Lue keskustelun säännöt.
Kenellä on oikeus paperittomaan koiraan?
17.11.2015 |
Koira tuli minulle naapurin pitovaikeuksien takia nelivuotiaana. Paperit jäivät siirtämättä, suullisesti sovittiin, että koira on nyt minun. Koira oli minulla seuraavat neljä vuotta kunnes elokuussa kävi seuraavaasti.
Naapurin tytär pyysi koiraa maalle (ei ollut koskaan ennen ollut yhteydessä, joten olin kovin ihmeissäni). Suostuin kuitenkin, kun sopi ihan hyvin aikatauluihini. Ihan kivahan se, tuttu koiralle tämä tyttö siis.
Koiraa ei palautettu koskaan. Tytön isä ja siis naapurin ex ilmoitti, että koiran paperit ovat hänellä ja pitävät koiran uuden vaimonsa kanssa. Olen jo kaksi kuukautta vaatinut nähdä paperit, mutta eivät vastaa. Epäilen, että mitään papereita ei ole olemassakaan, vaan koira on pimeltä markkinoilta.
Mitä tehdä? Poliisi ei tee mitään, koska minulla ei ole papereita. Papereita ei siisi ole naapurillakaan, toisin kuin luulin.
Ihan kauhea juttu tietysti minulle, koska olen koiraan äärettömän kiintynyt. Pitääkö lähteä käräjille, koska kanssani ei suostuta puhumaan asiasta? En kai nyt tällaiseen tästä vain voi alistua. Neljä vuotta ulkoilutusta, ruokintaa, rakkautta ja sitten tämä.....
Kommentit (27)
Noin oikeudellisessa näkökulmassa koira on esine. Ja jos tuosta omistuksen kohteesta jollain on paperit, niin käräjillehän sitä pitää lähteä jos haluaa asiaa muuttaa.
En kyllä käsitä, miksi kukaan tekisi noin (veisi koiran omasta laumastaan!) mutta ilmeisesti meitä on joka junaan.
Enkä välttämättä jaksaisi lähteä riitelemään asiasta vaan antaisin asioiden olla. Valitettavasti. Voimia surutyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis... kasvattaja ei ole tässä mitenkään mukana. En tiedä, mistä koira on alun perin. Olin käsityksessä, että se on juridisesti naapurin, mutta vaikuttaa siis, ettei papereita ole olemassa. Ainakaan en saa niitä nähtäväksi.
Miksi et vaatinut sopimusta alunalkaen?!
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vaatinut sopimusta alunalkaen?!
Kyllähän se nyt kaduttaa. Vaikkei mitään kauppakirjaa olisikaan olemassa, olisin voinut rekiströidä koiran nimiini. Sillä voisi olla tässä tilanteessa merkitystä, jos sen heti olisin tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et vaatinut sopimusta alunalkaen?!
Miksi miksi. Miksi alkaa vängätä tällaisesta, eikä keskittyä nyt olemassa olevaan tilanteeseen. Mun mielestä on suurta tyhmyyttä vastata kysymykseen vastakysymyksellä.
Ap, tilanteessa ei ole tehtävissä kovin paljon, mutta voit yrittää oikeusteitse. Sinulla on varmaan paljonkin todistajia siitä, että koira on ollut vuosia sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis... kasvattaja ei ole tässä mitenkään mukana. En tiedä, mistä koira on alun perin. Olin käsityksessä, että se on juridisesti naapurin, mutta vaikuttaa siis, ettei papereita ole olemassa. Ainakaan en saa niitä nähtäväksi.
Luovutus sinänsä ei vaadi koiralle papereita, riittää luultavasti että naapuri pystyy todistamaan (tai edes kertomaan) mistä koira on ostettu, mikäli siis menisitte asiasta oikeuteen asti.
Ainakin ymmärsin että sinulla luvovutuksesta ei ole myyti-/ostokuittia tai vastaavaa.
Suullinenkin sopimus on sopimus. Aina kannattaa pyytää kirjallista kuittia tai muuta sopimusta asioista, mutta se, ettei niitä ole, ei tarkoita automaattisesti, ettei sinulla ole mitään oikeuksia koiraan. Koira on luovutettu sinulle, annettu lahjaksi, eikä lahjanantaja noin vain voi ottaa lahjaa takaisin. Oikeus voi ratkaista kiistan, joten se mahdollisuus sinulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla mitään kuitteja eläinlääkäristä tai muita dokumentteja, että näkyisi olleen sinulla jo pitkän aikaa? Kyllähän suullinen sopimus on kuitenkin sama kuin kirjallinen, pitäisi vain pystyä jotenkin todistamaan. Soita kuluttajaneuvontaan, voivat auttaa siellä, koska koira katsotaan esineeksi.
En ainakaan luovuttaisi, kyllä koiraan kiintyy niin paljon että ei sitä asiaa noin vain voi antaa olla.
Aloitukseni on ollut epäselvä, koska vastaukset eivät tavoita pointtia. Sori siitä!
Naapuri (Mari) ei ole väittänytkään, että hänellä olisi koirasta papereita. Oletin vain niin, kun hän antoi koiran minulle.
Täytenä yllätyksenä tuli, että paperit olisivatkin hänen ex-miehellään (Kari). Kasvattajasta, ostopaikasta tms. en tiedä mitään. Ja papereita en siis ole nähnyt, vaikka olen nyt pyytänyt moneen kertaan.
