Kaunista ihmistä voi sorsia...?
Täällä tuntuu mikä tahansa keskustelu menevän ennen pitkää reisille, mutta kokeilen silti saisinko joitain hyviä ajatuksia ja vastauksia.
Monesti tuntuu olevan ajatus se, että kauniit/laittautuvat ihmiset ovat itsekeskeisiä, pinnallisia ja muita arvostelevia. Näin päälle kolmekymppisenä on tullut usean vuoden ajan todettua asian olevan toisinpäin. Ne tavallisemman näköiset ihmiset niitä arvostelevia vasta ovatkin.
Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla hyökkäävä tai trollaus, vaan kirjoitan tätä oikeastaan aika surullisena viime aikojen tapahtumien jälkeen.
Olen mielestäni suht keskiverto ulkonäöltäni, tykkään laittautua kyllä, meikata ja hiukset kivasti ja kynnet nätit jne. Liikun paljon ja kroppa on kunnossa. Olen kuitenkin saanut niin kauan kuin muistan, paljon palautetta ulkonäöstäni. Milloin olen kaunis ja milloin upea, joskus kuulen kehuja esim kaverin kautta, kun joku on sanonut että olen kaunis (noloa kirjoitella näin...). Leikitäänpä siis hetken, että olen sitä mitä muut sanovat, sen verran kaunis, että se laitetaan merkille joka paikassa.
Kauneusasia hetkeksi syrjään ja lyhyesti siitä millainen olen. Olen vähän sivustaseuraaja, kuuntelen mielummin kuin puhun, mutta puhun kyllä avoimesti ja olen rehellinen. Ja osallistun kyllä keskusteluihin ja annan vastakaikua kun ihmiset juttelevat! En ole tuppisuu. Olen ystävällinen, enkä ole juoruakka. En myöskään ole hienostelija, vaikka itseni tykkään kauniina pitää. Jos pitää valita menenkö akkalaumassa ryysykauppaan vai alanko kaivamaan ojaa pihalla, kaivan mielummin ja teen miesten hommia. En viihdy pinnallisten asioiden parissa vaan teen mielelläni elämässäni ylipäätään asioita joilla on enemmän merkitystä. Ystävystyn helposti miesten kanssa, mutta en juurikaan naisten.
En ole mikään tyrkky, en pukeudu paljastavasti tai mitään sellaista, jos joku sitä miettii.
Tutustun hirveän huonosti ihmisiin. Minulla ei ole jäänyt opiskelupaikoista kavereita, eikä työpaikoistakaan juuri. Jotain puolituttuja kyllä.
Kaikkialla missä olen, ihmiset suhtautuvat minuun hyvin arvostelevasti, vaikken olisi ehtinyt mitään sanomaankaan. Ennakkoluuloja riittää. Tämä ei ole kuvitelmaa, olen saanut mm ystävältäni neuvoja toimia jonkun asian kanssa tietyllä tavalla, koska jotkut ihmiset ovat minusta jotain mieltä.
Olen käytökseltäni hyvätapainen ja ystävällinen, huomioin kaikki ja isommassa joukossa tervehdin kaikkia. Välitän ihmisistä paljon.
Nyt on viime aikoina alkanut tulla todella surullinen ja yksinäinen olo (olen kyllä parisuhteessa ja elämä muuten hyvin), kun tuntuu siltä, ettei kelpaa mihinkään. Joka paikassa on kuin joku "hylkiö", jota arvostellaan ja johon suhtaudutaan epäillen.
Tuntuu todella pahalta. Olen lueskellut vanhoja keskusteluja samantyyppisistä murheista, ja joku ehdotti, että viestii jotain mitä itse ei huomaa. En tiedä mitä sitten viestin, jos siitä kyse, kun todellakin ihan reippaasti, avoimesti ja hymyillen otan kontaktia ihmisiin, ihan samalla tavalla kuin muutkin. Viime aikoina kontaktin otto on jäänyt ehkä vähemmälle, seuraan vaan sivusta hymyillen, kun muut halailevat toisiaan ja ovat kavereita keskenään. Joskus olisi kiva olla itsekin yksi heistä, joita halataan ja jonka läsnäolo on odotettu ja toivottu.
