Mies lähti toiseen suhteeseen. Nyt yksin joka toinen viikko ilman lapsia

Vierailija

Lapset ovat iältään 5, 7 ja 10-vuotiaat. Mies vaati viikko-viikko -systeemiä, vaikka olisin ehdottomasti olla lähihuoltaja. Ajattelin, että parempi kaikkien kannalta kuitenkin olla tappelematta asiasta.

Olen niin tolkuttoman yksinäinen ja suruissani aina tämän isä-viikon. Uutta puolisoakaan en hyvin tunne, joten huolikin on kova hänen suhtautumisessaan lapsiin. Äkkiä ne toisen "penskat" alkavat ärsyttää. Erosta on nyt neljä kuukautta.

Mitään perusteita ei ole purkaa yhteishuoltajuutta. Menin hätäpäissäni nyt tällaisen sopimuksen tekemään ja kaduttaa. Ei usko, että lapsillekaan hyvä, että riepotellaan joka viikko toiseen paikkaan.

Kokemuksia tästä muilla?

Sivut

Kommentit (83)

Vierailija

Aloita jokin uusi harrastus, matkustele, biletä, hanki panokavereita, nauti hiljaisuudesta ja siististä kodista, treffaile kavereita, käy näyttelyissä yms.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aloita jokin uusi harrastus, matkustele, biletä, hanki panokavereita, nauti hiljaisuudesta ja siististä kodista, treffaile kavereita, käy näyttelyissä yms.

Ei toimi!

Kaikkialla on tyhjä ja tyhmä tunne! Kaipaan vain lapsiani. Suurin osa tekemisistä oli lasten ympärillä. Ei kovin mielekästä lähteä tapaamaan ystävää, jolla on samanikäisiä lapsia ilman omia. 

Harrastuksetkin ovat kovin lapsipainoitteisia tässä olleet vauvaunnista lähtien. Näyttelyistä en välitä, en siisteydestäkään. Hiljaisuus on suoranaista myrkkyä. 

Toivoton tapaus nyt minä. Ainakin nyt vielä... kai tähänkin tottuu. Nyt vain niin tolkuton ikävä lapsia. Luonnoton olotila, että äiti on äiti vain joka toinen viikko. Kai nyt joku ymmärtää?

Kiitos kuitenkin vastauksestasi toki!

Vierailija

Ei se tarkoita, että äitiys on katkolla, kun lapset ovat isällään. On myös melko itsekästä vaatia lapsia itselleen vain oman hyvinvoinnin nimissä. Eikä sekään ole tervettä, ettei ole mitään muuta identiteettiä ja omaa minuutta ilman lapsia. Nyt pitää ryhdistäytyä! Etsi se oma minuus, naiseus. Lapsillekin tekee hyvää, että äidillä on myös omaa elämää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita jokin uusi harrastus, matkustele, biletä, hanki panokavereita, nauti hiljaisuudesta ja siististä kodista, treffaile kavereita, käy näyttelyissä yms.

Ei toimi!

Kaikkialla on tyhjä ja tyhmä tunne! Kaipaan vain lapsiani. Suurin osa tekemisistä oli lasten ympärillä. Ei kovin mielekästä lähteä tapaamaan ystävää, jolla on samanikäisiä lapsia ilman omia. 

Harrastuksetkin ovat kovin lapsipainoitteisia tässä olleet vauvaunnista lähtien. Näyttelyistä en välitä, en siisteydestäkään. Hiljaisuus on suoranaista myrkkyä. 

Toivoton tapaus nyt minä. Ainakin nyt vielä... kai tähänkin tottuu. Nyt vain niin tolkuton ikävä lapsia. Luonnoton olotila, että äiti on äiti vain joka toinen viikko. Kai nyt joku ymmärtää?

Kiitos kuitenkin vastauksestasi toki!

En yhtään ihmettele että miehesi halusi erota.

Vierailija

En ihmettele, että mies lähti jos sulla ei ole elämää lasten ulkopuolella. Lapsille paras, että välit molempiin vanhempii säilyy läheisenä.

Vierailija

Mulla ainakin ensimmäisen vuoden eron jälkeen lapset oireilivat niin paljon, että kun lapset lähtivät isälleen, makasin vain ja itkin väsymystä ja huolta lapsista.

