Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miehen raivostuttava älypuhelinriippuvuus

3310-kaipuu

Mies tulee töistä kotiin, kaivaa puhelimen taskusta ja siinä se sitten on. Nenä kiinni ruudussa iltaan saakka. Syönnin ajaksi saattaa laskea pöydälle kun mainitsen asiasta. Lapset haluaisivat leikkiä isänsä kanssa, ja vaikka mies istuisi heidän kanssaan lattialle, puhelin on kädessä ja huomio siinä. Surullista katsoa kun hetken yrittämisen jälkeen lapset luovuttavat, ei isä nyt leiki mukana. Kun mainitsen asiasta (vaikka kuinka yrittäisin olla asiallinen), mies suuttuu ja aina siitä tulee riita. Ei joka päivä jaksaisi samasta asiasta jauhaa. Miten ihmeessä saan miehen edes hetkeksi irti näytöstä, edes siksi aikaa kun on sen pienen hetken lasten kanssa?! Ärsyttää jo sekin, millaisen mallin lapset tästä saavat, että se puhelin on pakollinen käden jatke. Itse käytän puhelinta siihen varsinaiseen tarkoitukseen, soittamiseen ja satunnaiseen viestittelyyn, ja näin lasten päiväunien aikaan selaan nettiä.

Kommentit (14)

Vierailija

Tuo on valitettavan yleistä ja todella raivostuttavaa. Mitäs jos soittaisit miehelle aina, kun sulla on hänelle asiaa? Tai lähetä tekstari, "veisitkö roskat?"

Mun yks miesystävä puhui jatkuvasti puhelimessa autoa ajaessaan, kun oltiin matkalla jonnekin. Tehtiin molemmat pitkiä työpäiviä, joten ehdittiin vain vähän näkemään ja olisi ollut kiva vaihtaa kuulumisia siinä matkan aikana.

Kerran sitten kaivoin puhelimen esille niin, ettei hän huomannut ja kun hän lopetti puhelunsa, soitin hänelle pokkana siitä kuljettajan vierestä. Mies katsoi puhelinta, "miten sä voit mulle soittaa, kun sähän olet siinä..." sitten tajusi ja laittoi puhelimen nolona pois. Eikä koskenut siihen enää. Ainakaan sillä reissulla.

Vierailija

Saako mies lukea kirjaa, lehtiä, hoitaa ostoksia ja pankkiasioita, lukea tietokirjoja ja etsiä tietoa eri asioista, hoitaa työasioita, jutella ihmisten kanssa ja katsoa uutisia? Eikö? Miksi? Ja jos saa, niin saako vain, jos ei tee näitä asioita puhelimen välityksellä? Miksi?

Vierailija

Kolumni tämän päivän Hesarista. Kannattaa antaa jokaisen puhelin- ja nettiriippuvan luettavaksi.

Vanhempi, älä katoa kännykkään

Lujasti lempeä 18.11.2015 14:20 Päivitetty: 18.11.2015 16:05 2
Kolumni
Maaret Kallio
Kirjoittaja on psykoterapeutti, kouluttaja ja tietokirjailija.

Äidin katse pysyy kännykässä, vaikka lapsi nuhjuttaa vieressä väsymystään. Isä tuijottaa tablettiaan, eikä pysty havahtumaan some-maailmasta vauvansa jokelteluun. Sähköpostin kilahtaessa vanhempi katoaa hetkessä leikkipuiston liukumäestä työmaailman paineisiin.

Sellaisia ne nykyvanhemmat ovat: koneeseen kadonneita, digille lapsensa uhranneita, ruutuihinsa kivettyneitä. Toista se oli ennen – vai oliko?

Henkisesti poissaoleva ja vastaamaton vanhempi herättää lapsessa intensiivistä hätää, sanoo lastenpsykiatri Jukka Mäkelä. Silti ilmiö ei ole Mäkelän mielestä uusi: poissaoleva vanhemmuus on pitkää suomalaista perintöä, jota eivät digiajan vanhemmat ole luoneet. Emotionaalisesti tavoittamaton ja kivikasvoinen vanhempi on monelle tuttu jo ennen internetin valtakautta. Vanhemmuutta on leimannut ennemmin turvallisuuden varmistaminen kuin suhteeseen syventyminen.

Digimaailma tuo poissaolevuuteen uuden ja liian helpon väylän. Väsyneelle vanhemmalle somen nopea ja myönteinen palaute antaa sitä, mitä jokainen eniten kaipaa: yhteyden toisiin, nähdyksi tulemisen tunteen ja hyväksyntää.

Hinnan maksavat sekä lapsi että vanhempi. Kun vanhempi on lapselle peili, josta opetella itseään, mitä kertoo vanhempi, jonka lasittuneet kasvot ovat liimautuneet ruutuun? Kun yhteydennälkäinen vanhempi katoaa verkkoon, hän jättää samalla lapsensa vaille suhdetta, jossa saisi opetella yhdessäoloa, palautteen saamista, lämpöä ja vaivannäköä hyvän ihmissuhteen aikaansaamiseksi.

Vanhemmuuden vaatimusten lista tuntuu olevan loputon, vaikka loppujen lopuksi merkittävin makaa kahdessa sanassa: turvallisuudessa ja kiinnostuksessa. Läsnä oleva vanhempi on saatavilla, reagoi lapsen kiukkuun ja iloon, korjaa ja luo yhteyttä aina uudelleen. Usein pelkkä vanhempi riittäisi, ilman suuria virikkeitä, vempaimia tai mahtavia harrastuksia. Sillä missä ihminen oppii olemaan suhteessa toiseen, jos ei suhteessa?

Vaikka poissaolevan vanhemmuuden perinne on pitkä, sen tulevaisuus on vielä kirjoittamatta. Rohkenisitko laskea kännykkäsi ja kääntyä lapsesi puoleen? Uskaltaisitko alkaa luoda jotain sellaista, josta ehkä itsekin jäit paitsi?

Vierailija

Meillä sama! Ai että mua sapettaa! Ja sapettaa juurikin tuo ettei vietä aikaa lapsien kanssa kun on jotain helvetin MV-lehteä lukemassa ja foliohattua asettelemassa päähänsä! Siis ei tee netissä muuta kun lukee uutisia eri lähteistä. Jos hänellä on jotain oikeaa tekemistä netissä kuten osien tilaamista maastopyörään tai motocrosspyörään tai vaikkapa laskujen maksamista niin hän menee pöytäkoneelle. Kenellekään hän ei kännykän kautta viestittele ja jos vaikka joku työkaveri soittaa niin "ei jaksa puhua." -voi jumalauta sanon minä... Olen ottanut asian puheeksi ja sanonut että näpellä sitä silloin kun istut siinä ruokapöydässä kun muutenkin lukisit silloin sitä lehteä. Ja näpellä sitä silloin kun lapset menee nukkumaan kun silloin me muutenkin katsotaan uutisia ja käsitellään muita vakavampia aiheita. Lapsillakin on meillä jo tietokoneaikaa joten näprätköön puhelinta silloin vaan ei...! Näin siis itse toimin, näprään puhelinta silloin kun lapsilla on muuta hommaa ja itsellä ei ole mitään hommaa. Heitän tuon puhelimen kohta seinään jos muu ei auta...

Vierailija

Meillä mies istuu läppärinsä alle sohvalle samalla minuutilla kun pääsee töistä kotiin.

Itse ne ole sen parempi puhelimeni kanssa. Olen nyt yrittänyt tietoisesti lisätä sellaisten harrastusten määrää( esim. käsityöt, uiminen ja muu urheilu), jotka irroittavat näppini puhelimesta. Seuraava tietoinen askel tässä vieroitusohjelmassa on varmaan puhelimen jättäminen makuuhuoneen ulkopuolelle..Onneksi ei ole lapsia vielä.

Vierailija

Oliko nämä ihmiset aiemmin läsnäolevia ym asioita mistä nyt on pulaa? Kysyn vain koska itsellä sama vika: syy ei ole kuitenkaan älypuhelimen koska ennen nettiä uppouduin kirjoihin todellisuutta paetakseni.

Vierailija

Ota lapset ja siinä vieressä laitatte isälle tekstarin "Hei isä. Valitettavasti emme ole älypuhelimesi pikseleitä, vaan synnyimme ihmisiksi. Olemme tässä lattialla vieressäsi, ja toivomme, että joskus muistaisit meitäkin. T: lapsesi"

Tms, mitä nyt keksittekään.

Itse poistun nyt viettämään lapseni kanssa aikaa kun näköjään sai läksyt tehtyä.

Vierailija

Ja meillä mies paukuttaa Candy crushia heti kun ei muka muuta tekemistä.. ja just ja just jotain ynähtää pelin keskeltä jotain vastausta kun 7 vee poikamme yrittää jutella jotain. PRKLE!

Vierailija

Kivaa että tämä ei ole vain meidän ongelma. Ostin miehelleni toivomansa älypuhelimen synttärilahjaksi. Hahaa, siitähän se alamäki alkoi. Kun katsomme esimerkiksi hänen valitsemaansa leffaa, näpyttelee herra itse kännykkää. Välillä joudumme kelaamaan takaisin kohtaan joka meni äijältä kokonaan ohi. Paras oli kun mies halusi katsoa Hobitin 2 osan. Oltiin valehtelematta loppupuolella kun se kysy siitä punatukkasesta Tauriel -velho muijasta että Kukas tää nyt sit on? Jos huomautan asiasta, havahtuu ja laittaa puhelimensa pois ja menee kaksi minuuttia ja tarttuu taas kännykkään.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat