Olen erolapsi ja viikko-viikko oli loistava

Vierailija

Vanhempani erosivat ollessani kahdeksan ja asuivat molemmat samalla paikkakunnalla. Meillä oli viikko-viikko -systeemi ja se oli parasta mitä ko. tilanteessa minulle oltaisiin voitu tehdä. Sain pidettyä kummatkin läheisinä ja elettyä arkea kummankin kanssa, ja minulla todella oli kaksi kotia eikä kummankaan luona oleminen tuntunut vierailemiselta.Nyt olen parikymppinen ja iloinen siitä, että vanhemmat ryhtyivät tällaiseen järjestelyyn. Jos jompikumpi olisi ollut elämässäni vain joka toinen vkl, olisin varmasti kärsinyt erosta enemmän; nyt arki jatkui lähes normaalisti.

Kommentit (14)

Vierailija

Ystäväni koki asian eri tavalla. Hän oli kummassakin kodissa vieraana. Varsinkin isänsä kodissa sen jälkeen, kun isänsä löysi uuden vaimon ja saivat vauvan. Mutta hyvä, että sinulla on ollut muuttumaton arki. Monella muulla ei ole.

Vierailija

Minun teinini eivät myöskään halua muuttaa viikko-viikkoa. En usko pätkääkään näitä vuoroviikkojen haukkujia... Ellei sitten jommassa kummassa kodissa ole jotain pielessä (esim tuo vieraana olemisen tunne) tai välimatka liian pitkä.

Vierailija

Mitä mieltä aloittaja olet siitä että jopa 2-4-vuotiaita pakotetaan elämään kahden kodin välissä? Tekeekö hyvää turvallisuudentunteelle? Voiko aiheuttaa ongelmia myöhemmin elämässä?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä aloittaja olet siitä että jopa 2-4-vuotiaita pakotetaan elämään kahden kodin välissä? Tekeekö hyvää turvallisuudentunteelle? Voiko aiheuttaa ongelmia myöhemmin elämässä?

En ole kehityksen asiantuntija ja itse olin vähän vanhempi, joten paha sanoa. Riippunee kotien välisestä etäisyydestä, vanhempien väleistä ja lapsen itsensä temperamentista.

Vierailija

Olen erolapsi on oon niin iloinen ettei mua pistetty vaihtamaan majapaikkaa viikon välein.

Asuin äitin kanssa ja pääsin käymään isän luona toisessa kodissani oikeastaan niin usein kun halusin, eli yleensä ainakin kerran tai pari viikossa koska asuttiin niin lähekkäin. Oon tosi läheinen mun äitin kanssa, enkä missään vaiheessa ois halunnu asua iskän luona, ei varmasti oltais nykyään näin hyvissä väleissä jos olisin siellä asunut koska ollaan niin samanlaisia että ois hermot mennyt.

Vierailija

Jotain tarttis tehdä sille, että näitä eroja lapsiperheissä ei olisi niin valtavasti. Lapset kärsivät ja tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Parilla tutullani käy miehen viikonloppulapset. Mies järjestää niille ekstrahauskaa ja nämä tuttuni ärsyyntyvät ja kärsivät, kun miehen energia menee lapsiinsa boja toinen viikonloppu. Ahdistaa lasten puolesta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä aloittaja olet siitä että jopa 2-4-vuotiaita pakotetaan elämään kahden kodin välissä? Tekeekö hyvää turvallisuudentunteelle? Voiko aiheuttaa ongelmia myöhemmin elämässä?

Eihän tuota alle nelivuotiaalle suositella, mutta aika harva noin taitaa toimiakaan? Meillä kuopus on 3-vuotias ja viikko-viikko -ratkaisuun mennään, kunhan on tarpeeksi iso. Nyt aloitellaan siten, että viikko puolitetaan ja minä käyn lasten isän luona lapsia tapaamassa kun ovat siellä ja toisinpäin. Pikkuhiljaa kuopuksenkin kasvaessa sitten pidennetään väliä eikä enää joka päivä näe kumpaakin vanhempaa, mutta en usko että missään vaiheessa mennään siihen ettei näkis lapsia toisen viikolla ollenkaan. Vanhemmat saa itse valita, miten asian ratkaisevat ja jos vanhemmat eivät ymmärrä lastensa kehityksestä mitään, niin ei siinä auta mitään viikko-viikkoa syyllistää vaan niitä vanhempia, jotka liian pienistä lapsista ovat yhtäkkiä viikon erossa kokonaan. Edelleenkin en usko, että kovin moni vanhempi noin tekee jos lapset on alle 4-vuotiaita. Viikko-viikko on tutkitusti lapsille paras vaihtoehto, johtunee siitäkin että tähän ratkaisuun on vaatimuksena vanhempien sopuisat ja avoimet kommunikointivälit.

Vierailija

Miksi sanotaan, että vanhemmilla pitää olla sopuisat välit, että vko-vko toimii? Meillä ei ole sopuisat välit, mutta silti ratkaisu toimii.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi sanotaan, että vanhemmilla pitää olla sopuisat välit, että vko-vko toimii? Meillä ei ole sopuisat välit, mutta silti ratkaisu toimii.

Ruotsissa tehty tutkimus, jossa tuloksena oli juuri se, että viikko-viikko on erolapsille paras ratkaisu. Yhtenä seikkana otettiin esiin tuo vanhempien sopuisat välit, että se voi olla yksi syy siihen että näiden perheiden lapset ovat onnellisimpia. Yksi syy, ei ainoa syy :) En tosin usko, että eroperheiden lapsista kukaa kärsii siitä, että vanhemmilla on sopuisat välit.

Vierailija

Mieheni poika asui kanssamme joka toisen viikon 1-vuotiaasta esikoulun alkamiseen saakka. Poika on nyt 15-vuotias ja hänen ja isänsä suhde on erinomainen. Myös pikkusisarukset molempien vanhempien uusista liitoista ovat erittäin tärkeitä ja rakkaita. Isovanhempiakin on tavallista enemmän. Suosittelen!

Vierailija

Meillä mies ei ottanut lasta koskaan kun tuli ero toisen naisen takia. Mutta se on vaan hyvä, koska miehellä ei olisi ollut hänelle yhtään mitään annettavaakaan, korkeintaan muutama kymppi rahaa, mutta se ei olisi korvannut tunne-elämään aiheutuneita vaurioita. Mies bibo ja persoonallisuushäiriöinen.

Vierailija

Joo, olen ihan samaa mieltä! Sitten kun olin vanhempi niin olin isäni luona vain joka toinen viikonloppu, kun isä muutti vähän kauemmas. Näin 19-vuotiaana voin todeta, että olen mielettömän onnellinen mun kahdesta ihanasta, tukevasta ja rakastavasta perheestä. Uskoisin, että olen saanut elää näin paljon paremman elämän jos vertaa siihen, että vanhempani olisivat pysyneet yhdessä myrskyisässä suhteessaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat