Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei kosi...
18.11.2015 |
Olemme seurustelleet kolme ja puoli vuotta miesystäväni kansssa. Kun olemme puhuneet yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista yms. olen selkeästi kertonut, että haluan mennä naimisiin ja hankkia lapsia (mikäli niitä suodaan.) Mies on sanonut olevansa ihan samoilla linjoilla. Vaan sitä kosintaa ei kuitenkaan kuulu...
Olen muutaman sanonut miehelle, että olisi kiva mennä naimisiin (viimeksi mainitsin asiasta kesällä ystäviemme häissä), johon mies on todennut jotain ympäripyöreää sitten kun aika on oikea lässytystä.
Aina jos meiltä udellaan koska ajattelimme hankkiä perheenlisäystä mies vaihtaa äkkiä puheenaihetta tai kiertelee ja kaartelee tätäkin vastausta.
Mies tietää, että minun arvomaailmassani naimisiinmeno on tärkeä asia, vaan silti hän ei kosi. Pitääkö minun siis päätellä, että mies ei halua mennä naimisiin kanssani? Hän mahdollisesti odottelee, että joku parempi nainen osuu kohdalle?
Kehtaanko sanoa miehelle, että hän joko menee naimisiin kanssani tai sitten eroamme?
Ajatuksia aiheesta ja anteeksi sekava kirjoitus.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele painostamaan eroa väläyttelemällä. Vaikka suostuisi niin ikävä muistaa aina olevansa naimisissa siksi että uhkasi erolla.
Valitettavasti moni saattaa vain sanoa haluavansa samoja asioita eron pelossa. Teot ne merkitsee.
Jos olet löytänyt hyvän miehen, jonka tunteista olet varma niin odottelisin vielä (ellei ikä ala tulla lasten hankkimista ajatellen vastaan).
Jos olet epävarma haluaako mies samaa kuin sinä niin joskus koruliikkeen ohi kävellessä kysy pokkana mennäänkö katsomaan sormuksia. Tässä kohtaa toisen ilme kertoo paljon.
Siis onko miehet nykyään niin heiveröisiä ettei ne saa itse kosituksi ja aiheen esille ottaminen on "voivoi" kun mies mussukka saattaa pahoittaa mielensä? Häh? Mitä mammanpoikia jos ei saa kosituksi.!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei kosi, vaikka selvästi tietää, että nainen sitä haluaisi, niin mies ei silloin halua naimisiin. Tietenkin mies em. tilanteessa kosisi, jos naimisiin haluaisi.
Olette jo eri tavoin vihjailleetkin asiasta. Ja jos mies vielä muuttaa puheenaihetta, niin asia on mielestäni ihan selvä.
On kolme vaihtoehtoa: antaa asian olla ja odottaa sitä kosintaa, vihjailla toistuvasti kosinnasta tai kosia itse.
Minä kyllä itse kosisin, jos vihjailutkaan eivät auta. Tilanne selviäisi samantien.
Enpä jäisi vuosia odottelemaan....
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä voisi istua alas rauhallisesti (ruoki mies hyvällä ruoalla ensin) ja kysyä että voitaisiinko keskustella. Itse vastaavassa tilanteessa sanoisin että suhde ei mielestäni etene sillä tavalla kuin itse toivoisin ja että ehkä on parempi että eroamme. Siinä vaiheessa kuuntelisin mitä miehellä on aiheesta sanottavaa... Missään tapauksessa ketään ei voi pakottaa naimisiin, mutta tosiaan ehkä teillä on sitten eri tavoitteet elämälle.
Erokortti on hedelmällisen keskustelun ehkä paras ehkäisyväline. Ei ehkä kannata vetää sitä heti alkajaisiksi naamapuoli ylöspäin pöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kosia jos muutenkin saa.
Kimmo Sasi totesi joskus, että miksi ostaa lehmä jos haluaa vain lasin maitoa silloin tällöin. Meni sitten kyllä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko miehet nykyään niin heiveröisiä ettei ne saa itse kosituksi ja aiheen esille ottaminen on "voivoi" kun mies mussukka saattaa pahoittaa mielensä? Häh? Mitä mammanpoikia jos ei saa kosituksi.!
Tuolla logiikalla naiset ne vasta heiveröisiä ovatkin. Voi, voi persuämmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suosittele painostamaan eroa väläyttelemällä. Vaikka suostuisi niin ikävä muistaa aina olevansa naimisissa siksi että uhkasi erolla.
Valitettavasti moni saattaa vain sanoa haluavansa samoja asioita eron pelossa. Teot ne merkitsee.
