Akateemikot! Kysymyksiä tuplamaisterin suorittamisesta
Opiskelen tällä hetkellä psykologiaa ja aion myös valmistua tältä alalta, sillä aine on kiinnostava ja työllistymismahdollisuudet kaikinpuolin hyvät ja monipuoliset. Välillä mielessä kuitenkin nakertaa, että olisiko joku toinen ala ollut sittenkin vielä enemmän minun juttuni. Eli jos valmistuttuani haen esimerkiksi oikeustieteelliseen ( se minua kiinnostaa eniten tällä hetkellä) täytyykö minun aloittaa opinnot alusta vain ns. maisterivaiheesta? Onko kellään tietoa siitä, millä alalla psykologian pystyisi yhdistämään niin, että toisen tutkinnon saisi parin vuoden lisälukemisella?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen tällä hetkellä psykologiaa ja aion myös valmistua tältä alalta, sillä aine on kiinnostava ja työllistymismahdollisuudet kaikinpuolin hyvät ja monipuoliset. Välillä mielessä kuitenkin nakertaa, että olisiko joku toinen ala ollut sittenkin vielä enemmän minun juttuni. Eli jos valmistuttuani haen esimerkiksi oikeustieteelliseen ( se minua kiinnostaa eniten tällä hetkellä) täytyykö minun aloittaa opinnot alusta vain ns. maisterivaiheesta? Onko kellään tietoa siitä, millä alalla psykologian pystyisi yhdistämään niin, että toisen tutkinnon saisi parin vuoden lisälukemisella?
Ajattelitko skippaavasi oikeustieteen perusopinnot psykologian avulla, hyvä akateemikko?
Luulen, että yksikään Suomen akateemikoista ei lue mammapalstaa. Eihän niitä taida elossakaan olla kuin jokin parisen kymmentä.
Kysymyksestäsi päätellen tavoitteena on ensisijaisesti saada kaksi titteliä ja sitä kautta statusta ja ehkä uralla etenemistä? Minulla on tuplamaisteri, eikä siitä ole ollut mitään iloa noista näkökulmista, vaikka opiskelu ihan mukavaa olikin. Fiksumpaa olisi ollut mennä mahdollisimman pian yhdellä hyvällä ja hyvin tehdyllä tutkinnolla kovatasoiseen firmaan töihin ja yhdistää oppiminen ja uralla eteneminen sitä kautta. Jos nyt et Harvardissa satu tekemään toista tutkintoasi, niin ketään ei valitettavasti voisi vähempää kiinnostaa, koska tutkinnot ovat niin yleisiä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen tällä hetkellä psykologiaa ja aion myös valmistua tältä alalta, sillä aine on kiinnostava ja työllistymismahdollisuudet kaikinpuolin hyvät ja monipuoliset. Välillä mielessä kuitenkin nakertaa, että olisiko joku toinen ala ollut sittenkin vielä enemmän minun juttuni. Eli jos valmistuttuani haen esimerkiksi oikeustieteelliseen ( se minua kiinnostaa eniten tällä hetkellä) täytyykö minun aloittaa opinnot alusta vain ns. maisterivaiheesta? Onko kellään tietoa siitä, millä alalla psykologian pystyisi yhdistämään niin, että toisen tutkinnon saisi parin vuoden lisälukemisella?
Ajattelitko skippaavasi oikeustieteen perusopinnot psykologian avulla, hyvä akateemikko?
En usko, että tämä oli ap:n ajatus, hyvä elämän koululainen.
Jos aineet ovat keskenään samantyyppisi, niin yliopistoopinnoissa siirrytään usein suoraan maisterivaiheeseen. Perusopintoja/ aineopintoja ei skipata, mutta sivuaineet ja syventävät opinnot ovat jo kasassa. Ei tosin harmainta haisua siitä, onnistuisiko tämä oikiksessa. Tuskin.
