Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei kosi...
18.11.2015 |
Olemme seurustelleet kolme ja puoli vuotta miesystäväni kansssa. Kun olemme puhuneet yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista yms. olen selkeästi kertonut, että haluan mennä naimisiin ja hankkia lapsia (mikäli niitä suodaan.) Mies on sanonut olevansa ihan samoilla linjoilla. Vaan sitä kosintaa ei kuitenkaan kuulu...
Olen muutaman sanonut miehelle, että olisi kiva mennä naimisiin (viimeksi mainitsin asiasta kesällä ystäviemme häissä), johon mies on todennut jotain ympäripyöreää sitten kun aika on oikea lässytystä.
Aina jos meiltä udellaan koska ajattelimme hankkiä perheenlisäystä mies vaihtaa äkkiä puheenaihetta tai kiertelee ja kaartelee tätäkin vastausta.
Mies tietää, että minun arvomaailmassani naimisiinmeno on tärkeä asia, vaan silti hän ei kosi. Pitääkö minun siis päätellä, että mies ei halua mennä naimisiin kanssani? Hän mahdollisesti odottelee, että joku parempi nainen osuu kohdalle?
Kehtaanko sanoa miehelle, että hän joko menee naimisiin kanssani tai sitten eroamme?
Ajatuksia aiheesta ja anteeksi sekava kirjoitus.
Kommentit (42)
Älä ole pirttihirmu. Asioista voi keskustella puolison kanssa asiallisesti ja selvittää, mikä tilanteessa mättää. Kuitenkaan unohtamatta sitä, että olette seurustelleet VASTA 3.5 vuotta ja on nyt jo kiire naimisiin, että perheenlisäykseen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan heti kannata alkaa erolla uhkailemaan. Jos vaikka ihan kunnolla istuisitte alas ja keskustelisitte asiasta? Kerrot selkeästi ja rehellisesti mitä sinä tahdot, miksi ja millä aikavälillä. Kuuntelet myös miehen mielipiteen tuomitsematta ja suuttumatta. Jos olette ihan eri linjoilla, niin sitten voitte päättää lähteä eri suuntiin.
Aika heikot eväät avioliitolle, jos nytkään ei synny keskusteluyhteyttä. Mammapalstalla arvuutellaan miehen ajatuksia.
Joo vaikea juttu. Olen vähän samankaltaisessa tilanteessa. Naimisiin en välttämättä halua, mutta lapsia kyllä.
Miehen kanssa todella hankala keskustella asiasta, kun vaihtaa aina aihetta, puhumattakaan siitä että ottaisi koskaan itse meidän yhteisen tulevaisuuden puheeksi. Eilen viimeksi sivusin aihetta kysymällä miten suhtautuisi, jos vahingossa tulisin raskaaksi .Ei sillä että tätä yrittäisin tai edes haluaisin. On kuitenkin mielestäni aihe, josta kahden keskenään parisuhteessa tai muuten yhdyntää harrastavan tulisi pystyä keskustelemaan, ilman että toinen vaihtaa puheenaiheen päivän uutisiin.
Urastaan ja muusta kyllä lätsisee vaikka millä mitalla. Ollaan seurusteltu 5 vuotta :/ Sanoo rakastavansa, mutta tuntuu parisuhteen kannalta olevan sellainen eletään nyt vaan hetkessä, eikä hötkyillä tyyppi.
Mun mielestä voisi istua alas rauhallisesti (ruoki mies hyvällä ruoalla ensin) ja kysyä että voitaisiinko keskustella. Itse vastaavassa tilanteessa sanoisin että suhde ei mielestäni etene sillä tavalla kuin itse toivoisin ja että ehkä on parempi että eroamme. Siinä vaiheessa kuuntelisin mitä miehellä on aiheesta sanottavaa... Missään tapauksessa ketään ei voi pakottaa naimisiin, mutta tosiaan ehkä teillä on sitten eri tavoitteet elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama "ongelma" täällä. Muutama vuosi sitten puhuttiinkin miehen kanssa että molemmat haluaa kyllä naimisiin, eli mitään ideologista estettäkään ei pitäisi olla. Lisäksi sanoin, että haluan kyllä naimisiin ennen kuin täytän 40, esittäen sen vähän vitsillä tyyliin "mä en sitten halua olla vanha morsian, eli pitää hoitaa se sitten ennen kuin täytän nelkyt". Ja kerroin myös että oletan että mies kosii, koska itse olin aloitteen tekijä suhteen alkuun. Haluan siis että mies "hoitaa" edes sen kosimisen. Tämäkin tuntui olevan hänelle ok.
