Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset vihaa naisettomia miehiä?
15.11.2015 |
Miksi naiset vihaavat miehiä jotka joutuvat elämään koko elämänsä ilman naista? Tälläisiä ikuisia poikamiehiä on paljon, jotka ovat nuorena havainneet etteivät kelpaa naisille joten ovat sitten päättäneet elää elämänsä yksin keskittyen työelämään ja harrastuksiin.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu. Meillä mies on se joka halusi ison talon ja hienon auton. Hänellä on hyvä palkka ja varallisuutta joten hankki nämä eikä minulta ole vaatinut rahaa hankintoihin. Itse olisin ollut tyytyväinen rivarissa enkä autoakaan tarvitse mihinkään.
Tekeekö se minusta loisen, että en kiellä miestä hankkimasta sellaista elintasoa jonka hän haluaa?
Halusit nimenomaan tiukkaan yksavioiseen suhteeseen ja valitsit tyypilliseen tapaan tällaisen miehen. Tarjolla olisi muitakin miehiä.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta minä aloin seurustella oman mieheni kanssa ennen kuin hän oli mitenkään varakas, eli vielä pelkillä tuilla. Vasta myöhemmin on kertynyt varallisuutta, ja hänkin ehdottomasti halusi ostaa kodin. Ois pitäny varmaan jättää se heti, kun pääsi töihin, etten vahingossakaan ole loinen.
Niin, no opiskelijaiässä nyt ainakaan tuskin tuijotetaan toisen varallisuuteen. Toisaalta usein kun nainen lähtee korkeakouluopiskelemaan hän hylkää mahdollisesti kouluttamattoman miehensä. Ylipäätänsä ei nuorten pariutumispreferenssit ole niin rahassa kiinni. Nuoren ihmisen iho nostaa jo useimmiten markkina-arvoa. Vanhemmalla iällä, viimeistään 25:sena tuijotetaan partnerissa jo sitäkin miten on ansoitunut, millaisia haaveita on kerinnyt toteuttaa. Silloin miehessä katsotaan myös enemmän lihaksia.
Toki on sitten yksittäistapauksia, jotka poikkeavat linjasta. Niitä on kuitenkin olemattoman vähän.
Foorumilla liioitellaan varakkuuden vaikutusta, vaikka se tärkeä onkin. Kysehän on laajemmin miehen statuksesta sosiaalisessa hierarkiassa. Raha on yksi keino siellä kipuamiseen, mutta julkisuus, ulkonäkö, uhmakas luonne, sosiaalinen kyvykkyys ja moni muu asia mahdollistavat sen myös.
Jos mietitte ympärillänne olevia pareja, status on yleensä suunnilleen samaa luokkaa osapuolilla (toki naisen status muodostuu enemmänkin ulkonäöstä ja olemuksesta). Joko parit siis muodostuvat sillä rationaalisella ajatuksella, että otetaan "arvoltaan" korkein mahdollinen kumppani. Tai sitten suhteet perustuvat tosiaan tunteisiin, mutta alitajuisesti tunteet ohjaavat ottamaan korkeimman saatavilla olevan (ihastutaan omantasoiseen). Tai ehkä niin, että tunteita on sitä enemmän, mitä enemmän kohteella on statusta, jolloin ne ohjaavat ottamaan statukseltaan korkeimman puolison saatavilla olevista eli maksimoimaan tunteet (ihastutaan kaikkiin high status -henkilöihin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu. Meillä mies on se joka halusi ison talon ja hienon auton. Hänellä on hyvä palkka ja varallisuutta joten hankki nämä eikä minulta ole vaatinut rahaa hankintoihin. Itse olisin ollut tyytyväinen rivarissa enkä autoakaan tarvitse mihinkään.
Tekeekö se minusta loisen, että en kiellä miestä hankkimasta sellaista elintasoa jonka hän haluaa?
Halusit nimenomaan tiukkaan yksavioiseen suhteeseen ja valitsit tyypilliseen tapaan tällaisen miehen. Tarjolla olisi muitakin miehiä.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta minä aloin seurustella oman mieheni kanssa ennen kuin hän oli mitenkään varakas, eli vielä pelkillä tuilla. Vasta myöhemmin on kertynyt varallisuutta, ja hänkin ehdottomasti halusi ostaa kodin. Ois pitäny varmaan jättää se heti, kun pääsi töihin, etten vahingossakaan ole loinen.