Jos olet löytänyt hyvän miehen, jonka tunteista olet varma niin odottelisin vielä (ellei ikä ala tulla lasten hankkimista ajatellen vastaan).
Jos olet epävarma haluaako mies samaa kuin sinä niin joskus koruliikkeen ohi kävellessä kysy pokkana mennäänkö katsomaan sormuksia. Tässä kohtaa toisen ilme kertoo paljon.
No on aika tahdoton mies, jos raahautuu alttarille pakosta vain siksi, että nainen sanoo, että eroaa, jos heitä ei vihitä :D
Meinaatteko oikeasti, että miehet ovat niin reppanoita, että pakosta menevät naimisiin, ettei nainen lähde? Kyllä täytyy olla jo melkoinen mammanpoika silloin :D
Ja ap.n asiaan. Miksi et voi lähestyä järkiperusteella.Minusta on kummaa, että näin isoa päätöstä, missä on kyseessä omaisuuden jaot yms. tehdään vihjailemalla ja odottamalla jotain ihmeen kosintaa. Mitään muuta suurta omaisuutta ja rahaa koskevaa päätöstä ei tehdä niin, että vihjaillaan ja vihjaillaan ja odotetaan, että mies tekee aloitteen. Jos haluat antaa puolisollesi puolet omaisuudestasi, niin vihjailetko ja odotat, että mies tekee aloitteen, mutta et keskustele siitä järkevästi. Jos haluat, että ostatte talon, vihjailet ja vihjailet, mutta et voi puhua siitä asiallisesti, koska siinä pitääolla jotain ihmeen romantiikkaa ja olisihan se kamalaa, jos mies ei tekisi aloitetta ja koko loppuelämän joutuisit miettimään, halusiko mies oikeasti oman talon vai ei.
Itse hoisin tämän asian niin, että kun tulin raskaaksi, istuttiin pöydän ääreen miettimään asioita ja pohdittiin positiiviset asiat avoliitosta ja avioliitosta ja laskimme, mikä kannattaa. Tämän jälkeen varasimmekin maistraattiin ajan parin viikon päästä ja kävimme hakemassa kuulutukset. Parin viikon päästä meidät oli vihitty. Meille naimisiinmeno oli järkevämpää, kuin pysyä avoliitossa.
Ensi kes'n' 22v hääpäivä
31 - Useimmille avioliitolla on muutakin merkitystä kuin se omaisuuden jakoon ja hallintaan liittyvä. Tuollainen järkiperäinen avioliiton solmiminen kuulostaa minusta samalta kuin aloittaisi seurustelun jonkin cheklistan kanssa ilman mitään ihastumisen tunteita; "Meillä on sama tausta ja harrastamme samoja asioita, myös arvomme kohtaavat - täten meidän pitäisi alkaa pariskunnaksi, joten tekisimmekö yhdessä seurustelusopimuksen". Ehkä järkevää, mutta ei tippaakaan romanttista.
Itse näen avioliiton enemmän symbolisena eleenä, jolla kerrotaan kumppanille kuinka halutaan olla toisen kanssa virallisesti samaa perhettä ja yhdessä myös lain edessä. Nämä ovat asioita joita ei järkikeskustelulla voi päättää tai toista siihen taivuttaa, koska kyse on tunnepuolen asioista, ei järjen. Joten sori vaan, tuo teidän järjestely kuulostaa omiin korviin todella kylmältä ja epärakkaudelliselta. Kuulostaa siltä että menitte naimisiin siksi koska se on järkevää, ei siksi että puoliso olisi elämänne rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin miehelke, että mennään naimisiin tai erotaan huomenna. Että voidaan sitten yhä taoailla, mutta ei seksiä enää ilman kirkkovarausta. Hän päätti kosia. Olemme onnellisesti naimisissa. Miehiä pitää nykyään patistaa naimisiin, eivät he oma-aloitteisesti enää siihen ryhdy, kun saavat jo kaiken muutenkin - miksi ostaa lehmä, kun saa maitoa ilmaiseksi. Ymmärrän noita ronanttisia prinsessaunelmia kosinnasta, mutta aina ei saa kaikkea ja pitää valita se, minkä eniten haluaa.
Itse olen aina tiennyt, että kun kohtaan elämäni rakkauden haluan myös naimisiin. Minulle se edustaa lähinnä sitä, että kuulunne yhteen ja olemme samaa perhettä. Myös oletan, että mies kosii koska pidän sitä romanttisena. Myös omaisuuden ja lasten kannalta on parempi mielestäni olla naimisissa. Suuria häitä en ole koskaan miettinyt, en tykkää olla huomion keskipiste ja hääjuhla ei kiinnosta.