No, nyt on seurusteltu yli 4 vuotta ja ostettiin vastikään talokin, eikä kosintaa kuulu. Ikääkin on mulla jo 36, eli eipä tässä hirveän monta vuotta ole aikaa jos miettii että kosinnan jälkeen on kihloissa esim. vuoden tms... Lapsellista kyllä, mutta esim. kesälomareissun jälkeen itkeskelin kosinnan puutetta, koska matkalla olisi ollut niin monta hyvää tilannetta sille ja melkein sitä odotinkin, mutta ei. Ja sama syksyllä kun käytiin vuosipäiväreissulla. Ihan turha odottaa, kun aina vaan pettyy.
Sellainenkin typerä asia ottaa päähän, että kuvittelin että viimeistään tuollaisen isomman taloudellisen päätöksen jälkeen (talon osto) tulisi mieleen mennä naimisiinkin, mutta sen sijaan tehtiin testamentit ja otettiin henkivakuutukset... Nyt sitten postilaatikkoon pitää laittaa molempien sukunimet, ja vaikka en muiden mielipiteistä välitäkään, niin vituttaahan se olla postilaatiikkorivistön ainoa avopari. Jotenkin se oikein alleviivaa sen, että minun kanssa ei halutakaan naimisiin niinkuin muiden naisten.
Enkä todellakaan ala painostamaan, kosimaan itse tms. Silloin ei ikinä voisi olla varma, suostuuko mies vain painostuksen alla vai haluaako oikeasti itse naimisiin. Mies kyllä tietää haluni, ja tietää että haluaisin meistä virallisesti lähiomaisia (joskus olen tästä hänelle sanonut, että minua harmittaa kun emme ole virallisesti lähiomaisia eikä minulla ole muutakaan sukua, että esim. jos joudun onnettomuuteen niin voi olla ettei mies edes pääse katsomaan ja joku tädinkumminkaimanserkku kutsutaan hänen sijaansa kertomaan irrotetaanko laitteet tms). Joskus joku on kysynyt että olemmeko naimisissa, ja olen siihen miehen kuullen vastannut että ei olla kun ei ole kosittu, eli senkin mies tietää ihan varmasti että hänestä tämä on kiinni...
Eli mitään neuvoja mulla ei ikävä kyllä ole antaa, koska itsellä on sama tilanne. Joku ehkä voi itse hoitaa sen kosinnan, mutta kun jo nyt joskus mietin että olisiko mies minun kanssani jos en itse olisi häntä "vongannut", niin en todellakaan halua sellaista avioliittoa jossa joutuisin yhä miettimään samaa :/. Lähinnä siis halusin vain kertoa että ymmärrän täysin tunteen...
Pelottaa vaan että jos tässä menee vielä useampikin vuosi, niin ei se mahdollinen kosinta enää sitten kovin hyvältä edes tunnu - ennemminkin siltä että mies päättää tyytyä minuun eikä jaksakaan enää etsiä jotain parempaa. Kyllä tällaisen neljän vuoden jälkeen jo pitäisi tietää haluaako toisen kanssa naimisiin vai ei (kun kerran ylipäätään joskus naimisiin kerran haluaa), ja vitkuttelusta tulee vain se mieleen, että toinen ei olekaan varma löytyisikö kuitenkin jotain parempaa. "Katellaan vielä".
