Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia Tramal - nimisestä lääkkeestä?
17.11.2015 |
Satutin selkäni kolme viikkoa sitten. Sain tk-lääkäriltä lääkkeitä ja kävin fyssarilla. Selkä kipeytyi koko ajan pahemmin ja lopulta menin päivystykseen, jossa otettiin röntgenkuvat, jotka olivat normaalit.
Sain Tramalia pistoksena ja se helpotti niin, että sain itse puettua ja pääsin liikkumaan. Sain reseptinä samaa lääkettä kapseleina, 50 mg x 2-3. Nyt on pari päivää kulunut ja kivut ovat edelleen aika pahoja. Vatsa on sekaisin ja lääke tekee vuoroin tokkuraiseksi, vuoroin on ihan pakko touhuta jotain ja olla koko ajan liikkeellä. Lääke vie kivusta pahimman terän, mutta koko ajan tietää, että se on olemassa jossain.
Onko joku saanut tuosta lääkkeestä avun ja kuinka pitkän käytön jälkeen? Siihen jää kuulemma helposti koukkuunkin.
Kommentit (45)
En minäkään olisi pystynyt nukkumaan ilman, mutta se johtui siitä että kivut olivat niin helvetilliset. Tramalin kanssa pystyi liikkumaan kotona ja kävelemään jopa lähikauppaan sekä nukkumaan edes auttavasti. Ilman troppia oli vaikea päästä edes vessaan ja oli ihan jumissa kotona. Minulla Tramal vei kivut, mutta sivuvaikutuksia vain vähän, eli taisi ekana iltana olla tosi väsynyt olo ja telkkarissa asiat liikkuivat hitaasti, mutta sen jälkeen ei mitään oireita. Lopetin lääkkeen syömisen lääkärin ohjeen mukaisesti sitä mukaa kun selkäkipu hellitti, eli kun fysioterapiaharjoitteet alkoivat tehota.
Olen myös syönyt Panacodia kolmisen kuukautta kouramitalla, eikä silloinkaan ollut muuta vaikutusta kuin kivun lieventyminen. Lääkkeen lopettamiseen meni viikko, vähän särki päätä (no ylläri, kun on syönyt pitkään päivittäin kipulääkettä), muttei tosiaan mitään vieroitusoireita ollut. Kaapissa on vielä useamman kymmenen tabletin paketti, mutta ei ole mitään haikailua niiden perään. Minulle nuo opiaatit ovat aika turvallinen lääke, ainakin tähän asti, eli auttavat kipuun, mutten saa mitään euforiakokemuksia tai vieroitusoireita. Kannattaa silti olla varovainen, ei sitä ennen kokeilua tiedä kuuluuko normiryhmään, koukkuporukkaan vai pahoinvoiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen syönyt sekä tavalla että panacodia ja olen onnekas koska lääkkeet veivät kivun, mutta eivät aiheuttaneet pahoinvointia. Koukkuun en jäänyt yhtään, oli helppo lopettaa eikä tee yhtään mieli niitä vaikka kaapissa on molempia paketti. Mun äiti on syönyt molempia 20 vuotta aina kausittain sairauksien pahenemisvaiheissa ja hän on samalla lailla onnekas kuin minäkin.
Mutta tiedän että joillekin nuo aiheuttavat kaikenlaisia oireita kuten pahoinvointia, hallusinaatioita ja toiset jää koukkuun. Se on niin yksilöllistä.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään olisi pystynyt nukkumaan ilman, mutta se johtui siitä että kivut olivat niin helvetilliset. Tramalin kanssa pystyi liikkumaan kotona ja kävelemään jopa lähikauppaan sekä nukkumaan edes auttavasti. Ilman troppia oli vaikea päästä edes vessaan ja oli ihan jumissa kotona. Minulla Tramal vei kivut, mutta sivuvaikutuksia vain vähän, eli taisi ekana iltana olla tosi väsynyt olo ja telkkarissa asiat liikkuivat hitaasti, mutta sen jälkeen ei mitään oireita. Lopetin lääkkeen syömisen lääkärin ohjeen mukaisesti sitä mukaa kun selkäkipu hellitti, eli kun fysioterapiaharjoitteet alkoivat tehota.