Niin, no opiskelijaiässä nyt ainakaan tuskin tuijotetaan toisen varallisuuteen. Toisaalta usein kun nainen lähtee korkeakouluopiskelemaan hän hylkää mahdollisesti kouluttamattoman miehensä. Ylipäätänsä ei nuorten pariutumispreferenssit ole niin rahassa kiinni. Nuoren ihmisen iho nostaa jo useimmiten markkina-arvoa. Vanhemmalla iällä, viimeistään 25:sena tuijotetaan partnerissa jo sitäkin miten on ansoitunut, millaisia haaveita on kerinnyt toteuttaa. Silloin miehessä katsotaan myös enemmän lihaksia.
Toki on sitten yksittäistapauksia, jotka poikkeavat linjasta. Niitä on kuitenkin olemattoman vähän.
Foorumilla liioitellaan varakkuuden vaikutusta, vaikka se tärkeä onkin. Kysehän on laajemmin miehen statuksesta sosiaalisessa hierarkiassa. Raha on yksi keino siellä kipuamiseen, mutta julkisuus, ulkonäkö, uhmakas luonne, sosiaalinen kyvykkyys ja moni muu asia mahdollistavat sen myös.
Jos mietitte ympärillänne olevia pareja, status on yleensä suunnilleen samaa luokkaa osapuolilla (toki naisen status muodostuu enemmänkin ulkonäöstä ja olemuksesta). Joko parit siis muodostuvat sillä rationaalisella ajatuksella, että otetaan "arvoltaan" korkein mahdollinen kumppani. Tai sitten suhteet perustuvat tosiaan tunteisiin, mutta alitajuisesti tunteet ohjaavat ottamaan korkeimman saatavilla olevan (ihastutaan omantasoiseen). Tai ehkä niin, että tunteita on sitä enemmän, mitä enemmän kohteella on statusta, jolloin ne ohjaavat ottamaan statukseltaan korkeimman puolison saatavilla olevista eli maksimoimaan tunteet (ihastutaan kaikkiin high status -henkilöihin).
Suuri osa sukupuolisuhteista näyttäisi painottuvan selkeästi sosiaaliseen vaihtoon, enemmän kuin ihan puhtaan rakastamisen ideaaliin. Tämä näkyy siinä, miten kevyesti monet luopuvat vanhasta ja vaihtavat uuteen, vähän kuin autonvaihtoprosessi. Todellinen rakkaushan ei sallisi tuollaista siirtoa, tai sitten siirryttäisiin polyamoriaan mikäli ihastumisen kohteita tulee monta. Mutta sitä taas jäykistää kulttuuri ja miestenkin konservatiivisuus. Esim lassukat ja persut on yleensä todella vanhanaikaisia.
Suuri osa naisia haluaa jenkkiläisen takaa-ajo leffa tyyppisen suhteen. Mutta kyllä myös poikkeuksia on. Usein nämä poikkeukset ovat hyvin nuorten ihmisten keskuudessa. 25-35 vuotiaat naiset ovat jo paljon jyrkempiä, esimerkiksi jos vastassa on nössömpi (tai jopa seksuaalisesti alistuva) mies. Moni 17-vuotias tyttö vielä saattaa ihastellen hymyillä sellaiselle pojalle.
Rahan merkitys tietysti vaihtelee. Mutta käytännössä raha mahdollistaa suhteessa paljon kaikenlaisia ex-tempore juttuja. Kun päivään ei tule muuta ohjelmaa, kuin ulkolenkit ja TV-sohva tokihan on ihan ymmärrettävää, että on kiva jos jostain tulee jotain muutakin ja joku joka pystyy maksamaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä edes pitäisi ajatella mitä joku nainen asiasta ajattelee. Ei minua ainakaan kiinnosta työntää kaikkia rahojani johoonkin tissieläimeen ja elää kontrolloituna "täydellistä perhe-elämää". Jos joskus emäntä löytyy niin ihan kiva juttu, mutta saa käydä töissä ja hoitaa itse raha-asiansa. Olen kuullut että suomalaiselle miehelle pillun hinta on melko suolainen kun nainen oikein ottaa vallan.