Toisesta tutkinnosta täytyy tietääkseni suorittaa kaikki kyseisen aineen omat opinnot graduineen ja harjoitteluineen. Itse tein kahta tutkintoa rinnakkain siten, että tutkinnon a suoritin ensin loppuun ja sitten piti tehdä vielä tarvittavat sivuaineet ja yleisopinnot tutkinnon b vaatimusten mukaisesti. B-tutkinnon todistuksessa lukee, että "a:n maisteri on suorittanut b:n maisterin tutkinnon". Eli jonkin verran sain varmaan hyötyä edell. tutkinnosta, lähinnä sivuaineiden osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen tällä hetkellä psykologiaa ja aion myös valmistua tältä alalta, sillä aine on kiinnostava ja työllistymismahdollisuudet kaikinpuolin hyvät ja monipuoliset. Välillä mielessä kuitenkin nakertaa, että olisiko joku toinen ala ollut sittenkin vielä enemmän minun juttuni. Eli jos valmistuttuani haen esimerkiksi oikeustieteelliseen ( se minua kiinnostaa eniten tällä hetkellä) täytyykö minun aloittaa opinnot alusta vain ns. maisterivaiheesta? Onko kellään tietoa siitä, millä alalla psykologian pystyisi yhdistämään niin, että toisen tutkinnon saisi parin vuoden lisälukemisella?
Ajattelitko skippaavasi oikeustieteen perusopinnot psykologian avulla, hyvä akateemikko?
En usko, että tämä oli ap:n ajatus, hyvä elämän koululainen.
Jos aineet ovat keskenään samantyyppisi, niin yliopistoopinnoissa siirrytään usein suoraan maisterivaiheeseen. Perusopintoja/ aineopintoja ei skipata, mutta sivuaineet ja syventävät opinnot ovat jo kasassa. Ei tosin harmainta haisua siitä, onnistuisiko tämä oikiksessa. Tuskin.
Juuri tuo oli ap:n ajatus puhtaimmillaan; toinen tutkinto parin vuoden lisälukemisella. Ovatko psykologia ja oikeustiede mielestäsi samantyyppisiä aloja?
Kertoisitko, mitä tarkoitat nimityksellä "elämän koululainen", ja anna samalla perustelusi sen käytölle.
Miksei kandiksi psykologiasta ja maisteriksi oikiksesta? Mikä on ap urasuunnitelmasi?
Minä olen tuplamaisteri kahdelta erilaiselta alalta, ja ihan alusta jouduin aloittamaan lukuunottamatta jotain yleisiä opintoja, jotka hyväksiluettiin edellisen tutkinnon perusteella (mm. virkamiesruotsi, pakollinen vieras kieli, äidinkielen pari pakollista kurssia), mutta niiden opintopisteiden määrä piti kuitenkin suorittaa muina kursseina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen tällä hetkellä psykologiaa ja aion myös valmistua tältä alalta, sillä aine on kiinnostava ja työllistymismahdollisuudet kaikinpuolin hyvät ja monipuoliset. Välillä mielessä kuitenkin nakertaa, että olisiko joku toinen ala ollut sittenkin vielä enemmän minun juttuni. Eli jos valmistuttuani haen esimerkiksi oikeustieteelliseen ( se minua kiinnostaa eniten tällä hetkellä) täytyykö minun aloittaa opinnot alusta vain ns. maisterivaiheesta? Onko kellään tietoa siitä, millä alalla psykologian pystyisi yhdistämään niin, että toisen tutkinnon saisi parin vuoden lisälukemisella?
Ajattelitko skippaavasi oikeustieteen perusopinnot psykologian avulla, hyvä akateemikko?
En usko, että tämä oli ap:n ajatus, hyvä elämän koululainen.
Jos aineet ovat keskenään samantyyppisi, niin yliopistoopinnoissa siirrytään usein suoraan maisterivaiheeseen. Perusopintoja/ aineopintoja ei skipata, mutta sivuaineet ja syventävät opinnot ovat jo kasassa. Ei tosin harmainta haisua siitä, onnistuisiko tämä oikiksessa. Tuskin.
Juuri tuo oli ap:n ajatus puhtaimmillaan; toinen tutkinto parin vuoden lisälukemisella. Ovatko psykologia ja oikeustiede mielestäsi samantyyppisiä aloja?
Kertoisitko, mitä tarkoitat nimityksellä "elämän koululainen", ja anna samalla perustelusi sen käytölle.
En pidä psykologiaa ja oikeustiedettä samantyyppisinä aineina. Siksi sanoinkin viestini lopussa mielestäni selvästi, että en usko, että tämä onnistuisi oikiksessa. Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen niin jos sekä sivuaineet, pakolliset kieliopinnot ja maisterivaiheen syventävät hyväksiluetaan uuteen tutkintoon, niin kyllä tämä väkisinkin lyhentää uuden tutkinnon suorittamista.
Se, ettet tiedä mitä elämän koululainen tarkoittaa, puhuu jo valmiiksi puolestaan. Mutta jos oikeesti haluat vielä tietää niin kvg!
Puolisoni kaksi tutkintoa on kasvatustieteestä ja niissä vain pakolliset aineet osittain oli ristiin hyväksyttävissä. Olikohan kymmenen ov.
Käytännössä jo kerran yhteen tutkintoon käytetyt opintoviikot oli käytetty toiseen tutkintoon, eli oli valittava sellaisia opintokokonaisuuksia, joita ei ollut vielä lukenut. Syventävät ja sivuaineet oli mietittävä, sivuaineissa sai tietenkin laajentaa osaamistaan syventäväksi.
Ilman kunnon tietoa on vaikea sanoa täsmällisesti, miten psykologian syventävät toisivat lisäarvoa oikeustieteiden tutkintoon. Se kuitenkin liittyy olennaisesti lasten todistuksen arviointeihin, oikeustoimikelpoisuuteen ja moniin muihinkin tilanteisiin, joten kannattaa selvittää. Töitä varmasti löytyy, kunhan syventävistä on oikeata konkreettista lisäarvoa ja eiköhän sillä saralla ole hyvä tie vaikka tutkijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen tällä hetkellä psykologiaa ja aion myös valmistua tältä alalta, sillä aine on kiinnostava ja työllistymismahdollisuudet kaikinpuolin hyvät ja monipuoliset. Välillä mielessä kuitenkin nakertaa, että olisiko joku toinen ala ollut sittenkin vielä enemmän minun juttuni. Eli jos valmistuttuani haen esimerkiksi oikeustieteelliseen ( se minua kiinnostaa eniten tällä hetkellä) täytyykö minun aloittaa opinnot alusta vain ns. maisterivaiheesta? Onko kellään tietoa siitä, millä alalla psykologian pystyisi yhdistämään niin, että toisen tutkinnon saisi parin vuoden lisälukemisella?
Ajattelitko skippaavasi oikeustieteen perusopinnot psykologian avulla, hyvä akateemikko?
En usko, että tämä oli ap:n ajatus, hyvä elämän koululainen.
Jos aineet ovat keskenään samantyyppisi, niin yliopistoopinnoissa siirrytään usein suoraan maisterivaiheeseen. Perusopintoja/ aineopintoja ei skipata, mutta sivuaineet ja syventävät opinnot ovat jo kasassa. Ei tosin harmainta haisua siitä, onnistuisiko tämä oikiksessa. Tuskin.
Juuri tuo oli ap:n ajatus puhtaimmillaan; toinen tutkinto parin vuoden lisälukemisella. Ovatko psykologia ja oikeustiede mielestäsi samantyyppisiä aloja?
Kertoisitko, mitä tarkoitat nimityksellä "elämän koululainen", ja anna samalla perustelusi sen käytölle.