Olen myös syönyt Panacodia kolmisen kuukautta kouramitalla, eikä silloinkaan ollut muuta vaikutusta kuin kivun lieventyminen. Lääkkeen lopettamiseen meni viikko, vähän särki päätä (no ylläri, kun on syönyt pitkään päivittäin kipulääkettä), muttei tosiaan mitään vieroitusoireita ollut. Kaapissa on vielä useamman kymmenen tabletin paketti, mutta ei ole mitään haikailua niiden perään. Minulle nuo opiaatit ovat aika turvallinen lääke, ainakin tähän asti, eli auttavat kipuun, mutten saa mitään euforiakokemuksia tai vieroitusoireita. Kannattaa silti olla varovainen, ei sitä ennen kokeilua tiedä kuuluuko normiryhmään, koukkuporukkaan vai pahoinvoiviin.
Kiitos, tosi kiva kuulla, että joku on saanut avun ilman addiktoitumista. Minä vaan kuulun niihin, jotka tosi helposti jäävät koukkuun ihan mihin tahansa. Minulle tulee selvästi onnen tunteita päähän tuosta lääkkeestä, jotenkin rakastan koko maailmaa, vaikka kipu onkin olemassa ja kotona kökkiminen ärsyttää tosi pahasti.
Mutta pakko vaan jatkaa kokeilua, koska ilmankaan ei voi olla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, tosi kiva kuulla, että joku on saanut avun ilman addiktoitumista. Minä vaan kuulun niihin, jotka tosi helposti jäävät koukkuun ihan mihin tahansa. Minulle tulee selvästi onnen tunteita päähän tuosta lääkkeestä, jotenkin rakastan koko maailmaa, vaikka kipu onkin olemassa ja kotona kökkiminen ärsyttää tosi pahasti.
Mutta pakko vaan jatkaa kokeilua, koska ilmankaan ei voi olla.
Ap
Kerro sitten lääkärille noista kokemuksistasi, niin hän voi miettiä olisiko mitään toista lääkettä jota voisi kokeilla. Ja kannattaa panostaa fysioterapiaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmonen,
oletko pystynyt palaamaan työelämään? Paraniko selkä siis ilman mitään toimenpiteitä, pelkällä lääkkeellä?
Ap
Olen palannut työelämään normaalisti. Selkä on n. 90% ajasta kivuton, mutta joskus jokin huonosti valittu äkkiliike saa saman paikan ikään kuin pettämään uudestaan. Silloin lääkitsen kivun mahdollisimman hyvin ja vältän kipua tuottavia juttuja, ja selkä paranee n. viikossa taas kohtuulliseen kuntoon.
Olen kylläkin joutunut hieman säätämään elämääni. Istun nykyään vähemmän ja yritän istua vähemmän lytyssä. Liikunnan harrastaminen on nykyään hankalampaa, sillä hyvin moni laji kipeyttää selän. En voi harrastaa enää liikuntaa, joissa selkä altistuu tärähtelylle. Esim. sauvakävelykään ei enää onnistu, sillä askellus on siinä liian rivakka, mistään laskettelusta ym. vamma-alttiista lajista puhumattakaan. Nostelua ja kantamista selkä kestää vaihdellen, oikea nostoasento on tärkeää. Vaurioitunut paikka kyllä tuntuu koko ajan, kivuttomanakin ikään kuin jäykempänä ja ikään kuin "turvonneena" kohtana selkärangassa.
Välilevynpullistuma onkin tavallaan loppuelämän seuralainen, sillä täysin kuntoon vaurioituneita nikamia ei saa mikään.
Nro3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tramal on aika yleinen lääke. Sitä on käytetty ainakin jo 90-luvulla, ehkä 80-luvullakin. Lääke on toimiva, eikä aiheuta pahempaa vahinkoa, muutenhan sitä ei enää käytettäisi.