Jos tarkastelee mitä suhteilla on annettavaa, niin jätän väliin. Ei ole sen arvoista nykyaikana.
Nykyaikana suhteet eivät enää perustu aidolle rakkaudelle, vaan se toinen osapuoli nähdään pikemminkin hyödykkeenä ja esineenä. Tämä on merkillistä, ottaen huomioon, että vanhoina maatalousaikoina piti mennä yhteen, koska se oli selviytymisen kannalta lähes välttämätöntä. Silti löytyi tilaa rakkaudelle.
Tottakai suhteet perustuu rakkaudelle ja siksi nämä keskustelut onkin niin outoja. Kysytään että mitä minä hyödyn jostain suhteesta. Siinä vaiheessa kun rakastuu tietää tasan tarkkaan miksi haluaa olla jonkun kanssa eikä tarvitse kysellä typeryyksiä. Jos on sillä tavalla tunnevammainen ettei koskaan tunne mitään ketään kohtaan niin ehkä silloin ymmärrän nuo kysymykset.
Suomalainen nainen ei edes kykene rakastamaan ketään.
Muuten he eivät eroaisi niin usein.
Oikea rakkaus kestää eliniän eikä kukaan voi rakastaa yhtä- sitten ei rakastaan, rakastua toiseen- ja sitten eri enää rakastakkaan ja sitten....
Ei se ole mitään rakkautta. Jos rakkaus loppuu siinä vaiheessa kun on vaikeata, tylsistyy, toinen halvaantuu päästä alaspäin tai kun menettää koko omaisuuden niin ei silloin mitään rakkautta ole ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan vihaa, päinvastoin!!!!! Mulla oli hyvä ystävä, miespuolinen. Aluksi meistä kumpikaan ei halunnut parisuhdetta eikä perhettä. Viihdyimme hyvin yhdessä, oli paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja meillä oli hauskaa. Vuosi sitten ystäväni yllättäen kertoi, että haluaisi ystävyyssuhteeltamme enemmän. Olin yllättynyt, järkyttynyt ja pettynyt. Pikkuhiljaa ystävyytemme hiipui, vaikka kumpikaan ei puhunut asiasta sen koommin. Asia vaan oli rikkonut ystävyytemme enkä voinut olla enää hänen seurassaan yhtä luontevasti kuin ennen. Kaipaan vieläkin ystävääni, hänen nauruaan, juttujaan ja yhteisiä hetkiämme, mutta paluuta ystävyyteen ei enää ole.
Jos niin paljon kaipaat, niin mikä estää parisuhteen muodostamisen? Taasko perinteiset naisten kriteerit, eli pituus, lihakset ja dominlova luonne? Ja sitten ihmetellään, kun suhteet menevät puihin ja sielunkumppanuutta ei olekaan...
No hyvänen aika ei!! Hän oli YSTÄVÄNI. Tunteeni häntä kohtaan ovat samanlaiset kuin veljiäni kohtaankin. Enhän minä veljienikään kanssa ryhdy parisuhteeseen!!!!
Toimivassa avioliitossa toinen on ensisijaisesti paras YSTÄVÄ. Liitto EI voi kestää jos se toinen ei ole myös paras ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi suhde suomalaisnaiseen enemmän, jos heidän joukossaan olisi enemmän perinteisen roolin ja arvojen naisia. Vielä 80-luvulla olisin ollut kotonani. Tähän modernin naisen identiteettiin en sopeudu. Se näyttää rumalta (sisimmän ja ulkonäön jätkistyminen), on populismia (keisarilla ei ole vaatteita), enkä välitä siitä moraalisesti (nautinnonhalu, itsenäisyys ja vapaa seksi).
Pidän enemmän ulkomaalaisista naisista - mm. ruotsalaisista, norjalaisista, virolaisista ja japanilaisista - siksi, että he ovat naisina niin erilaisia.