Aikanaan seurustelin ja olin hyvin rakastunut. Luulin, että mies olisi tämä suuri rakkaus ja olin sokea muulle käytökselle. Minä myös vihjailin ja puhelin kosimisesta ja häistä sekä lapsista. Mies sanoi joku kerta suoraan, että avioliitto ei merkkaa hänelle mitään ja jos kosisi ja menisimme naimisiin tekisi sen vain minun mielikseni. Siinä mureni hienosti myös muu käsitys miehestä ja aloin nähdä muut "viat" selkeämmin. Olisi alusta asti pitänyt tietää, että asia on näin, mutta olin vain hörhöillyt rakastumishuumassa. Erosimme suht pian tämän keskustelun jälkeen. Kyllä mies kosii jos haluaa. Ja siihen on syynsä jos väittelee aihetta. Voihan olla, että naimisiinmeno tuntuu miehestä liian isolta askeleelta ja ahdistaa ja hän ei halua sitä vielä. Voi myös olla, että mies ei halua naimisiin ollenkaan, mutta ei sitä osaa tai uskalla kertoa. Painostaminen ei auta mitään ja sillä pilaa kyllä itseltään sen kosinnan. Jos kissan nostaa pöydälle tulee väistämättä kosinnan tullessa fiilis että kosittiin vaan koska painostettiin.
Olen nykyään naimisissa ja tämän miehen tavatessani tajusin, että tämä oli ensimmäisen kerran oikeaa rakkautta. Hän kosi minua reilu vuoden seurustelun jälkeen ja menimme muutaman viikon päästä naimisiin. Ja ei en kysellyt kosinnan perään. Tuntuu todella hyvältä nauttia toisen ehdotonta rakkautta ja ymmärrystä ja uskon vahvasti, että kun ihmiset ovat sopivat toisilleen ja kyseessä on tosirakkaus asiat eivät ole niin vaikeita. Rakkauden ja hyvän parisuhteen kuuluu olla mukava ihana ja hauska ja arjen helppoa. Ja kun jotain isoa tapahtuu ja maailma järkkyy toinen on siinä silti. Hyvässä parisuhteessa ei tarvitse painostaa ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tilannetta niin että mitä mies nyt menettää kun ei kosi, no nainen vihjailee siitä muutaman kerran vuodessa ja silloin mies miettii joo vois sitä joskus mennä naimisiin. Miksi ei sitten kosi. No monet miehet eivät pidä avioliittoa niin tärkeänä. Kaikki parisuhteen hyvät puolet tulee avoliitossa ilman sitäkin. Monet miehet eivät myöskään pidä juhlien järjestelystä ja häiden kustannukset, järjestäminen ja itse juhlat on lähinnä pakkopullaa. Toki voivat ajatella että häät sitten joskus ok. Mutta kyllähän se hammaslääkärissä käyntiin jää monilla siihen kun on pakko. Eli ei sitä huvikseen mennä.
Eli ihan vinkkinä että sitä kosintaa ja varsinkin hääpäivän määräämistä voi joutua odottamaan kauan (tai ehkä lopun elämää). Varsinkin jos ne saadaan kuulostamaan elämän tärkeimmistä jutuista ja niiden pitää olla jotain extrahienoa.
Meillä minä nappasin miehen, siis tein aloitteen tutustumiseen. Sitten odottelin että mies tekisi aloitteen seurusteluun. Siinä kesti ja kesti. Päätin sitten että juhannus on rajani. Jos mies ei siihen mennessä tee aloitetta ystävyyden muuttumisesta seurusteluun annan olla. No juhannuksena mies teki aloitteen seurusteluun. Yhteen muuttoon mies teki aloitteen. Kihloihin meno tuli kun oli puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta ym ja seurusteltu noin 6kk ja käveltiin kultasepän liikkeen ohi. Taisin heittää jonkun vitsin kun ikkunalla oli kyltti että kaikki sormukset alennuksessa. Mies vei kauppaan mutta ei kuitenkaan ostettu vielä sormuksia vaan mietittiin kotimatkalla että parin viikon päästä olisi sopiva hetki mennä kihloihin. Haettiin sitten sormukset. Mutta mitään virallista kosintaa ei ollu puolin eikä toisin. Enkä sitä kaipaa vaan minusta tämä oli paljon luontevampaa.
