olis edes joku

Sinulla on poikaystävä ja opiskelupaikka.

Minulle sinä kelpaat ainakin :) n25

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu etten löydä mun elämästä mitään hyvää tällä hetkellä. Onkai tää jtn itsesäälissä rypemistä mutta sitten se on. Isoveljeni on laittanut muhun välit poikki koska en hyväksy hänen alkoholistisuuttaan ja hän sairastaa myös syöpää. Toista isoveljeä ei koskaan edes kiinnosta mitä minulle kuuluu vaikka yritän joskus itse kysellä hänen kuulumisia. En omista yhtään kaveria tai ystävää. Poikaystäväkin vaan juo joka viikonloppu ja näemme todella harvoin. En jaksa edes kouluun raahautua koska mielenkiinto ja motivaatio käydä koulussa on loppu. Töihin saan itseni jotenkin raahata, mutta ne tunnit sielläkin tuntuvat ikuisuuksilta. Nytkin olisin halunnut soitella poikaystäväni kanssa mutta hän olikin mennyt ystävänsä 30-v juhlille joka on myös minun kanssa ollut tekemisissä koko seurustelusuhteemme ajan. Mutta minua ei oltu kutsuttu. Kaikki muut tuntuivat olevan siellä. Oon aina ihan pienestä asti tuntenut olevani yksin. Tuntuu etten vaan saa langoista kiinni. Helppoa on muiden sanoa että lähde ulos ja harrasta jtn niin saat kavereita. Mitä jos sitäkin keinoa on kokeiltu monet kerrat tuloksetta. Joku vika minussa täytyy olla etten kelpaa.

Yritätköhän kelvata väärille ihmisille? Veljesi juo, poikaystäväsi juo, mitä jos etsisit jonkun joka ei juo?

Aloita siitä, että teet lopun jatkuvista pettymyksistä jättämällä tuon poikaystävän. Siitä sitten.