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä voisi istua alas rauhallisesti (ruoki mies hyvällä ruoalla ensin) ja kysyä että voitaisiinko keskustella. Itse vastaavassa tilanteessa sanoisin että suhde ei mielestäni etene sillä tavalla kuin itse toivoisin ja että ehkä on parempi että eroamme. Siinä vaiheessa kuuntelisin mitä miehellä on aiheesta sanottavaa... Missään tapauksessa ketään ei voi pakottaa naimisiin, mutta tosiaan ehkä teillä on sitten eri tavoitteet elämälle.
Mä en menisi naimisiin ihmisen kanssa, joka jo ennen avioliittoa on sitä mieltä, että ehkä on parempi erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tähän asti tulleista vastauksista!
Pitää keskustella aiheesta miehen kanssa, jännittää vaan niin hemmetisti. Toisaalta taas mies selvästi tietää haluni (haluan, että mies kosii), koska olen asiasta aikaisemminkin puhunut ja saanut ympäripyöreitä vastauksia.
Kuten vastaaja nro. 7 en myöskään missään nimessä halua pakottaa miestä naimisiin, vaan se pitää todellakin tapahtua miehen omasta tahdosta. Ajattelen ihan samoin kuin sinä. Jos kosinta tulee sen jälkeen kun puhumme aiheesta niin sitä saa miettiä, mahtoiko mies nyt itse haluta tätä. Toki aijon painottaa, etten halua naimisiin hänen kanssaan, jos hän ei sitä oikeasti halua... Vaikeaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miehet avioliiton solmimisia ajattele itsestään. Sen kus kositte itse ja alatte värkkämään häitänne. Ihme saamattomuutta. Suurimmalle osalle miehistä se ei ole edes iso asia, kunhan ei tartte alkaa hääkarkkeja väkertämään itse.
Ikävä sanoa mutta olette harjoituskappaleita. Viimeistään seitsemäntenä vuonna mies jättää teidät kun päättää haluta naimisiin jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro mullekin jos keksit tuohon jonkun järkevän keinon... Itsestä kun tuntuu että olen tosiaan kaiken jo kokeillut, alkaen siitä että kerroin haluavani naimisiin, kysyin haluaako mies joskus naimisiin (ja taisin vielä kysyä sen jälkeen että "toivottavasti minun kanssa, eikö niin ;)") ja saanut siihen myöntävän vastauksen, olen vihjaillut kuinka haluan hänestä lähiomaisen ja kuinka avioliitto on vain hänen kosinnastaan kiinni... Tuntuu ettei tässä vain ole enää mitään väliaskelta siihen painostukseen, jonka jälkeen kosinnalla ei enää olisi sitä samaa arvoa :(.
--7
Niin... Jos mies on samoilla linjoilla, mutta ei kosi, niin..... Valitettavaa sanoa, mutta hän ei vain halua sitä sinun kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet avioliiton solmimisia ajattele itsestään. Sen kus kositte itse ja alatte värkkämään häitänne. Ihme saamattomuutta. Suurimmalle osalle miehistä se ei ole edes iso asia, kunhan ei tartte alkaa hääkarkkeja väkertämään itse.
En kyllä pidä ainakaan itseäni saamattomana, koska itse tein aloitteen suhteeseen, yhteenmuuttoon ja talon ostamiseen. Ei ole mielestäni liikaa vaadittu että mies hoitaisi sen kosimisen, etenkin kun siitä on hänelle jo useaan kertaan mainittu. Ei kai naisen sentään kaikkea tarvitse hoitaa ollakseen epäsaamaton...
--7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet avioliiton solmimisia ajattele itsestään. Sen kus kositte itse ja alatte värkkämään häitänne. Ihme saamattomuutta. Suurimmalle osalle miehistä se ei ole edes iso asia, kunhan ei tartte alkaa hääkarkkeja väkertämään itse.
En kyllä pidä ainakaan itseäni saamattomana, koska itse tein aloitteen suhteeseen, yhteenmuuttoon ja talon ostamiseen. Ei ole mielestäni liikaa vaadittu että mies hoitaisi sen kosimisen, etenkin kun siitä on hänelle jo useaan kertaan mainittu. Ei kai naisen sentään kaikkea tarvitse hoitaa ollakseen epäsaamaton...