Kyllä on haitallinen pitkässä käytössä.perus buranakin on esim maksalle.voiko joku olla noin pihalla että opioidi ei olisi haitallinen.
Mitä ihmettä horiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmonen,
oletko pystynyt palaamaan työelämään? Paraniko selkä siis ilman mitään toimenpiteitä, pelkällä lääkkeellä?
Ap
Olen palannut työelämään normaalisti. Selkä on n. 90% ajasta kivuton, mutta joskus jokin huonosti valittu äkkiliike saa saman paikan ikään kuin pettämään uudestaan. Silloin lääkitsen kivun mahdollisimman hyvin ja vältän kipua tuottavia juttuja, ja selkä paranee n. viikossa taas kohtuulliseen kuntoon.
Olen kylläkin joutunut hieman säätämään elämääni. Istun nykyään vähemmän ja yritän istua vähemmän lytyssä. Liikunnan harrastaminen on nykyään hankalampaa, sillä hyvin moni laji kipeyttää selän. En voi harrastaa enää liikuntaa, joissa selkä altistuu tärähtelylle. Esim. sauvakävelykään ei enää onnistu, sillä askellus on siinä liian rivakka, mistään laskettelusta ym. vamma-alttiista lajista puhumattakaan. Nostelua ja kantamista selkä kestää vaihdellen, oikea nostoasento on tärkeää. Vaurioitunut paikka kyllä tuntuu koko ajan, kivuttomanakin ikään kuin jäykempänä ja ikään kuin "turvonneena" kohtana selkärangassa.
Välilevynpullistuma onkin tavallaan loppuelämän seuralainen, sillä täysin kuntoon vaurioituneita nikamia ei saa mikään.Nro3
Kiitos. Tuo liikunnan loppuminen on minulle kova paikka. Juoksu tai edes nopeatahtinen sauvakävely on ollut minun juttuni ja nollauskeino, mutta siitäkin on pitänyt luopua. :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmonen,
oletko pystynyt palaamaan työelämään? Paraniko selkä siis ilman mitään toimenpiteitä, pelkällä lääkkeellä?
Ap
En ole kolmonen, mutta tiedän, että 90 % välilevyn pullistumista paranee ajan kanssa itsekseen.
Leikkaukseen joutuvat nykyään vain todella vaikeat tapaukset, joissa on jo sitten jo vaara muista ongelmista.
Näin on. Mikäli selkäkipuun liittyy esim. pidätysvaikeuksia, on leikkaus herkemmin toimenpidelistalla. Omalla kohdallani leikkausuhka perustui siihen, että kehoni reagoi huonosti kipulääkkeisiin, ja olin useamman viikon täysin pois pelistä järkyttävien tuskien vuoksi. Istuminen, makaaminen ja kävely olivat mahdottomuuksia paria minuuttia pidempään, seisominen onnistui parhaiten. Hieman Ap:n tavoin jouduin käymään useamman kerran muutaman viikon sisällä päivystyksessä hakemassa kipulääkettä ja relaksanttia pistoksina normilääkitykseni päälle, mutta nekään eivät auttaneet. Lääkärin mukaan myös tällöin leikkausta harkitaan, jotta kipu saadaan hallintaan. Onneksi sopiva lääkitys löytyi.
Nro3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmonen,
oletko pystynyt palaamaan työelämään? Paraniko selkä siis ilman mitään toimenpiteitä, pelkällä lääkkeellä?
Ap
Olen palannut työelämään normaalisti. Selkä on n. 90% ajasta kivuton, mutta joskus jokin huonosti valittu äkkiliike saa saman paikan ikään kuin pettämään uudestaan. Silloin lääkitsen kivun mahdollisimman hyvin ja vältän kipua tuottavia juttuja, ja selkä paranee n. viikossa taas kohtuulliseen kuntoon.
