Lapsetonko?

Olemme mieheni kanssa aloittaneet oikein kunnolla "vauvantekopuuhat". Eilen alkoi kunnon vatsakivut ja tänään kunnolla vuotamaan. Mulla on ensimmäistä kertaa 10 kuukauteen kunnon vuoto. Nyt uskon, että ongelman väistyvät ja voinkin saada sen vauvan. Piti käydä hakemassa tässä alkukuusta keltarauhashormonia, mutta annoin vielä homeopaattisille toisen mahdollisuuden. Onneksi en mennyt. On aivan älytöntä, että iloitsee siitä, että alkaa vuoto.



Tunnen olevani sittenkin nainen. Tuntuu, että nyt on mahdollisuus vauvaan. Musa ei voi olla kovin pahaa vikaa, kun kerran vuotaa. Toivottavasti nämä vastoinkäymiset olivat nyt tässä. Tulevaisuus näyttää.

Raskas kokemus sinulla, teillä molemmilla, takana. Hienoa kuulla, että syöpä reagoi hoitoon noin hyvin ja että se on pysynyt poissa.



Ilman tutkimuksia on vaikea sanoa, mistä "vuodottomuus" johtuu. Oliko sinulla silloin normaali kierto, kun olit lopettanut pillerit ennen syöpädiagnoosia? Usein sanotaan, että pillereiden jälkeen epäsäännöllinen tai poissaoleva kierto ei oikeasti johdu pillereistä vaan on ollut taustalla ja pillereiden takia tyhjennys on tullut säännöllisesti. En osaa sanoa voiko sytostaatit vaikuttaa hedelmällisyyteen. Suosittelisin että hakeutuisit tutkimuksiin tämän takia. Koska sinulla ei ole normaalia kuukautiskiertoa, ei pitäisi tarvita sitä vuoden kotiyritystä julkisellekaan puolelle. Voihan olla että hyvin yksinkertaisesti vaikkapa terolut-kuurilla kiertosi saadaan normaaliksi ja ilman kummempaa apua tulet raskaaksi. Toivotaan kovasti näin!



Ymmärrän hyvin masennustasi ja ajatuksiasi. Vaikka minun tilanteeni ei mitenkään rinnastu omiin kokemuksiisi vaan on ihan pientä, oli minulle aika shokki kun toisen ja meille viimeisen IVF-hoidon tuoresiirron (pakkaseen ei jäänyt yhtään alkioita) tulosta odotellessa todettiin kohdunkaulan syövän esiaste. Muistan ajatelleeni silloin että ihan sama vaikka etenisi syöväksi tai jotain, kunhan vain raskaus olisi onnistunut. Kun sitten sain kuulla että olen raskaana, ajattelin jopa niin pitkälle että kieltäydyn kaikista mahdollisista hoidoista jotka saattavat vaarantaa raskauden. Että vieköön sitten synnytyksen jälkeen tai sektion yhteydessä vaikka kaikki värkit, kunhan vain saan tulla äidiksi edes kerran (neljän keskenmenon jälkeen). No, raskausviikkoja on nyt 34+ enkä edelleenkään tiedä mikä on taudin tila, ensimmäinen papa ja kolposkopia (alkukolmanneksella) epäonnistui ja uusista näytteistä ei ole tullut vastauksia. Niin että onneksi en missään vaiheessa joutunut valitsemaan oman terveyteni ja lapseni välillä - vaikka valinta olisi ollut ihan selvä. En olisi vaarantanut raskautta.



Yritän siis vain sanoa että voimia ihan kamalasti tilanteeseen. Toivottavasti pääset pian tutkimuksiin ja löytyy joku ihan mitätön hormonaalinen pikkujuttu, jolla kiertosi palaa ennalleen ja raskaus onnistuu. Js haluat jutella yksityisesti, s-postini on tämä mun nimimerkki @gmail.com.

Asiasta ei ole kokemusta. Minultakin lohtuhaleja! Mutta kyllä tulee mieleen, että tärppäämättömyys ei varmaankaan johdu e-pillereistä. Syövän jälkeen voi kestää hetken ennen kuin kroppa palautuu. Tammikuussa 2007 oli kuitenkin viimeinen hoito eikä siitä nyt kamalan kauan ole. Sinuna hakeutuisin kuitenkin tutkimuksiin. Kannattaa katsoa pelaako kaikki edelleen. Jos ei pelaa, niin se kannattaa tietää ja hankkia tarvittaessa sitten apuja. Hedelmättömyyshoidot ovat tehokkaita, ei niitä pidä pelätä. Suuri osa pareista saa niistä avun. Ei kai väliä, millä keinoin lapsi saa - omin avuin vai hieman avustettuna. Kannustimeksi näin lopuksi kerron, että mieheni on sairastanut myöskin syövän ja hänellä ei ole hoidon vuoksi siittiöitä enää. Ei se meitä haitannut, meillä on lapset luovutetuilla siittiöillä. Älä siis heitä kirvestä kaivoon! Ja me sekstaamme kyllä, vaikka ei koskaan ollakaan tehty sitä lisääntymistarkoituksessa. :) Tsemppiä!

joskus päätös klinikalle siirtymisestä ja/tai tutkimuksista saattaa helpottaa myös seksin puolella, kun sen tarkoitus alkaa taas olla hyvän mielen tuottaminen itselle ja toiselle ja se stressaava "lisääntymishomma" voidaan hoitaa toisaalla... Voimia yhä!

