Lue keskustelun säännöt.
Inhoan asiantuntijoita, esimerkiksi Tahkokalliota ja Keltikangas-Järvistä
11.11.2015 |
En vain yksinkertaisesti usko, että ainakaan Tahkokalliolla on juttujensa tueksi tieteellistä teoriaa, jonka voi soveltaa laajamittaisesti yksilöihin.
Näitä asiantuntijoita vain ponnistaa esiin alalla kuin alalla, mutta kuinka tietellistä heidän tietonsa on?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Ja kerrotko, missä julkaisussaan Tahkokallio on puolustanut tukistamista ja miten hän asuan ilmaisi aivan sanatarkasti?
Minuakin kiinnostaisi tietää tuo. Olen lukenut useita Tahkokallion kirjoja eikä hän ole ainakaan niissä missään puolustanut tukistamista. Sen sijaan hän yhdessä kirjassa kyllä kertoi kerran nipanneensa yhtä lastaan (ennen kuin se oli laissa kiellettyä), kun tämä ei meinannut lopettaa toisten puremista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se koira älähtää, johon kalikka....
Tuskin yksikään asiantuntija väittää, että on yhtä ja oikeaa sekä kaiken kattavaa tapaa tehdä mitään. Tyyliä joka toimisi joka tilanteeseen.
Moneen ammattiin opiskellaan vuosia ja vuosia. Vaikkei joka päivä joka sanaan ole lennosta kymmentä tieteellistä referaattia niin ei se tarkoita, ettei niin voi sanoa.
Jos on toiminut valmiina psykologina 20 vuotta ja tavannut vaikkapa 20 ongelmaista lasta viikossa (tekee yli 15000 lasta uran aikana jos lomatkin lasketaan pois) niin kyllä niiden 20 vuoden aikana on varmasti oppinut ja ymmärtänyt paljon yhtä sun toista ongelmalapsista, heidän vanhemmistaan ja muusta. Paljon enemmän kuin joku sohvalta 20 minuutin nettisurffauksen ja *kun minunkin lapseni* -kokemuksen kautta.
Referoiden erästä entistä esikoiseni opettajaa: Jotkut lapset osaa ja oppii sekä käyttäytyy terveesti hänen opetuksestaan huolimatta ja vaikka sitä ei saisikaan. Toiset ei vaikka koulu ja koti tekisi mitä. Ja keskimassaan pätevät ne yleiset periaatteet.
*Olen minä opiskellut metodologiaa, psykologiastakin perus- ja aineopinnot.*
No voi pyhyys sentään. Jutellaanko uudelleen kun olet 30 vuotta tehnyt potilastyötä..?
Maailmassa ei ole mitään niin viisasta kun vain kirjasta asian lukenutta - ja kurssin käynyttä. Lue kirjasta ja sitten kerää kokemusta. Puhutaan sitten. Pelkkä kokemuskaan ei tietenkään riitä - sitä teoriaa tarvitaan sivuun toki urankin aikana.
Häpeäisin kamalasti jos joutuisin nyt kohtaamaan opiskeluaikojeni naiivit ja pikkuviisaat mielipiteeni. Onneksi tajusin olla niistä hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen minä opiskellut metodologiaa, psykologiastakin perus- ja aineopinnot.
Ja siltikin olet ihan perusmetodologiasta pihalla kuin lumiukko. Kerrotko missä on noin huonoa opetusta ettei edes perusasioita ole onnistuttu takomaan kalloosi? Tai sitten et ole koskaan mitään yo:ssa opiskellutkaan. Taidan kallistua tuohon jälkimmäiseen...
Sen sijaan että haukut, voisit vastata, kuinka kvalitatiivisen tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa yksilöihin, koska niitä ei voi yleistää. Niiden avulla voi ehkä aavistella jotain ilmiötä, mutta kuinka niihin voi perustaa kasvatusohjeet.
Psykologiaa opiskelleena (heh heh) sinun pitäisi tietää, että suurin osa psykologisesta tutkimuksesta on määrällistä (=kvantitatiivista) jonka tulokset on yleistettävissä ihan eri tavalla populaation ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen minä opiskellut metodologiaa, psykologiastakin perus- ja aineopinnot.
Ja siltikin olet ihan perusmetodologiasta pihalla kuin lumiukko. Kerrotko missä on noin huonoa opetusta ettei edes perusasioita ole onnistuttu takomaan kalloosi? Tai sitten et ole koskaan mitään yo:ssa opiskellutkaan. Taidan kallistua tuohon jälkimmäiseen...
Sen sijaan että haukut, voisit vastata, kuinka kvalitatiivisen tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa yksilöihin, koska niitä ei voi yleistää. Niiden avulla voi ehkä aavistella jotain ilmiötä, mutta kuinka niihin voi perustaa kasvatusohjeet.