En pidä psykologiaa ja oikeustiedettä samantyyppisinä aineina. Siksi sanoinkin viestini lopussa mielestäni selvästi, että en usko, että tämä onnistuisi oikiksessa. Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen niin jos sekä sivuaineet, pakolliset kieliopinnot ja maisterivaiheen syventävät hyväksiluetaan uuteen tutkintoon, niin kyllä tämä väkisinkin lyhentää uuden tutkinnon suorittamista.
Se, ettet tiedä mitä elämän koululainen tarkoittaa, puhuu jo valmiiksi puolestaan. Mutta jos oikeesti haluat vielä tietää niin kvg!
Voi sinua, pikku kiukkupussi. Tottahan toiseen tutkintoon voi saada hyväksilukuja siitä edellisestä, mutta parin vuoden lukemisella ei psykologista saa oikeustieteen maisteria. Ja jos saa, lähdenpä tästä minäkin lakia lukemaan, jos saan filosofian maisterin tutkinnostani kolme vuotta hyvitystä.
Mikä sinua vaivaa, kun et ymmärrä suoraa kysymystä? Minä kysyin mitä tarkoitat nimityksellä "elämän koululainen". En siis sitä, mitä sillä yleensä tarkoitetaan, vaan sinun mielipidettäsi ja perustelujasi sille, että käytät minusta tuota nimitystä. Osaatkohan vastata, jos oikein yrität?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen tällä hetkellä psykologiaa ja aion myös valmistua tältä alalta, sillä aine on kiinnostava ja työllistymismahdollisuudet kaikinpuolin hyvät ja monipuoliset. Välillä mielessä kuitenkin nakertaa, että olisiko joku toinen ala ollut sittenkin vielä enemmän minun juttuni. Eli jos valmistuttuani haen esimerkiksi oikeustieteelliseen ( se minua kiinnostaa eniten tällä hetkellä) täytyykö minun aloittaa opinnot alusta vain ns. maisterivaiheesta? Onko kellään tietoa siitä, millä alalla psykologian pystyisi yhdistämään niin, että toisen tutkinnon saisi parin vuoden lisälukemisella?
Ajattelitko skippaavasi oikeustieteen perusopinnot psykologian avulla, hyvä akateemikko?
En usko, että tämä oli ap:n ajatus, hyvä elämän koululainen.
Jos aineet ovat keskenään samantyyppisi, niin yliopistoopinnoissa siirrytään usein suoraan maisterivaiheeseen. Perusopintoja/ aineopintoja ei skipata, mutta sivuaineet ja syventävät opinnot ovat jo kasassa. Ei tosin harmainta haisua siitä, onnistuisiko tämä oikiksessa. Tuskin.
Juuri tuo oli ap:n ajatus puhtaimmillaan; toinen tutkinto parin vuoden lisälukemisella. Ovatko psykologia ja oikeustiede mielestäsi samantyyppisiä aloja?
Kertoisitko, mitä tarkoitat nimityksellä "elämän koululainen", ja anna samalla perustelusi sen käytölle.
En pidä psykologiaa ja oikeustiedettä samantyyppisinä aineina. Siksi sanoinkin viestini lopussa mielestäni selvästi, että en usko, että tämä onnistuisi oikiksessa. Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen niin jos sekä sivuaineet, pakolliset kieliopinnot ja maisterivaiheen syventävät hyväksiluetaan uuteen tutkintoon, niin kyllä tämä väkisinkin lyhentää uuden tutkinnon suorittamista.
Se, ettet tiedä mitä elämän koululainen tarkoittaa, puhuu jo valmiiksi puolestaan. Mutta jos oikeesti haluat vielä tietää niin kvg!
Voi sinua, pikku kiukkupussi. Tottahan toiseen tutkintoon voi saada hyväksilukuja siitä edellisestä, mutta parin vuoden lukemisella ei psykologista saa oikeustieteen maisteria. Ja jos saa, lähdenpä tästä minäkin lakia lukemaan, jos saan filosofian maisterin tutkinnostani kolme vuotta hyvitystä.