Se, että käytös tai tyyli ovat erilaisia, ei tee ihmisistä erilaisia. Nämä, jotka pintapuolisien havaintojen perusteella ihannoivat vieraisiin kulttuureihin kuuluvia naisia, eivät ole oivaltaneet että naisetkin ovat ihmisiä - monet heistä lähempänä miehiä kuin ensi silmäykseltä uskoisikaan.
Käytös, tyyli, kieli ja ajattelu tekee ihmisistä jossain määrin erilaisia. Kulttuuriantropologiassa ei olla havaittu yhtäkään täydellistä vastaavuutta yhteisöjen välillä.
Ja jos oletat, että pyrkimys olla lähellä miehiä olisi jokin yleinen suuntaus tai fakta, olet siinäkin väärässä.
Taas osoitus harhaisuudestasi. Eivät naiset pyri olemaan lähellä miehiä. Kulttuurit sen sijaan ovat perinteisesti pyrkineet ylläpitämään miehet marsista, naiset venuksesta -myyttejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa tolla nörtillä olla kokemusta mielisairaalasta?
Kun muita lähtee haukkumaan!
Yks mun kaverin sisko vihaa poikia:/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytös kieli odotukset jne ei minusta selitä sitä että ottaa asiakseen vihata jotain tiettyä ihmistä hänen ulkoisten tekijöiden takia.
Naiset eivät voi hallita miestä joka ei palvo vulvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmestä olet tällaista keksinyt? Jos muutama nainen on ollut tyly sinua kohtaan, ei se tarkoita että kaikki naiset vihaisivat sinua. Okei, itsekin kyllä nuorempana uskoin, etten "vaan kelpaa" miehille, mutta lopulta kuitenkin löysin aviomieheni. Harmittaa, kun ihmiset yleistävät muutaman kamalan tyypin koko sukupuoleen.
Eivät naiset mitenkään vihaa miehiä, jotka ovat vain huomanneet jääneensä yksin, kohauttaneet olkiaan ja tehneet elämästään viihtyisän ja omannäköisen keskittyen töiden ohella vaikka eräjormailuun tai autonrassailuun tai johonkin vastaavaan. Nämähän ovat varsin harmittomia heppuja ja voivat olla mukavia ihmisiä, monen hyviä kavereita.
Sen sijaan ihmiset, miehet ja naiset, vaistomaisesti inhoavat lapsen tasolle jääneitä aikuisen ikäisiä, miehiä ja naisia, parisuhdetilanteesta riippumatta. Jos nuo ikilapset ovat lisäksi polleita, katkeria, harhaisia, vihaisia, syyllistäviä, sitä enemmän. Ja tämä voimakas vastenmielisyys, suorastaan raivo, tulee ihan selkärangasta, sitä ei tarvitse edes miettiä. Sen sijaan voidaan miettiä, pitäisikö kuitenkin kohdella jollain tavalla paremmin näitä ihmisiä, joista on todella vaikeaa pitää. Tästä näkökulmasta on jopa ymmärrettävää, että nämä tyypit alkavat vertailla itseään suurimpiin pahantekijöihin, mikä tavalliselle kypsälle ihmiselle ei pälkähtäisi päähän, ja kysyvät itseltään, olenko tosiaan niin paha ja huono.
Ja ei, minulla ei ole hihassa mitään ratkaisua, kunhan nyt ajattelin ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset eivät tykkää pienimunaiset miehet ne on luusereita ja loisia, tappa koot itsensä. Naiset tykkaa isomunainen miehet menesty ja saa paljon rahaa. Saunassa miehen Munat arvostellaan pienimunaiset nauretaan ulos saunasta. Minulla on iso muna ja minä osaan saada naisia mulla on paljon rahaa. Saunassa katson millaiset Munat miehelle on
Ehkä siinä on vähän sellainen kuratoitu valikoima-ajatus. Että jos joku nainen on tuon kanssa, niin ei se voi läpeensä huono ihminen olla. Samasta syystä myös eronneet löytää kumppanin helpommin.
No hyvänen aika ei!! Hän oli YSTÄVÄNI. Tunteeni häntä kohtaan ovat samanlaiset kuin veljiäni kohtaankin. Enhän minä veljienikään kanssa ryhdy parisuhteeseen!!!!