(nimet muutettu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla mitään kuitteja eläinlääkäristä tai muita dokumentteja, että näkyisi olleen sinulla jo pitkän aikaa? Kyllähän suullinen sopimus on kuitenkin sama kuin kirjallinen, pitäisi vain pystyä jotenkin todistamaan. Soita kuluttajaneuvontaan, voivat auttaa siellä, koska koira katsotaan esineeksi.
En ainakaan luovuttaisi, kyllä koiraan kiintyy niin paljon että ei sitä asiaa noin vain voi antaa olla.
On selvää, että koira on ollut minulla neljä vuotta ilman mitään kuitteja. Kukaan ei kiistä sitä mitenkään. Tarvittaessa tämän todistaa vaikka rapun väki, ystäväni, tuttavani, jos siitä tulee vääntöä, muttei tule.
Itse asiassa sinäkin puhut asian vierestä. Niillä papereilla ei ole nyt hirveästi väliä. Koira on lahjoitettu sinulle ja sinulla on oikeus pitää lahjasta kiinni. Nyt vain kasaamaan todisteita, että koira on ollut vuosia sinulla. Pyydä todistajaksi ystäviä, sukulaisia, naapureita, eläinlääkäriä (todisteita käynneistäsi), kaikkea mahdollista. Sitten otat asianajajan ja viette asian oikeuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla vanhoja koiraan liittyviä kuitteja tallessa? Valokuvatkin ovat kertomuksesi tueksi.
Vierailija kirjoitti:
Suullinenkin sopimus on sopimus. Aina kannattaa pyytää kirjallista kuittia tai muuta sopimusta asioista, mutta se, ettei niitä ole, ei tarkoita automaattisesti, ettei sinulla ole mitään oikeuksia koiraan. Koira on luovutettu sinulle, annettu lahjaksi, eikä lahjanantaja noin vain voi ottaa lahjaa takaisin. Oikeus voi ratkaista kiistan, joten se mahdollisuus sinulla on.
Tämäkin on kinkkistä. Jos Mari on antanut minulle lahjaksi esineen, johon hänellä ei ole omistusoikeutta, niin on Karilla oikeus ottaa se minulta pois, mikäli hän on oikea omistaja.
Epäselvää kuitenkin on, onko hän oikea omistaja. Papereita en siis ole nähnyt, koska niitä ei suostuta näyttämään. Ja onko koko papereita, on siis alkanut epäilyttää.
Yritän tiivistää ratkaistavan kysymyksen:
Jos mitään papereita ei ole, onko minulla mahdollisuus menestyä oikeudessa tämän keissin kanssa? Kiistatonta on, ettei minulla ole papereita ja että koira on ollut hallussani neljä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla vanhoja koiraan liittyviä kuitteja tallessa? Valokuvatkin ovat kertomuksesi tueksi.
Ymmärtääkää nyt hyvät ystävät, että minulla ei ole tarvetta todistaa koiran hallussapitoa ja hoitoa näiden vuosien ajalta. Kukaan ei kiistä sitä.
Kyse on omistusoikeudesta koiraan.
Vierailija kirjoitti:
Jos mitään papereita ei ole, onko minulla mahdollisuus menestyä oikeudessa tämän keissin kanssa? Kiistatonta on, ettei minulla ole papereita ja että koira on ollut hallussani neljä vuotta.
Jos jollakin löytyy todiste (kirjallinen) siitä että koira on hänen, suullista sopimusta koiran luovuttamisesta voi olla hyvin vaikea todistaa. Mahdollisuuus sinullakin on siinä tapauksessa että löytyy todistaja joka pystyy todistamaan että koira on luovutettu sinulle lahjana tai maksua vastaan. Omistusoikeutta se ei mielestäni todista että koira on ollut sinulla (hoidossa) vuosia.
Onko kyseessä siis rotukoira, josta todennäköisemmin voisi olla olemassakin jotkin paperit?
Sanon samaa, mitä tällä palstalla on neuvottu muissa vastaavissa tilanteissa. Tee koiran oletetulle omistajalle lasku neljän vuoden hoidosta, katso hinta/ päivä jonkun koirahoitolan kotisivuilta.
Asuuko Mari vielä naapurissa? Kysy häneltä kuka koiran oikeasti omistaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä siis rotukoira, josta todennäköisemmin voisi olla olemassakin jotkin paperit?
On esitelty minulle rotukoirana kyllä. Mutta ilman niitä papereita ei tietysti voi olla varma. Uskoisin kyllä, että on puhdas. On niin tyypillinen rotunsa edustaja.
Tässä voi olla kuitenkin kyseessä, että koira on pimeiltä markkinoilta hankittu. Tai mitä muuta voi ajatella? Luulisi nyt olevan äärettömän helppo lähettää kopio papereista? Tietysti ne voivat olla kadonneet.
Siinäkin tapauksessa luulisi löytyvän jokin muu pätevä todiste. Kasvattajan paperit, tiliottteessa maksu.. (vai kuinka kauan muuten tiliotteita pankki säilyttää)
Muistan lukeneeni ihan samanlaisen jutun täällä jo vuosia sitten. Outoa.
Jos kasvattaja pystyy todistamaan ettei ole missään vaiheessa myynyt/luovuttanut koiraa kenellekään tai kenelläkään muulla ei löydy asiakirjoja luovutuksesta luultavasti oikeudellisesti koira on luultavasti hänen. Moraalisesti sinun.