Lue keskustelun säännöt.
Jos vanhemmat ei pääse sopuun vauvan sukunimestä
16.11.2015 |
Kun ei olla naimisissa. Miten ratkaista asia niin ettei tarvi tapella??
En suuostu miehen sukunimen ottamiseen koska hän petti lupauksensa naimisiin menosta.
Rupesi keksimään tekosyitä, ettei sitten menty naimisiin.
Olin ostanut kihlasormuksetkin ja erään riidan jälkeen mies tipautti sen mun vesikannuun.
Päätin että antaa olla. Ei mennä naimisiin mutta lapselle ei myöskään tule miehen sukunimeä.
Onko tämä asia yksin mun päätettävissä koska asutaan avoliitossa?
Kommentit (25)
Miten se vauvan sukunimi liittyy teidän naimisiinmenoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei sopua synny, niin valtioneuvoston päätöksellä lapselle annetaan sukunimeksi Väyrynen.
Automaattisesti tulee lapselle äidin sukunimi. Ei tarvitse tehdä mitään. Ja on täysin sinun päätettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Automaattisesti tulee lapselle äidin sukunimi. Ei tarvitse tehdä mitään. Ja on täysin sinun päätettävissä.
Juuri näin.
Jos ette pääse sopuun niin äidin sukunimi laitetaan lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ette ole naimisissa, lapselle tulee automaattisesti äidin sukunimi. Vasta, kun
isyys on tunnustettu, lapsi voi saada isänsä sukunimen. Ja sekin on sinun päätettävissä.
Äidin sukunimi jos niin tahdot. Ei tartte antaa isän sukunimeä. Ei riideltävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Automaattisesti tulee lapselle äidin sukunimi. Ei tarvitse tehdä mitään. Ja on täysin sinun päätettävissä.
Melkein , mutta ei ihan näin. Lain mukaan, mikäli vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen, lapsi saa aina äidin nimen, riippumatta siitä ovatko vanhemmat naimisissa vai eivät.
Eli äiti ei saa päättää, vaan äidin nimi tulee myös siinä tapauksessa, että äiti haluaisi antaa isän nimen ja isä puolestaan lapselle äidin nimen.
Googlaa nimilaki.
Vierailija kirjoitti:
Koska ette ole naimisissa, lapselle tulee automaattisesti äidin sukunimi. Vasta, kun
isyys on tunnustettu, lapsi voi saada isänsä sukunimen. Ja sekin on sinun päätettävissä.
Vaikka olisivat naimisissa, tai avoliitossa ja isyys tunnustettu, myös silloin lapselle tulee äidin nimi, jos vanhemmat eivät ilmoita, että tulee isän nimi. Lapsi saa siis aina ensisijaisesti äitinsä nimen, jos vanhemmat eivät muuta yhdessä päätä. Olivat vanhemmat naimisissa tai eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäkäähän vähän aikuistua. Kun perheeseen syntyy lapsi, niin pitäisi keskittyä vähän muuhun kuin tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Automaattisesti tulee lapselle äidin sukunimi. Ei tarvitse tehdä mitään. Ja on täysin sinun päätettävissä.
Melkein , mutta ei ihan näin. Lain mukaan, mikäli vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen, lapsi saa aina äidin nimen, riippumatta siitä ovatko vanhemmat naimisissa vai eivät.
Eli äiti ei saa päättää, vaan äidin nimi tulee myös siinä tapauksessa, että äiti haluaisi antaa isän nimen ja isä puolestaan lapselle äidin nimen.
Googlaa nimilaki.
Siitähän ei tässä ollutkaan kyse. Eiköhän tässä ollut kyse siitä, että nainen halusi oman nimensä lapselle. Kyllä hänellä siihen on täysi päätäntävalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuollaiseen parisuhteeseen ei olisi kannattanut lasta tehdä. Olisitte suosiolla eronnut ja miettineet niitä lapsia sitten tulevien kumppaneiden kanssa..
Kiitos nauruista. Mun miehen kohdalla on varmaan käynyt näin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei sopua synny, niin valtioneuvoston päätöksellä lapselle annetaan sukunimeksi Väyrynen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten se vauvan sukunimi liittyy teidän naimisiinmenoon?
No tottakai liittyy. Ap ilmeisesti halusi naimisiin menon kautta koko perheelle yhteisen nimen. Ei tarvitsisi nimiasioista riidellä. Mies kieltäytyi, mutta ap haluaa lapselle saman sukunimen kuin itsellä.
Niin. Miksi nyt suostuisin miehen vaatimukseen kun itse petti lupauksensa.
Jos vaikka eroamme, niin haluan että lapsella on minun sukunimi.
Olin rustannut paperiin sukunimeni ja mies sutannut sen yli.
Mutta toivon ettei hän mee salaa kirjoittamaan omaansa siihen ja vaikka sitten laita eteenpäin niin etten tiedä siitä.
En tiedä. Mitään sotaa en tästä asiasta halua.
Ap
Asiahan tuli jo selväksi... Että sun kiristyskeino naimisiinpääsyksi on siinä että lapselle tulee sama sukunimi kuin sinulla. Ja jos sukunimi ei ole sama kuin miehellä, niin se on voi-voi.
Mutta jos tilanne on mikä on, niin kehottaisin ihan muutenkin pitämään huolta ettei lapselle tule isän sukunimeä, joudut vielä elelemään ilman tuommoista miestä.
Lapset äidin nimelle, jos isäksi tahtova on tuon verran keskenkasvuinen ettei pysty edes aviomieheksi.
Mun kaverin miehelle oli niin tärkeä saada lapselle oma sukunimensä, että kaverini suostui sillä ehdolla, että hän päättää sitten esikoisen (kuten myös mahdollisten muiden lasten - koska sisaruksillahan pitää kaikilla olla sama sukunimi) etunimet. Problem solved. Menivät kyllä naimisinkiin ennen toisen lapsen syntymää, mutta kaverini piti oman sukunimensä.
Kyllä minäkin tuossa tilanteessa pitäisin kiinni siitä, että lapsella on sitten minun sukunimi. Meinaan on kyllä mieheltä tuo sormuksen tipauttaminen vesikannuun sen verran selvä viesti, että ihan turha kuvitella, että voi poimia kuitenkin rusinat pullasta ja kuvitella että omalle suvulle tuli kaikesta huolimatta jatkaja.
Sinänsä ihan typerää käytöstä miehen puolelta. Ei halua naimisiin, mutta lapsi pitää silti olla hänen nimellään??? Tajuaakohan sitä, että naimisiin meno on vain juridinen toimenpide, ei mikään vankila. Lapsi sitoo naisen hänen elämäänsä halusi tai ei...
Siis mies antoi sormuksen takaisin kauniisti tiputtamalla sen mun vesikannuun.