Ei jää oikein muuta vaihtoehtoa, kuin että ennakkoluulot liittyvät jotenkin ulkoiseen olemukseen. Kyllähän minä monissa paikoissa olen laittautuneempi kuin muut, mutta en ajatellut sitä mitenkään muuttaa, koska viihdyn tällaisena kuin olen. Minä olen tällainen kuin olen. En pukeudu erikoisesti, ihan tavallisiin vaatteisiin, farkut, neule, jne. Hiukset, kasvot ja kädet ovat ne laitetut osuudet.
Haluaisin kuulla asiallisia kommentteja sekä samassa tilanteessa olevilta, että niiltä jotka mahdollisesti itse arvostelevat ihmisiä nopeasti ulkonäön takia. Ei ole tarkoitus hyökätä kenenkään kimppuun, haluaisin vain ymmärtää erilaisia ajatuksia, jotta ymmärtäisin paremmin omaa tilannettani.
Tänään satuin törmäämään tällaiseen ja se herätti ajatuksia http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2014091118652319_iq.shtml
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Suvi Pitkänen, Sara Chafak jne. ovat valitelleet joutuneensa sorsituksi kauneutensa tähden. Onko teistä kyse ollut heidän kauneudestaan vai jostakin muusta? Minusta syy on muualla.
Ylempi kommentti saa yläpeukkuja, mutta jos joku uskaltautuu kommentoimaan samoin palstamammoista, niin heti tulee alapeukkua ja vikinää vastaukseksi. Voikohan syy siihen, ettei teistä pidetä, johtua oikeasti jostakin muusta kuin ulkonäöstänne?! Haluatte vain selitellä asiat itsellenne parhain päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan jaksa tutustua tarkemmin ihmiseen joka on vaan laittautunut ja mukava. Ihmisessä pitää olla jotain muutakin kiinnostavaa kuin ulkonäkö ja kohtelias hymy.
Enkä mä myöskään ole samaa mieltä, että laittautunut = kaunis. Kauneus on jotain muuta kuin kiharrertuja hiuksia, laitettuja kynsiä tai uusia vaatteita. Esimerkiksi mun kaveripiirin kuuluu paljon kauniita ihmisiä, kuten myös vähemmän kauniita ihmisiä, mutta ei kovin paljon laittautuvia. Ulkonäköön panostaminen on nimittäin pelkkiä valintoja ja monet noista valinnoista ei vaan sovi yhteen mun arvomaailman kanssa.
Sun arvomaailmaan kuului ihmisten luokittelu pelkän ulkonäön perusteella?
Ok.
Hah, näytä mulle sellainen ihminen joka ei luokittele ihmisiä ulkonäön perusteella? Voitko sä itsekään väittää että et luokittele ihmisiä sellaisiin luokkiin kuten mies-nainen, suomalainen-ulkomaalainen, pitkä-lyhyt, kaunis-ruma, hippi-hevari. "Kunnon kansalainen"-pultsari... Noi on kaikki erilaisia luokittelutapoja, joita me tehdään pelkän ulkonäön perusteella ja niitä on tuhansittain vielä lisää. Lisäksi jokainen ihminen ei vaan luokittele vaan myös arvottaa ja kohtelee muita eri tavoin vaihtelevien ulkonäkötekijöiden mukaan. Osa noista on synnynnäisiä, osa seurausta ihmisten valinnoista ja osa vaan ihan puhtaasti meidän subjektiivisia käsityksiä. Ja on iso ero siinä kohteleeko ja arvottaako ihmisiä eri tavoin synnynnäisten vai valittujen ominaisuuksien perusteella. Ihan silkkaa naiiviutta olisi ajatella, että ulkonäöllä ei olisi mitään väliä.
Millaiseen ihmiseen haluaisin tutustua?
- mukavaan ja toisia ihmisiä huomioivaan
- Ihmiseen, joka myös haluaa tutustua minuun
- ihmiseen, joka selvästi kuuntelee myös, mitä muilla on sanottavaa
- Ihmiseen, josta selvästi näkee, että hän katsoo ympärilleen, ei kokoajan itseensä tai itsensä kautta.
Mitä asioita vieroksun ihmisissä?