Kun lasten tilanne helpottui, aloin käyttämään vapaa-aikaa kuntoiluun ja remppaukseen. Lasten kanssa soittelen kuvapuheluita päivittäin, kun he ovat isällään.

Muistatko vielä, millainen ihminen olit ennen lapsia ja mistä nautit silloin?

Vierailija

Jos olet noin riippuvainen lapsistasi niin mies teki ehdottomasti oikein, kun vaati viikko-viikko systeemin. Ei ole lapsille hyväksi, että äiti on noin takertuva. Ikävä on ymmärrettävää, mutta ei se, ettei keksi mitään mielekästä tekemistä ilman lapsia.

Vierailija

Oletko ap sama kuin tuossa toisessa aloituksessa, jonka kaappasivat riitelynhaluiset pahvipäät? Laitoin sinne viestin nro 55, jos niistä neuvoista olisi jotain apua. Tärkeintä on ettet jää sängyn pohjalle murehtimaan, potkit itsesi vaikka väkisin ihmisten ilmoille. Ajan myötä helpottaa, vaikka tietenkään ikävä ei kokonaan häviä. Ajattele myös lapsiasi, heille on tärkeää että suhde isään säilyy, ja parhaiten se tapahtuu kun mies on yksin lapsista vastuussa.

Vierailija

Ei siihen (ja eroon) 4 kuukaudessa totu! Jos tulee toisen takia jätetyksi, toipuminen kestää 3-4 vuotta!

Joudut etsimään itsellesi uuden erilaisen elämän, kaikki eronneet joutuu. Jos mikään ei tunnu nyt kivalta olet varmaan surullinen vielä (niin kuuluukin tuossa vaiherssa). Yritä tehdä omalla ajalla asioita jotka ennen toi iloa. Itse kävin paljon elokuvissa (yksin), se joyenkin helpotti oloani.

Vierailija

Ap:n muutettava asennettaan. Hän on vielä varmasti shokissa erosta, mutta ihan itsensä takia on etsittävä mieluisia asioita elämäänsä. Joku täysin uusi harrastus voisi olla sellainen. Vaikka puoliksi pakottaisi itsensä menemään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos olet noin riippuvainen lapsistasi niin mies teki ehdottomasti oikein, kun vaati viikko-viikko systeemin. Ei ole lapsille hyväksi, että äiti on noin takertuva. Ikävä on ymmärrettävää, mutta ei se, ettei keksi mitään mielekästä tekemistä ilman lapsia.

Ja onkohan tämän kirjoittajan patologista empatiakyvyttömyyttä koskaan tutkittu?

Vierailija

Ymmärrätkö, ap, että yhtä lailla se mies kaipaa niitä lapsiaan eron jälkeen? Ei äidillä ole yksinoikeutta lapsiinsa, lapset ovat tärkeitä myös isälle ja hän kaipaa lapsia aivan samalla tavalla kuin äitikin, ja on suruissaan kun lapset ovat äidin luona.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei se tarkoita, että äitiys on katkolla, kun lapset ovat isällään. On myös melko itsekästä vaatia lapsia itselleen vain oman hyvinvoinnin nimissä. Eikä sekään ole tervettä, ettei ole mitään muuta identiteettiä ja omaa minuutta ilman lapsia. Nyt pitää ryhdistäytyä! Etsi se oma minuus, naiseus. Lapsillekin tekee hyvää, että äidillä on myös omaa elämää.

En vaadikaan lapsia kokonaan itselleni. En ole tehnyt vielä elettäkään muuttaakseni sopimusta. Siitä ei ollenkaan ole kyse. Olin erotilanteessa niin lamaantunut, kun kaikki meni hurjan nopeasti. En ollut ihan täyspäisessä tilanteessa allekrijoittaessani lastenvalvojan tarjoaman paperin. 

Nyt valitsisin toisin! 

Juu... pitä ryhdistäytyä, löytyä minuus ja naiseus jne. Mutta, kun ikävöin lapsiani ja en ole täysin varma, missä olosuhteissa nyt olevat. Kauhean väsyneitä ja kiukkuisa tänne tullessaan aina. Mutta en väitä, että johtuisi olosuhteista siellä päässä. Varmaan noin nuorille kuitenkin se ainainen ympäristön muutos. 

On uusia ihmisiä roppakaupalla, mm. uuden naisen vanhemmat ovat käyneet useasti. Aikuinenkin rasittuisi, eikö vain?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat