Ahdistaa enkä tiedä miten jaksan yhtään mitään :(

Vierailija

Koko elämä on kituuttamista päivästä toiseen. Päällisin puolin kaikki on hyvin, koulutus, työ, avioliitto, harrastukset ja perhe. Silti henkeä salpaa, en tunne kelpaavani, epäonnistun, missään ei ole järkeä, tulevaisuus näyttää mustalta. Nytkin taistelen itkien että jaksan edes kolmeen asti töissä, että pääsen sen jälkeen kotiin suojaan. Maailman tilanne ahdistaa. Oma ulkonäkö, rahatilanne, terveys, kaikki ahdistaa vaikka missään ei ole sinänsä vikaa. Tunnen olevani huono tytär, kun en ahdistukseltani saa aikaiseksi käydä tervehtimässä vanhempiani tai edes veljeäni. Haastan riitaa mieheni kanssa, koko elämä tuntuu niin pettymykseltä. Olen pettynyt itseeni enkä vaan jaksa. Mitä tämä oikein on? Saan välillä paniilkikohtauksia kun itken silmät päästäni pahaa oloa. En vain osaa elää tätä elämää niin kuin pitäisi.

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Hae apua. Mitä sinulle on sattunut? Ei tuollainen tule itsestään. Mieti rauhassa. Ota vaikka pari päivää lomaa, nuku ja syö hyvin. Ota omaa aikaa. Hyväksy tunteesi.

Vierailija

Lisäksi some lisää ahdistustani ihan valtavasti. Instagram on täynnä täydellisten ihmisten täydellistä elämää vaikka tietysti tiedän, että se on vain pintaa tai jopa valheellista. Yritän itsekin koko ajan menestyä ja saada paljon seuraajia mutten edes tiedä miksi. Koko homma vain pahentaa oloani. Lisäksi olen herkkä ottamaan vaikutteita ja haahuilen nettikaupoissa metsästämässä milloin mitäkin mukatäydellistä tuotetta, joka mukamas tekisi elämästäni täydellistä. Ja tosi asiassa vain syventää ahdinkoani. Todella syvältä ja tajuan hyvin miten sairas koko ajatusmaailma on mutten pääse siitä irti.

Vierailija

En tiedä, mistä tämä on saanut alkunsa. Muistan jo opiskeluaikana olleeni aika ajoin ahdistunut ja pelkäsin välillä ihan sairaalloisesti vanhempieni sairastumista. Tai muuten vain ahdisti. Välillä en mennyt luennoillekaan, kun ahdisti niin. Siitä on nyt kuitenkin jo vuosia aikaa. Tämä nykyinen ahdistus on ehkä monen jutun summa. Olen epätyydyttävässä mutta stressaavassa työssä, jossa en juurikaan koe onnistumisia. Haluaisin että mieheni ymmärtäisi minua aivan täysin ja petyn suunnattomasti joka kerta, kun hän ei ole samalla aaltopituudella kanssani. Vanhemmatkin ovat sairastuneet. Työsuhde on määräaikainen eli pelkään jo etukäteen työttömyyttä. Pelot kaikkinensa määrittävät mun elämää paljon. En tiedä miten voisin elää ilman niitä. Samaan aikaan haluaisin olla suuri menestyjä ja täysin näkymätön. En osaa selittää tarkemmin.

Vierailija

Kuulostaa todella tutulta, ei ikinä ole tarpeeksi mitään. Ei tarpeeksi kaunis, menestynyt tai tarpeeksi hyvä kumppani. Onko sulla ollut joku hylkäämiskokemus lapsena?

Vierailija

Mulla on kanssa tuo nettishoppailu ihan järjettömyyteen asti. Etsin etsimällä asioita jotka tekisi musta täydellisemmän. Eikä mikään muutu sitten kuitenkaan

Vierailija

Millainen hylkäämiskokemus? Mua kiusattiin ala-asteella niin, että koulussa samat tyypit nauroivat mulle ja eivät ottaneet mukaansa mutta koulun ulkopuolella halusivat kyllä viettää aikaansa kanssani. Siitä jäi tunne, etten kelpaa muuten kuin ns. salaa. En omana itsenäni. Sen jälkeen olen ollut yksinäinen susi ja aikojen saatossa minulla on ollut vain kourallinen ystäviäni omasta tahdostani. En halua päästää ketään lähelleni,vaikka sitä usein kaipaankin. Sosiaaliset tilanteet ovat minulle jotenkin rasitteita, olen kai aikamoinen introvertti ja viihdyn omassa seurassa parhaiten. Puolisoni on hyvin samanlainen ja se taitaakin olla iso tekijä hyvän parisuhteemme kannalta. Koen olevani niin huono ja epäonnistuja kaikessa, ettei mitään kannata edes yrittää. Olisin ehkä halunnut saavuttaa enemmän mutten tiedä mitä se olisi. En tunnu oikein tuntevani itseäni. Haluaisin vain olla möllöttää kotona.