- Ihminen selvästi tuo esiin ulkonäkönsä, se paistaa hänen käytöksessään ja hän tiedostaa kokoajan olevansa kaunis. Mitä väliä on kauneudella, hoikkuudella tai muulla laittautumisella ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja sitä kautta ystävyydessä?
- Ihminen selvästi ylenkatsoo muita ihmisiä ympärillään kuvitellen olevansa jotenkin parempi muita. Ei ole olemassa muita parempia ihmisiä. Ei, vaan me kaikki olemme yhtä hyviä tai huonoja. Toiset on hyviä toisissa asioissa ja toiset toisissa.
On hyvä olla ihmisten kanssa, jotka ovat tavallisia, mutta omalaatuisia. Kaikissa meissä on omalaatuisuutemme. Mutta se, että kuvittelee muiden ihmisten suhtautumisen itseensä johtuvan ulkonäöstä... On olemassa ulkoisesti todella kauniita ihmisiä, jotka eivät edes itse tajua, että he ovat niin kauniita. Sillä ei ole merkitystä. Vain sillä on merkitystä, millä tavalla olet vuorovaikutuksessa toisten kanssa, miten kuuntelet, kunnioitatko ja pidätkö toisia ihmisiä arvokkaina. Aina se on vastavuoroista. Ja jos kunnioitat toista ihmistä. se palautuu todennäköisesti takaisin. Vaikka olisit kuinka kaunis, mutta et itse kiinnitä siihen mitään huomiota, tai et edes tiedosta sitä, silloin sinulla ei tule olemaan ongelmia. Luultavasti muilla ihmisillä ei edes tule ulkonäkösi suhteen ennakko-oletuksia, koska huomaavat ulkonäkösi sijaan heti sisimpäsi. Jos vaan uskallat sen näyttää. Olla juuri se hieno ja ainutlaatuinen ihminen, joka olet.
Ja kaikkihan me olemme upeita ja ainutlaatuisia, kun vain opimme löytämään itsestämme ja sisimmästämme ne asiat, jotka ovat meille vahvoja. Kaikissa meissä on myös ne huonot asiat(kateus, ahneus, itsekeskeisyys mys), jotka tulevat välillä esille...
Vierailija kirjoitti:
Millaiseen ihmiseen haluaisin tutustua?
- mukavaan ja toisia ihmisiä huomioivaan
- Ihmiseen, joka myös haluaa tutustua minuun
- ihmiseen, joka selvästi kuuntelee myös, mitä muilla on sanottavaa
- Ihmiseen, josta selvästi näkee, että hän katsoo ympärilleen, ei kokoajan itseensä tai itsensä kautta.
Mitä asioita vieroksun ihmisissä?
- Ihminen selvästi tuo esiin ulkonäkönsä, se paistaa hänen käytöksessään ja hän tiedostaa kokoajan olevansa kaunis. Mitä väliä on kauneudella, hoikkuudella tai muulla laittautumisella ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja sitä kautta ystävyydessä?
- Ihminen selvästi ylenkatsoo muita ihmisiä ympärillään kuvitellen olevansa jotenkin parempi muita. Ei ole olemassa muita parempia ihmisiä. Ei, vaan me kaikki olemme yhtä hyviä tai huonoja. Toiset on hyviä toisissa asioissa ja toiset toisissa.
On hyvä olla ihmisten kanssa, jotka ovat tavallisia, mutta omalaatuisia. Kaikissa meissä on omalaatuisuutemme. Mutta se, että kuvittelee muiden ihmisten suhtautumisen itseensä johtuvan ulkonäöstä... On olemassa ulkoisesti todella kauniita ihmisiä, jotka eivät edes itse tajua, että he ovat niin kauniita. Sillä ei ole merkitystä. Vain sillä on merkitystä, millä tavalla olet vuorovaikutuksessa toisten kanssa, miten kuuntelet, kunnioitatko ja pidätkö toisia ihmisiä arvokkaina. Aina se on vastavuoroista. Ja jos kunnioitat toista ihmistä. se palautuu todennäköisesti takaisin. Vaikka olisit kuinka kaunis, mutta et itse kiinnitä siihen mitään huomiota, tai et edes tiedosta sitä, silloin sinulla ei tule olemaan ongelmia. Luultavasti muilla ihmisillä ei edes tule ulkonäkösi suhteen ennakko-oletuksia, koska huomaavat ulkonäkösi sijaan heti sisimpäsi. Jos vaan uskallat sen näyttää. Olla juuri se hieno ja ainutlaatuinen ihminen, joka olet.