Olen kylläkin joutunut hieman säätämään elämääni. Istun nykyään vähemmän ja yritän istua vähemmän lytyssä. Liikunnan harrastaminen on nykyään hankalampaa, sillä hyvin moni laji kipeyttää selän. En voi harrastaa enää liikuntaa, joissa selkä altistuu tärähtelylle. Esim. sauvakävelykään ei enää onnistu, sillä askellus on siinä liian rivakka, mistään laskettelusta ym. vamma-alttiista lajista puhumattakaan. Nostelua ja kantamista selkä kestää vaihdellen, oikea nostoasento on tärkeää. Vaurioitunut paikka kyllä tuntuu koko ajan, kivuttomanakin ikään kuin jäykempänä ja ikään kuin "turvonneena" kohtana selkärangassa.
Välilevynpullistuma onkin tavallaan loppuelämän seuralainen, sillä täysin kuntoon vaurioituneita nikamia ei saa mikään.Nro3
Kiitos. Tuo liikunnan loppuminen on minulle kova paikka. Juoksu tai edes nopeatahtinen sauvakävely on ollut minun juttuni ja nollauskeino, mutta siitäkin on pitänyt luopua. :(
Ap
Tiedän kyllä muita selkäpotilaita, jotka ovat saaneet selkänsä niin hyvään kuntoon, että pystyvät harrastamaan samoja lajeja kuin ennenkin. Älä siis luovu vielä toivosta: saatat hyvinkin pystyä ajan kanssa samaan kuin ennenkin. Itse en ole koskaan ollut erityisen intohimoinen liikkuja (mikä saattaa selän ongelmia osittain selittääkin), joten systemaattiseen liikunnalliseen kuntoutukseen ei ole oikein löytynyt halukkuuttakaan. Olen vain tyytyväinen, että pystyn elämään normaalia elämää, juoksut jätän suosiolla muille.
Nro3
Kiitos asiallisista kommenteista. Sain näistä uskoa ja tukea. :)
Tsemppiä kaikille selkävaivaisille! :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin kiinnostaa, aika kauan olen tuota syönyt :(
Aiheuttaa kuulemma kroonista ripulia joillekin!
Saisin Tramalista apua sosiaaliseen fobiaan, kiitos opioidivaikutuksen. Normaalisti olen ujo, mutta Tramalin vaikutuksesta tekisi mieli halata kaikkia vastaantulevia.
Silti, käytän Tramalia vain voimakkaaseen kipuun.
Nukkuessa saatan saada pahoja hallusinaatioita. Esimerkiksi, kyljellään nukkuessa tuntuu, että poskiluu porautui ihon läpi tyynynpäälliseen.
Vierailija kirjoitti:
Aiheuttaa kuulemma kroonista ripulia joillekin!
Enemmän aiheuttaa ummetusta kuin ripulia.
T. asiantuntija
Itse sain noita selkäkipuun ja lääkäri sanoi tuolloin, että ne joko sopivat tai sitten eivät, viitaten haittavaikutuksiin. Itselleni nuo sopivat ja söin 3 x päivässä 3,5 kk:tta, kunnes vaihdettiin pitempivaikutteiseen ja miedompaan lääkitykseen kivun vähenemisen myötä. Tramalit lopetin kerralla, ei ollut haittoja tai tehnyt mieli jälkeenpäin ja tästä nyt jo vuosia aikaa. Itse käytin niitä kipuun, mutta jotkut tuntuvat tahtovan/saavan päihdyttävän vaikutuksen ja syövät niitä sen vuoksi. Tuokaan ei ole automaatio, että siihen jäisi koukkuun, vaikka siitä pelotellaan.
Liikkumalla oikein, vahvistamalla lihaksia ja kiinnittämällä huomiota ergonomiaan ja ryhtiin välilevyn pullistumista voi parantua niin ettei se vaivaa mitenkään tai estä mitään urheilua. Liikunnan lopettaminen tai vähentäminen on huonoin ratkaisu, "work around the pain". Kaikki on suhteellista http://www.iltasanomat.fi/muutlajit/art-1444798382338.html
Eli olet pahasti koukussa, jos et pärjää ilman. Kannattaisi vaihtaa unilääkkeeseen, on paljon turvallisempaa.