Mikä sinua vaivaa, kun et ymmärrä suoraa kysymystä? Minä kysyin mitä tarkoitat nimityksellä "elämän koululainen". En siis sitä, mitä sillä yleensä tarkoitetaan, vaan sinun mielipidettäsi ja perustelujasi sille, että käytät minusta tuota nimitystä. Osaatkohan vastata, jos oikein yrität?
If you insist, niin minusta elämän koululainen tarkoittaa tässä tilanteessa henkilöä, jolla on rajalliset luetun ymmärtämisen taidot ja vieläkin rajoittuneemmat medialuku-taidot. Elämän koululainen myös provosoituu provokatiivisiksi tarkoitetuista kommenteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen tällä hetkellä psykologiaa ja aion myös valmistua tältä alalta, sillä aine on kiinnostava ja työllistymismahdollisuudet kaikinpuolin hyvät ja monipuoliset. Välillä mielessä kuitenkin nakertaa, että olisiko joku toinen ala ollut sittenkin vielä enemmän minun juttuni. Eli jos valmistuttuani haen esimerkiksi oikeustieteelliseen ( se minua kiinnostaa eniten tällä hetkellä) täytyykö minun aloittaa opinnot alusta vain ns. maisterivaiheesta? Onko kellään tietoa siitä, millä alalla psykologian pystyisi yhdistämään niin, että toisen tutkinnon saisi parin vuoden lisälukemisella?
Ajattelitko skippaavasi oikeustieteen perusopinnot psykologian avulla, hyvä akateemikko?
En usko, että tämä oli ap:n ajatus, hyvä elämän koululainen.
Jos aineet ovat keskenään samantyyppisi, niin yliopistoopinnoissa siirrytään usein suoraan maisterivaiheeseen. Perusopintoja/ aineopintoja ei skipata, mutta sivuaineet ja syventävät opinnot ovat jo kasassa. Ei tosin harmainta haisua siitä, onnistuisiko tämä oikiksessa. Tuskin.
itseasiassa ei mene noin. Samaa sivuainetta ei voi käyttää kahteen kertaan, ts. et voi rakentaa toista tutkintoa siten, ett' käytät siihen ensimmäiseen tutkintoon sisältyviä opintokokonaisuuksia.
Itse olen tuplamaisteri kahdesta eri tiedekunnasta ja käytännössä vain pakolliset kieliopinnot hyväksiluetaan + jos on jotain suoritettuna, mitä ei ole käyttänyt ensimmäiseen tutkintoon.
Oho, täällä käyvät tunteet kuumina! En oikeistaan tarkoittanut viestilläni, mitään erityistä. Halusin vaan kuulla ihmisten mielipiteitä tuplamaisterista, sillä olen elänyt siinä luulossa, että joillakin aloilla toisen tutkinnon voi saada kasaan suorittamalla toisesta aineesta maisterivaiheen opinnot. Ehkä olin väärässä, ehkä en. Täällä ei kenelläkään tuntunut olevan asiasta selkeää kuvaa?
ap.
Käsittämätöntä, että yliopisto-opiskelija ei tiedä, mitä akateemikko tarkoittaa!
Oikeustieteissä ei ole ns. oikotietä onneen, eli et sais aikaisemmasta tutkinnostasi hyvitystä virkamiesruotsia enempää. Tsemppiä pääsykoeurakkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen tällä hetkellä psykologiaa ja aion myös valmistua tältä alalta, sillä aine on kiinnostava ja työllistymismahdollisuudet kaikinpuolin hyvät ja monipuoliset. Välillä mielessä kuitenkin nakertaa, että olisiko joku toinen ala ollut sittenkin vielä enemmän minun juttuni. Eli jos valmistuttuani haen esimerkiksi oikeustieteelliseen ( se minua kiinnostaa eniten tällä hetkellä) täytyykö minun aloittaa opinnot alusta vain ns. maisterivaiheesta? Onko kellään tietoa siitä, millä alalla psykologian pystyisi yhdistämään niin, että toisen tutkinnon saisi parin vuoden lisälukemisella?
Ajattelitko skippaavasi oikeustieteen perusopinnot psykologian avulla, hyvä akateemikko?
En usko, että tämä oli ap:n ajatus, hyvä elämän koululainen.
Jos aineet ovat keskenään samantyyppisi, niin yliopistoopinnoissa siirrytään usein suoraan maisterivaiheeseen. Perusopintoja/ aineopintoja ei skipata, mutta sivuaineet ja syventävät opinnot ovat jo kasassa. Ei tosin harmainta haisua siitä, onnistuisiko tämä oikiksessa. Tuskin.
Juuri tuo oli ap:n ajatus puhtaimmillaan; toinen tutkinto parin vuoden lisälukemisella. Ovatko psykologia ja oikeustiede mielestäsi samantyyppisiä aloja?
Kertoisitko, mitä tarkoitat nimityksellä "elämän koululainen", ja anna samalla perustelusi sen käytölle.
En pidä psykologiaa ja oikeustiedettä samantyyppisinä aineina. Siksi sanoinkin viestini lopussa mielestäni selvästi, että en usko, että tämä onnistuisi oikiksessa. Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen niin jos sekä sivuaineet, pakolliset kieliopinnot ja maisterivaiheen syventävät hyväksiluetaan uuteen tutkintoon, niin kyllä tämä väkisinkin lyhentää uuden tutkinnon suorittamista.
Se, ettet tiedä mitä elämän koululainen tarkoittaa, puhuu jo valmiiksi puolestaan. Mutta jos oikeesti haluat vielä tietää niin kvg!
Voi sinua, pikku kiukkupussi. Tottahan toiseen tutkintoon voi saada hyväksilukuja siitä edellisestä, mutta parin vuoden lukemisella ei psykologista saa oikeustieteen maisteria. Ja jos saa, lähdenpä tästä minäkin lakia lukemaan, jos saan filosofian maisterin tutkinnostani kolme vuotta hyvitystä.
Mikä sinua vaivaa, kun et ymmärrä suoraa kysymystä? Minä kysyin mitä tarkoitat nimityksellä "elämän koululainen". En siis sitä, mitä sillä yleensä tarkoitetaan, vaan sinun mielipidettäsi ja perustelujasi sille, että käytät minusta tuota nimitystä. Osaatkohan vastata, jos oikein yrität?
If you insist, niin minusta elämän koululainen tarkoittaa tässä tilanteessa henkilöä, jolla on rajalliset luetun ymmärtämisen taidot ja vieläkin rajoittuneemmat medialuku-taidot. Elämän koululainen myös provosoituu provokatiivisiksi tarkoitetuista kommenteista.
Ahaa, minä siis provosoiduin mutta tuo minua hivenen piilohalveksivasti nimitellyt ihminen ei provosoitunut vaan ihan neutraalisti kommentoi? Selitä vielä tuo, millä perusteella katsot minun luetun ymmärtämisen ja medialukutaitoni rajallisiksi, kun en nyt millään itse sitä ymmärrä, jookosta?
Joillakin aloilla on tosiaan mahdollisuus hakea suoraan maisterivaiheeseen silloin, jos sulla on jokin korkeakoulututkinto (kandi, maisteri tai amk) pohjalla ja olet suorittanut siitä aineesta, johon haet, perus- ja aineopinnot. Tämä koskee esim. humanistisia ja valtiotieteellisiä aineita. Lääketiede, oikeustiede, eläinlääketiede yms. on poikkeuksia, eli Suomessa ne pitää lukea alusta saakka, jos maisteriksi haluat.
Jonkun muun aineen maisteriksi pääsisit siis aavistuksen nopeammin, erityisesti jos ne toisen tutkinnon pääaineen opinnot kuuluu jo ekaan tutkintoosi, silloin pääset suoraan maisterivaiheeseen. Jos joudut suorittamaan ne esim. avoimen kautta, silloin menee 1-2 vuotta ensin niissä ja sen jälkeen haku maisterivaiheeseen.
up