Ja kaikkihan me olemme upeita ja ainutlaatuisia, kun vain opimme löytämään itsestämme ja sisimmästämme ne asiat, jotka ovat meille vahvoja. Kaikissa meissä on myös ne huonot asiat(kateus, ahneus, itsekeskeisyys mys), jotka tulevat välillä esille...
Jep. Eli jo se, että ihminen ajattelee olevansa muita kauniimpi heijastuu ihmisen käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen. Tämä on sitten se syy, miksi näillä "kauneutensa takia syrjityiksi tulevilla" ihmisillä ei ole kavereita, ei se kauneus itsessään.
Se on ollut oikeasti aivan järkyttävää huomata miten raadollisia toiset naiset osaavat olla. Se on kateus mikä puhuu suurimmassa osaa tapauksissa, on kauniit vaatteet/laittautunut-> nainen saa huomiota enemmän ja sitten peitetään omaa huonoa itsetuntoa syrjimällä tätä kauniimpaa naista, jotta hän ei voisi tehdä itselle samaa. Ihminen haluaa suojella itseään, eikä tulla vertailluksi parempaan osapuoleen.
Olen asunut lapsuuteni pienellä paikkakunnalla Ja kouluaikoina ajattelin aina, että onpa minulla vaan harvinaisen ilkeitä ja tekopyhiä kavereita. Oikeasti niitä onkin sitten ollut myöhemmin elämä pullollaan.
Meidän perheessä ei ole ollut kukaan ikinä mikään juoruilija, eikä kenestäkään puhuttu pahaa. En muista oikeasti yhtäkään tapausta, jossa meidän perheessä oltaisiin arvosteltu toisia ihmisiä. Uskon, että se mihin perheessä totutaan heijastuu myös aikuisiässä, joten jos kotona on totuttu toisten arvosteluun ja seläntakana puhumiseen, se myös jatkuu myöhemminkin. En tiedä onko se ollut hyvä asia, opiskelijana ja työelämässä tuli aika suurena shokkina jopa tämä yleinen toisten haukkuminen ja syrjintä. En silti vieläkään ymmärrä, että miten toisen syrjintä edistää omaa asemaa. En arvosta pätkääkään juoruilua, radiossa kerrottiin, että naisten välinen yleinen juoruilu voi olla syy jopa syvenevään ystävyyssuhteeseen, ehkä siksi olen aina ollut se "ulkopuolinen", ei kenenkään paras ystävä.
Olenkin nyt päättänyt löytää vielä elämääni sen intohimon, mihin keskityn täysillä ja elää välittämättä siitä, mitä muut minusta ajattelevat.
[/quote]
Jep. Eli jo se, että ihminen ajattelee olevansa muita kauniimpi heijastuu ihmisen käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen. Tämä on sitten se syy, miksi näillä "kauneutensa takia syrjityiksi tulevilla" ihmisillä ei ole kavereita, ei se kauneus itsessään.[/quote]
Tulkinnanvaraista tämäkin. Jonkun mielestä ihminen on ylpeän ja itseriittoisen oloinen ja kuvittelee olevansa jotain, kun vaan on hersyvä ja ulospäinsuuntautunut.
Me emme voi tietää yksittäisen ihmisen elämää ja ongelman suuruutta, vaikka meistä tuntuisi kuinka typerältä muiden ongelmat ja asiat. Ei pidä vähätellä. Ja se mitä jotkut julkkikset tai tutkimukset sanoo, ei kerro sen yhden ihmisen elämästä, joka vaikka täällä avautuu. Me emme voi tietää myöskään sitä, missä tilanteessa aloittaja on, ja kuinka paljon mahdollisesti on vaatinut avautua asiasta tänne. Sen sijaan, että syytellään täällä ja toitotetaan kuinka ongelma on keksitty ja luonteessa oltava vikaa, voisimme joskus kuunnella sellaisiakin ihmisiä ja asioita jotka meitä ärsyttää.
En ole itse kiusaaja, mutta huomannut meillä töissä kyllä tällaista kiusaamista. Meille tuli kesätöihin nainen, jolla runsaasti meikkiä, pitkät ripset, kauniit vaatteet. Iloinen, ystävällinen, aloitteellinen töissä ja kiinnostunut ihmisistä. Hänelle kyllä vastailtiin ja oltiin olevinaan mukavia, mutta voi sitä p:n puhumisen määrää kun hän selkänsä käänsi. Hirveää minun mielestä. Ja haukut oli juurikin kauniista ulkonäöstä.
Pitää muistaa myös se, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä vahvoja sissejä, ja kokemukset voivat herkistää. Naurettavaa kenenkään edes väittää, että "Kyllä tällainen pitäisi sietää" ja voivoi kun on loukkaantumiskynnys matala.
Naurettavinta on tahallaan ärsyttää ja koetella ketään. Ihan kun tässä maailmassa ja maassa ei olisi tarpeeksi syrjäytymistä ja yksinäisyyttä.
Toi on ihan totta. Mut miten paljon tahansa muut yrittää saada sut näyttää huonommalta, älä ikinä lannistu tai mee siihen taviksen harmaaseen muottiin. Elä just niin kuin oot ja näytä miltä haluat näyttää. Älä ala kenenkään ovimatoksi!!! ja täytyy sit vaan tehä vähän enemmän sen eteen et löytää ne oikeesti hyvää tarkottavat ihmiset ympärilleen. Jos ei naisista siihen oo ni olkoon sit kaikki miehiä. Hymyile niille ilkeille naisille töissä ja anna niiden ihmetellä miten oot niin iloinen. Se on niille myrkkyä.
Vierailija kirjoitti:
Toi on ihan totta. Mut miten paljon tahansa muut yrittää saada sut näyttää huonommalta, älä ikinä lannistu tai mee siihen taviksen harmaaseen muottiin. Elä just niin kuin oot ja näytä miltä haluat näyttää. Älä ala kenenkään ovimatoksi!!! ja täytyy sit vaan tehä vähän enemmän sen eteen et löytää ne oikeesti hyvää tarkottavat ihmiset ympärilleen. Jos ei naisista siihen oo ni olkoon sit kaikki miehiä. Hymyile niille ilkeille naisille töissä ja anna niiden ihmetellä miten oot niin iloinen. Se on niille myrkkyä.
Ihana, liikuttava vastaus :`)
Ilkeyden ja ystävyyden välissä on kuitenkin monta tapaa kohdella kanssaihmistä. Jos joku on ilkeä kenelle tahansa, on se tietenkin väärin. Usein ilkeät ihmiset on kuitenkin ilkeitä muillekin, ei vaan niille kauniille. kenelläkään ei ole kuitenkaan velvollisuutta olla toisen ystävä.
Mä en myöskään ole ikinä huomannut, että kauniit ihmiset olisi johdonmukaisesti niitä yksinäisiä vaan usein jopa kaikkein suosituimpia. Mä en siis usko, että kauniiden ihmisten yksinäisyys johtuisi siitä kauneudesta vaan jostain muusta tekijästä. On kauniin omaa harhaluuloa kuvitella olevansa jotenkin muita yksinäisiä erityislaatuisempi kauneutensa vuoksi. Eli kauniit on yksinäisiä samoista syistä kuin "ei-kauniitkin": jostain luonteenpiirteestä, ujoudesta, sosiaalisten taitojen puutteesta tai ihan vaan siitä ettei ole sattunut kohtaamaan sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olisi synkannut kunnolla.
Kamalia kommentteja täälläkin. Sanoisitteko kiusatulle lapsellekin että vika on varmaan vain omassa käytöksessäsi? Ihmiset osaa olla tosi raadollisia ja monet haluavat näyttää porukasta erottuvalle (esim. työpaikan ainoa nuori ja kaunis nainen) kaapin paikan.
Ihanaa, että sinun kaltaisia ihmisiä löytyy.