Keväällä kesken työpäivän viestiteltiin kun kummankin piti kertoa kesälomansa ajankohta pomolleen. Samalla kysäisin sähköpostissa että jos meinataan pitää häät kesällä (joskus oli mies oli heittänyt puolihuolimattomasti sellaisesta mahdollisuudesta vitsiä) niin vaikuttaako se loman ajankohtaan. Mies kysyi sähköpostilla että käykö kirkko paikkakunnalla x ja juhlat paikassa y päivänä ö. Vastasin että ok. Mies soitti samantien kirkkoherranvirastoon ja varas kirkon, papin jne. Ei mitään yltiöromanttista hempeilyä vaan asiat vaan johtuivat eteenpäin kun kosinnasta, häistä ym ei tehdä järkyttävän isoja peikkoja jotka vaativat ties mitä.
Nyt naimisissa jo pitkästi yli 10 v.
Ap oletko kysynyt millaista elämää miehesi haluaisi viettää 5 vuoden kuluttua. Kuivailisiko hän lähinnä millaisen auton omistaa ja missä maissa käynyt reissussa vai kertooko omasta talosta sinun kanssasi tai lapsista sinun kanssasi vai mistä? Oletteko jutelleet koskaan millaiset häät haluaisitte jos joskus menette naimisiin. Ihan pienet lähipiirin kanssa vai 300 vierasta jne.
Entä so jos miehesi ei koskaan kosi. Kauanko odotat? Hommaatteko lapsia avosuhteeseen ? Mikä merkitys avioliitolle on sinulle? Entä miehelle?
Odotatko oikeasti kihlausta vai onko se kosinta sinulle tärkeää. Pitääkö sen olla hienoa ja näyttävää? Mitä jos kirjoittaisit miehellesi kirjeen. Kertoisit siinä mitä sinä toivot elämäsi olevan viiden vuoden kuluttua. Toivotko että olette reissanneet paikassa x josta olet aina haaveillut, toivotko että olette naimisissa ja odotettu ekaa lastenne? Voihan kertoa kirjeessä että arvostat avioliittoa ja haaveilet pienistä/ isoista häistä jne.
Palsta näemmä kadotti kappalejaot, anteeksi pitkä sepustus.
Minulla on mies, joka eli avoliitossa ennen minua 15 vuotta. Puoli vuotta siitä kun oltiin aloitettu seurustelu kosi. Totesi, että ei ole ikinä ennen halunnut kenenkään kanssa naimisiin. Nyt ollaan oltu naimisissa 15 vuotta.
Ero korttia ei kannata heti lyödä pöytään. Mutta avioliitto pitää ottaa asiallisesti esille. Jos on talot pystytty hankkimaan, kenties lapsiakin, niin kyllä avioliitto asiakin pitää pystyä puhumaan.
Jos asia on sinulle tärkeä, niin asiallisen keskutelun jälkeen, jos ei ole saatu mitään ratkaisua, niin aloittaisin seksilakon :-)
Mikä ihme tuo seksillä kiristäminen oikein on? Ettekö te itse tykkää seksistä? Vaikea kuvitella mitä järkeä olisi kieltää itseltäänkin seksi siksi ettei mies kosi, omaan nilkkaanhan se sattuisi yhtä paljon kuin miehenkin.. paitsi siis jos se yleensä on vain suoritus, johon ryhdytään miehen mieliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet avioliiton solmimisia ajattele itsestään. Sen kus kositte itse ja alatte värkkämään häitänne. Ihme saamattomuutta. Suurimmalle osalle miehistä se ei ole edes iso asia, kunhan ei tartte alkaa hääkarkkeja väkertämään itse.
En kyllä pidä ainakaan itseäni saamattomana, koska itse tein aloitteen suhteeseen, yhteenmuuttoon ja talon ostamiseen. Ei ole mielestäni liikaa vaadittu että mies hoitaisi sen kosimisen, etenkin kun siitä on hänelle jo useaan kertaan mainittu. Ei kai naisen sentään kaikkea tarvitse hoitaa ollakseen epäsaamaton...
--7
Ei tarvitse hoitaa kaikkea, kunhan tajuaa ymmärtää, että mies ei ilmeisesti naimisiin halua. Ainakaan sinun kanssasi.
Ikäviä tällaiset tapaukset, missä naiset tuhlaavat parhaat vuotensa mieheen, joka ei heitä ansaitse :(.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt kosinta, jossa mies yllättää naisen ja kysyy naimisiin vs. kosinta jossa nainen pyytää itse kosintaa mieheltä, jonka jälkeen mies kosii.. Kumman haluat? :(
Miksi pitäisi koska?
Liikaa saippuaoopperaa.
Vanhanaikainen tyttöjen haave
Miettikää nyt kosinta, jossa mies yllättää naisen ja kysyy naimisiin vs. kosinta jossa nainen pyytää itse kosintaa mieheltä, jonka jälkeen mies kosii.. Kumman haluat? :(