Miten tästä eteen päin? - eli tarina Pelimiehen urhrista -

Kirjoitukseni on vuodatus pelimiesten uhriksi joutuneiden puolesta.

Olin taannoin ravintolareissulla kavereiden kanssa. Tarkoituksena ensisijaisesti pitää hauskaa tyttöporukassa. Illan aikana seuraani lyöttäytyi mukavan oloinen mies, jonka kanssa juttu sujui pikkutuneille saakka. Mies klassisesti hyvännäköinen, mukava, kohtelias, huomioiva..

Ihastuin mieheen silmittömästi. Koska olen sinkku ei ollut mitään estettä mennä asioissa pidemmälle. Seuraavana aamuna mies oli edelleen ihana ja vietimme aikaa pitkälle iltapäivään. Vaihdoimme yhteystiedot ja sovimme seuraavasta tapaamisesta. Molemmat vannoivat tämän olevan tie kohti yhteistä tulevaisuutta. Huumorimielessä, mutta kuitenkin.

No, nyt olen odotellut sitä viestiä pari viikkoa. Tiedän, että en saa sitä koskaan.

En ole niin naivi, etten ymmärtäisi, että olen yksi sadoista jollen tuhansista naisista, jotka tapasivat pelimiehen. Olen yksi niistä tarinoista, joita sattuu jatkuvasti ja jotka tyhmänä luulivat rakastuneensa ja sen olevan edes jotenkin molemminpuolista. Minulle tämä ei ole ensimmäinen kerta, eikä viimeinenkään. Aina se vaan sattuu ja sydän murtuu!

En nyt puutu siihen saivarteluun miksi, miksi minulle, miksi miehet on tollassia...

Kysyisin vaan, miten olette toipuneet pelimiehen käsittelystä?
Voiko tässä ajassa luottaa enää kehenkään? Baarit tuntuvat olevan täynnä miehiä, joille tunteet ovat vain peliä.
Oletteko kyynistyneet ja lähteneet leikkiin mukaan kylmenneillä tunteilla? Pitääkö aina olla valmis pettymään ja lopulta mikään ei enää tunnu missään?
Muuttaako kylmä tunteeton peli ihmisiä jopa ihmiskuntaa? Aika isosti sanottu, mutta ilmiö lienee tuttu kaupunkien baarielämässä.