Tuohon e-pilleri asiaa että itse söin e-pillereitä 12v ja kun jätin ne pois niin oikeastaan heti tärppäsi. Toivotaan teillekin parasta ja voimia! Anna ajan kulua ja rauhoita itsesi, hei ja älä tuhoa suhdettsi mieheen, seksi kuitenkin tärkeä osa parisuhdetta, tuskin miehesi siitä iloinen että hän on vain olemassa lasten tekoa varten, mies tulkitsee että et enää häntä halua kun et halua seksiä, oletko kyksynyt häneltä miltä hänestä tuntuu. Anteeksi vaan nämä sanat, en mitään pahaa tarkoita, toivottavasti ymmärrät

Ei ehtinyt tulla "oman" hormonituotannon menkkoja, kun sain jo sairaalassa lääkettä lopettamaan veriyskökset.



Täytyy ottaa yhteyttä lääkäriini ja keskustella mitä tehdään. Ajattelin, että olisi jättänyt syksyyn, mutta haluan nyt asiaan selvyyden.

Mieheni ja mun suhde kyllä kestää kaiken mitä tulee, jopa lapsettomuuden. Syöpä oli sen verran rankka kokemus.



Olen jutellut mieheni kanssa asiasta. Hänellä on ihan yhtä lailla paineita seksin suhteen. Taitaa olla molemmilla. Tulosta pitäisi tulla, mutta mitään ei vaan näy. Syytän tästä itseäni en miestäni. Seksi oli muutenkin silloin hoitojen aikana katkolla vuoden. En tiedä vieläkään miksi. Mua olisi haluttanut, mutta ilmeisesti mies pelkäsi satuttavansa.

Ilmeisesti lääkkeet, jotka sait veriysköksiin, on sellaisia että vaikuttaa jotenkin kiertoon tai sitten estää yrittämisen? Näin ainakin päättelen viestistäsi. Hyvä että olet rohkaistunut lähtemään tutkimuksiin myös tämän lapsettomuuden suhteen, varmaan helpottaa kun ensimmäinen askel sen suhteen on otettu.



Olen iloinen puolestanne, että suhteenne on noin vahvoissa kantimissa! Useinhan on niin että kriisit, jotka ovat kuitenkin osa jokaisen elämää, joko hitsaavat parin tiukemmin yhteen tai sitten ajavat eroon. Täälläkin palstalla lapsettomuuden suhteen on monia esimerkkejä kumpaankin suuntaan. Meillä lapsettomuus ja toistuvat keskenmenot lähensivät meitä toisiimme entisestään ja nyt on kyllä vaikea kuvitella että voisi enää tapahtua mitään sellaista että rakkaus väliltämme loppuisi. Ehkä, niinkuin sinäkin olet epäilemättä huomannut, raskaista koettelemuksista selvinneenä on oppinut pitämään huolta parisuhteesta eri tavalla? Teidän tapauksessanne tietenkin on ollut myös kova menettämisen peko ym. hurjaa, joka varmasti pistää tyypilliset riidan aiheet kuten pesemättömät astiat tai sukat väärässä paikassa ihan oikeaan perspektiiviin.



Hienoa myös, että pystytte puhumaan. Se on todella tärkeää, kuten olet huomannutkin! Jos tuntuu että tuosta seksistä suhteessanne on tulossa kohtuuttomia paineita ja läheisyys ei enää onnistu luontevasti, voisitte ottaa yhteyttä ihan seksuaaliterapeuttiin? Useimmat lapsettomuusklinikat osaavat neuvoa alueella toimivien yhteystietoja, pääkaupunkiseudulla ja jonkin verran kenttää tuntevana olen itse ollut sitä mieltä että Sexpo [http://www.sexpo.fi/?palvelut] tarjoaa ehkä laadukkaimpia palveluita. Toisaalta, kuten olen aiemminkin kirjoittanut, joskus ongelmat helpottavat jo ihan siitä että lapsenteko siirtyy klinikalle ja kotona voidaan olla helliä vain sen itsensä vuoksi. Silti, jos ja kun ongelmia on ollut jo aiemmin ja ne on jäänyt selvittämättä (kerrot hoitojen aikaan seksin olleen katkolla) voi olla että ihan itsestään ei tilanne ratkea.



Edelleen voimia ja kaikkea hyvä toivottaa

Tiuhtis