Vierailija

Joo, tuo shoppailu on lääke pahaan oloon mutta tekee vain sairaammaksi ihan todella. Koko ajan on jotain pakko saada ja se ei tietenkään muuta oloani kuin huonompaan suuntaan. Mulla ei ole mitään järkevää harrastusta josta saisin tyydytystä ja muuta ajateltavaa. Ajatukset pyörii ostamisen ympärillä ja haen siitä helpotusta. "jos nyt vielä ostan tämän ja tuon, sitten olen onnellinen". Ei se noin mene mutten osaa lopettaakaan.

Vierailija

Nytkin on monta nettikauppaa selaimessa auki ja harkitsen meneväni ostoskeskuksen kautta kotiin. Olisi se ja tämä ja tuo vaate ja meikki jotka olisi pakko saada. Vihaan tätä!

Vierailija

Kysyin tuosta hylkäämiskokemuksesta siksi että itselläni on hyvin samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla ja toinen vanhemmistani "hylkäsi" meidät kun olin lapsi. Uskon että oma riittämättömyyden ja avuttomuuden tunteeni kumpuaa osittain siitä ja myös se että odotan kumppaniltani liikaa huomiontia. Oletko käsitellyt ollenkaan noita kiusaamiskokemuksia itsesi kanssa?

Vierailija

Terapeutti auttaa sinua käsittelemään tunnetilojasi ja niiden syntymekanismia. Oikeasti kannattaa hakeutua ammatti-ihmisen pakeille. Hän osaa antaa sinulle uusia näkökulmia.

Somen voit lopettaa saman tien. On hyvä, että tiedostat jo osan ahdistuksestasi kumpuavan sieltä. Sinun pitää vain päättää lopettaa instan yms. seuraamisen, koska se ei selkeästi tee sinulle hyvää.

Rauhoita tilanne. Keskity yhteen asiaan kerrallaan. Olet nyt töissä kolmeen asti. Älä mieti mitään muuta. Sinun ei tarvitse jaksaa mitään muuta.

Älä mieti isoja kokonaisuuksia. Ota aina yksi pieni asia kerrallaan käsittelyyn. Jaksanko pukea päälle? Jaksan. Okei. Jaksatko ajaa autolla / mennä bussipysäkille mennäksesi kauppaan? Jaksan. Jne.

Mikä asia sinua ilahduttaa? Hyvä ruoka? Leivotko? Lempibändisi musan kuuntelu? Kissan silittely? Pikkulintujen talviruokailu? Keskity tekemään niitä asioita, joista vilpittömästi itse nautit miettimättä yhtään, mitä joku toinen ihminen asiasta ajattelee.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joo, tuo shoppailu on lääke pahaan oloon mutta tekee vain sairaammaksi ihan todella. Koko ajan on jotain pakko saada ja se ei tietenkään muuta oloani kuin huonompaan suuntaan. Mulla ei ole mitään järkevää harrastusta josta saisin tyydytystä ja muuta ajateltavaa. Ajatukset pyörii ostamisen ympärillä ja haen siitä helpotusta. "jos nyt vielä ostan tämän ja tuon, sitten olen onnellinen". Ei se noin mene mutten osaa lopettaakaan.

Mulla oli liikunta, mutta siitäkin sain tehtyä sairasta vertailemalla itseäni parempikroppaisiin naisiin ja tuntui että olo vain paheni jos liikkui ja ajatteli asiaa

Vierailija

Mulla ihan samanlaiset ajatukset. Olen koukussa blogeihin ja instagramiin ja youtubeen. Niissä esitellään vain sitä täydellistä elämää ja ostoksia jotka olisi itsekin pakko saada. Eilen taas tuli tehtyä heräteostoksia mitä en tarvitse ja kaduttaa.

Vierailija

Itken melkein joka päivä puuskissa lähinnä töissä tai nukkumaan mennessä. Saan nautintoa kyllä hyvästä ruuasta, miehen lähellä olemisesta ja siitä kotona möllöttämisestä. Töissä käynti on välillä todella rankkaa sillä olen hyvin tunnollinen ja jos jokin menee vähänkin vinksalleen olen todella armoton itselleni. Saatan jäädä epäonnistumiseen vellomaan pitkäksi aikaa.

Tuntuu ettei mussa ole mitään sisältöä, etten ole kiinnostava tai mitään. Se ehkä kumpuaa lapsuudestakin, en tiedä. Myös kaikki aiemmat seurustelusuhteet ovat menneet huonosti ja mut on aina jätetty kuspääkohtelun jälkeen todella raastavasti. Nykyistä onnellista parisuhdetta on kuitenkin ollut jo yli vuosikymmenen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan samanlaiset ajatukset. Olen koukussa blogeihin ja instagramiin ja youtubeen. Niissä esitellään vain sitä täydellistä elämää ja ostoksia jotka olisi itsekin pakko saada. Eilen taas tuli tehtyä heräteostoksia mitä en tarvitse ja kaduttaa.

Ihan sama juttu! Eilen katsoin meikkitutoriaaleja ja laitoin tilaukseen monta tuotetta, joita en edes tiennyt tarvitsevani ennen videoiden katsomista. Ihan järkyttävää. Välillä jopa haen blogeista jotain inspistä, jos haluaisin jotain uutta mutten tiedä mitä. Sairasta!!!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat