisäänkirjaa potilaan, voi laittaa siihen rastin ruutuun, että sairastaa salassa, jolloin keskuskaan ei näe sun siellä olevan, ja me hoitajatkin muistetaan tarkemmin kun se potilas näkyy paikkakartalla erilailla.
Vierailija kirjoitti:
Sanot ettet halua vierailuaan.
Olen sanonut. Viimeksikin pommitti sitten mun miestäni puheluilla ja yritti udella osastoa ja vierailuaikoja. Kun mieheni kieltäytyi toiveitani kunnioittaen kertomasta, soitti äitini sairaalaan jossa joku hoitaja oli tiedon kiellostani huolimatta möläyttänyt. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sano että sairastat salassa.Meillä kun sisäänkirjaa potilaan, voi laittaa siihen rastin ruutuun, että sairastaa salassa, jolloin keskuskaan ei näe sun siellä olevan, ja me hoitajatkin muistetaan tarkemmin kun se potilas näkyy paikkakartalla erilailla.
Oikeastiko on noin? Tosi hienoa, kiitos! Ap
Hei, sinun pitää kertoa tuo sama, sairaalan keskukselle, että sinusta ei saa antaa mitään potilastietoja, ei osastoja, kiellät kun menet sairaalaan. Vaitiolovelvollisuutta tulee noudattaa. Samoin osastolla, kerrot, että ei mitään tietoja yhdellekään.