Psykologiaa opiskelleena (heh heh) sinun pitäisi tietää, että suurin osa psykologisesta tutkimuksesta on määrällistä (=kvantitatiivista) jonka tulokset on yleistettävissä ihan eri tavalla populaation ulkopuolelle.
En tiedä, onko suurin osa määrällistä, mutta vaikka olisikin, niin silti tuloksia ei voi yleistää yksilöihin.
Jos psykologia olisi tiede, kuka tahansa terapeutti kelpaisi apua tarvitsevalle. Mutta näinhän ei ole. Terapeutin valinnassa korostetaan kemioiden tärkeyttä. Kela jopa maksaa erilaisten terapeuttien kokeilun.
Toisin sanoen terapiakaan ei perustu tieteeseen ja tutkimukseen ja metodologiaan vaan kahden ihmisen väliseen kohtaamiseen.
Ja koska terapia ei perustu tieteeseen, ei se myöskään aina auta. Sen vaikutusta ei voi ennalta arvioida. Tämäkö on tiedettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menepä tosiaan tekemään ne metodologiaopinnot niin palataan sitten asiaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko suurin osa määrällistä,
Minä tiedän, että se on.
T. 45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menepä tosiaan tekemään ne metodologiaopinnot niin palataan sitten asiaan.
Mitäpä jos menisit itse. Jos olisit tehnyt metodologian opinnot, osaisit keskustella esiin nostamistani ristiriidoista sen sijaan että hyökkäät henkilöä vastaan.
Korkeakoulutetun ihmisen pitäisi pystyä toimimaan logiikan ja tiedon tasolla eikä tunteiden tasolla, niin kuin sinä teet.
Mulla on romanttinen käsitys tutkijasta joka työskentelee kammiossaan ja käy välillä päiväkävelyllä ja poikkeaa kahvilaan tarkkailemaan ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon asiahan terapia on, eikä missään tapauksessa kuulu tieteen piiriin, koska sitä ei voi tutkia.
http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo94629.pdf
"Terapeutin responsiivisuus tuhoaa tosiasiassa korrelaatioanalyysin tilastolliset edellytykset eli oletuksen terapeutti-, potilas- ja tulosmuuttujien riippumattomuudesta toisiinsa nähden (Stiles 1994 ja 1996). Tästä seuraa muun muassa se, että mikään prosessimuuttuja ei parhaimmillaankaan selitä edes viidennestä tuloksellisuusmuuttujien vaihtelusta."
Zamboni kirjoitti:
Uskon asiahan terapia on, eikä missään tapauksessa kuulu tieteen piiriin, koska sitä ei voi tutkia.
Voidaan tutkia ja on tutkittu paljonkin. Otapa asioista selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Zamboni kirjoitti:
Uskon asiahan terapia on, eikä missään tapauksessa kuulu tieteen piiriin, koska sitä ei voi tutkia.
Voidaan tutkia ja on tutkittu paljonkin. Otapa asioista selvää.
Niin on tutkittu, eikä ole löydetty yksiselitteisiä muuttujia, jotka selittäisivät terapian tuloksellisuutta tai hyödyttömyyttä. Esimerkiksi sielunhoidosta on saatu aivan vastaavia tuloksia kuin terapiasta.
Ihmisen kanssa keskustelu voi auttaa joitakin ihmisiä, mutta minkäänlaista tieteellistä taustaa vaikutusmekanismeille ei ole.
Suosittelen todellakin sielunhoitoa, rukoilua ja Raamatun lukua. Terapia on vain ihmisten vajavaista ja usein myös harhaanjohtavaa "hoitamista". On tietysti hyviäkin terapeutteja, heitäkin olen tavannut. Mutta ne huonot saavat paljon vahinkoa aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saadaan tuloksia esiin. Ymmärtäisit tämän jos olisit päivääkään opiskellut metodologiaa. Tai no, tuon linkin ymmärtämiseen tarvitaan vain lukutaitoa.
Olen minä opiskellut metodologiaa, psykologiastakin perus- ja aineopinnot. Luultavasti juuri nuo psykologian opinnot ovat herättäneet epäluuloni näihin asiantuntijoihin.
Ainakin psykologian opintojen sisältö oli sellaista, ettei sitä voinut mitenkään soveltaa yksilöihin. Kiinnostaisikin tietää, kuinka nämä asiantuntijat perustelevat tieteellisesti ohjeensa.
Jos olisit opiskellut edes perusasiat metodologiasta, kysymyksesi ei olisi noin kertakaikkisen tietämättömiä.
Psykologiaan päästään kiinni vasta syventävissä, harjoittelussa ja työssä. Pelottaa kun ihmiset luulevat perus- ja aineopintojen perusteella tietävänsä siitä mitään. Se on kuin tulisi Kiina-asiantuntijaksi viikon Kiinan matkan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaan päästään kiinni vasta syventävissä, harjoittelussa ja työssä.