--7
Auts, onko mies tahdoton?
Meillä oli sana homma. Istuttiin alas ja keskusteltiin asiasta. Kerroin oman kantani ja hän omansa. Asia jätettiin hetkeksi muhimaan, mutta eihän siinä kauaa mennyt, kun mies kosi. Oltiin tuolloin oltu reilu 4v yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sana homma. Istuttiin alas ja keskusteltiin asiasta. Kerroin oman kantani ja hän omansa. Asia jätettiin hetkeksi muhimaan, mutta eihän siinä kauaa mennyt, kun mies kosi. Oltiin tuolloin oltu reilu 4v yhdessä.
Eikö sinusta sen jälkeen tuntunut että olit painostanut miehen kosintaan? Mietitkö ikinä olisiko mies vapaaehtoisesti ikinä kosinut ilman tuota keskustelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sana homma. Istuttiin alas ja keskusteltiin asiasta. Kerroin oman kantani ja hän omansa. Asia jätettiin hetkeksi muhimaan, mutta eihän siinä kauaa mennyt, kun mies kosi. Oltiin tuolloin oltu reilu 4v yhdessä.
Eikö sinusta sen jälkeen tuntunut että olit painostanut miehen kosintaan? Mietitkö ikinä olisiko mies vapaaehtoisesti ikinä kosinut ilman tuota keskustelua?
Mä olen sitä mieltä että monet miehet ei tajua vihjeistä huolimatta kuinka tärkeä asia kosiminen/naimisiinmeno naiselle on. Joten en usko että normaalilla itsetunnolla varustettu mies "pakosta" kosiin vaan siksi että rakastaa eikä halua "turhanpäiväisen" asian (=kosimisen) lopettaa yhdessäoloa. Sen herätyskeskustelun voi hoitaa ihan nätisti ja asiallisestikin ilman että turhaan kiihtyy ja "pakottaa" miestä yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sana homma. Istuttiin alas ja keskusteltiin asiasta. Kerroin oman kantani ja hän omansa. Asia jätettiin hetkeksi muhimaan, mutta eihän siinä kauaa mennyt, kun mies kosi. Oltiin tuolloin oltu reilu 4v yhdessä.
Eikö sinusta sen jälkeen tuntunut että olit painostanut miehen kosintaan? Mietitkö ikinä olisiko mies vapaaehtoisesti ikinä kosinut ilman tuota keskustelua?
Mä olen sitä mieltä että monet miehet ei tajua vihjeistä huolimatta kuinka tärkeä asia kosiminen/naimisiinmeno naiselle on. Joten en usko että normaalilla itsetunnolla varustettu mies "pakosta" kosiin vaan siksi että rakastaa eikä halua "turhanpäiväisen" asian (=kosimisen) lopettaa yhdessäoloa. Sen herätyskeskustelun voi hoitaa ihan nätisti ja asiallisestikin ilman että turhaan kiihtyy ja "pakottaa" miestä yhtään mihinkään.
Olisiko sulla tähän jotain konkreettisia esimerkkejäkin? Kyllä minusta jo ihan "haluan naimisiin ja haluaisin että kosit minua lähiaikoina, koska tämä asia vaivaa minua suuresti" on täysin pakottamista, tai jo sekin, jos sanoo "haluan oikeasti naimisiin, ja minulla on paha mieli kun et kosi". Kyllähän siinä silloin helposti äijälle tulee olo että nyt on pakko kosia ettei toisella ole paha mieli. En näe sitä silloin kovin vapaaehtoisena, jos kosinnan lähtökohta on vain lepytellä toista. Vaikkei pakottaja mitenkään kiihtyisikään.
--7
Kosi sinä ja sitten saat suoran vastauksen. Helppoa ! Jos hän vastaa ei, niin sitten jatkat matkaa ja etsit semmoisen jonka haluaa perustaa sinun kanssa perheen.
Ja, joo kyllä nainen voi kosia.