Höpöhöpö. Harjoittelussa ja työssä nimenomaan etäännytään teoriasta ja tieteestä. Pitää muistaa, että tiede ei ole käytäntöä, vaan se on menetelmä, joka on avoin jokaiselle, joka osaa noudattaa tieteellistä menetelmää. Käytännön työn ongelma on se, että siinä ihmiset rupeavat nojaamaan kokemukseensa. Kokemus taas on erittäin harhauttava, siihen ei pidä luottaa.
Siksi kehotan jokaista neuvontapsykologilla tai terapeutilla käyvää pyytämään psykologilta tai terapeutilta perustelut hänen sanoihinsa. Älkää uskoko siihen, mitä hän puhuu ja tekee, vaan vaatikaa eritellyt perustelut hänen valintojensa teoreettisesta taustasta ja perusteluista.
Kun teette tämän, tulette näkemään, ettei hänellä ole käytäntönsä tueksi teoreettista taustaa. Hän menee eteenpäin intuitionsa mukaan.
Minäkin inhoan asiantuntijoita jotka todistavat minun tapani vääriksi tai jopa vahingollisiksi. Kuinka kehtaavatkin! Varmaan ovat jotakin ihme puoskareita. Hyh!
Vierailija kirjoitti:
Minäkin inhoan asiantuntijoita jotka todistavat minun tapani vääriksi tai jopa vahingollisiksi. Kuinka kehtaavatkin!
Entäs sitten, kun asiantuntijat puhuvat ristiin niin kuin usein tapahtuu? Ketä tulee uskoa? Sitäkö, joka kuulostaa uskottavammalta?
Juuri tämä on ongelma. Ihmiset valitsevat auktoriteetikseen sen, joka tuntuu viisaalta. Tällainen tunteeseen perustuva lähestymistapa on tieteelle vieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko länsimainen kulttuuri epäonnistunutta - koko yhteiskuntahan vaikuttaa lasten kehitykseen? Missä lapset voivat paremmin kuin länsimaissa?
Yhteiskunnissa, joissa on vähän paineita ja tavoitteellisuutta ja paljon sosiaalisuutta ja läheisyyttä. Siis heimoyhteiskunnissa, joissa raha ei määrää.
Itseasiassa Suomessa taitavat olla maailman mielisairaimmat nuoret...
http://www.nuortenhyvinvointikertomus.fi/indikaattorit/elama-ja-terveys…
Että se siitä. Ei täällä lapsia osata kasvattaa kun pää ei heillä aikuisuuten kestä. Jotain tehdään väärin ja pahasti. Tiukemman kasvatuksen sukupolvethan ovat mieleltään terveimmät.
Zamboni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaan päästään kiinni vasta syventävissä, harjoittelussa ja työssä.
Höpöhöpö. Harjoittelussa ja työssä nimenomaan etäännytään teoriasta ja tieteestä. Pitää muistaa, että tiede ei ole käytäntöä, vaan se on menetelmä, joka on avoin jokaiselle, joka osaa noudattaa tieteellistä menetelmää. Käytännön työn ongelma on se, että siinä ihmiset rupeavat nojaamaan kokemukseensa. Kokemus taas on erittäin harhauttava, siihen ei pidä luottaa.
Siksi kehotan jokaista neuvontapsykologilla tai terapeutilla käyvää pyytämään psykologilta tai terapeutilta perustelut hänen sanoihinsa. Älkää uskoko siihen, mitä hän puhuu ja tekee, vaan vaatikaa eritellyt perustelut hänen valintojensa teoreettisesta taustasta ja perusteluista.
Kun teette tämän, tulette näkemään, ettei hänellä ole käytäntönsä tueksi teoreettista taustaa. Hän menee eteenpäin intuitionsa mukaan.
Minä vuonna suoritit syventävät ja harjoitelun? Kun minä ne tein niin teoriohin ja niiden soveltamiseen paneuduttiin vahvastikin. Voi olla, että on muuttunut sitten jos sinulla toisenlaiset kokemukset.
Mutta yhtä kaikki. Kaikkea ihmisen mielessä ei voi teorioida ja todistaa. Variaatio on niin suuri. Kyllä työssä kokemuksella ja potilastyöllä on erittäin suuri merkitys. Kenenkään mieli ei tottele teoriaa. Eikä mistään teoriasta saada aukotonta kun puhutaan ihmisen päästä.
Naisia eivät tällaiset ristiriidat häiritse, koska he ovat keskimäärin paljon auktoriteettiuskovampia kuin miehet. Kun heille jotain yliopiston luennoilla opetetaan, niin sen jälkeen he kuvittelevat, että se on totuus.
Sama ilmiö näkyy esimerkiksi maahanmuuttokeskustelussa. Naisia eivät kiinnosta luvut ja faktat ja käytännön ratkaisut, vaan he vain julistavat monikulttuurisuuden ideologiaa, koska ovat oppineet, että monikulttuurisuus on ihanuus.