Inhoan asiantuntijoita, esimerkiksi Tahkokalliota ja Keltikangas-Järvistä

Keltikangas-Järvisen kirjat ovat hyvin samantapaisia keskenään ja se ärsyttää. Eivät tarjoa mitään uutta minulle. Riittää, kun lukee niistä yhtä.

Jos luet jonkun asiantuntijan kirjan, niin kirjassa on mainittu lähdeluettelo. Voithan sieltä tarkistaa, mihin tutkimuksiin kirjoittaja viittaa. He ovat myös hyvin koulutettuja, joten eiköhän heillä ole hyvät tiedot omasta alastaan. Osa heistä toimii opettajana tai tutkijana yliopistossa.

Minua kiinnostaisi tietää, mitä mieltä K. Tahkokallio on nykyään tukistamisesta. Sehän oli jo kait yli 30 vuotta sitten julkaistu kirja, missä hän on käsitellyt aihetta. 

Vierailija kirjoitti:

Jos luet jonkun asiantuntijan kirjan, niin kirjassa on mainittu lähdeluettelo. Voithan sieltä tarkistaa, mihin tutkimuksiin kirjoittaja viittaa.

Ei lähdeluettoloon tutustuminen poista sitä ongelmaa, että jokainen vanhemman ja lapsen suhde on vuorovaikutuksellinen ja ainutlaatuinen. Niinpä myös jokainen kvalitatiiviseen tutkimukseen perustuva ohje on turha, koska ohje suunnataan yleiselle tasolle eikä juuri tietyn vanhemman ja tietyn lapsen suhteeseen.

Miksi tällaisia ohjeita annetaan? Miksi psykologia yrittää ylittää rajansa eikä tyydy kokeelliseen tutkimukseen, jonka tulokset sentään pystyttäisiin toistamaan.

Uskokaa tai älkää, mutta 30 vuoden päästä on taas uudenlaiset kasvatusohjeet. Ja taas niitä väitetään tieteellisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen minä opiskellut metodologiaa, psykologiastakin perus- ja aineopinnot. 

Ja siltikin olet ihan perusmetodologiasta pihalla kuin lumiukko. Kerrotko missä on noin huonoa opetusta ettei edes perusasioita ole onnistuttu takomaan kalloosi? Tai sitten et ole koskaan mitään yo:ssa opiskellutkaan. Taidan kallistua tuohon jälkimmäiseen...

 

Sen sijaan että haukut, voisit vastata, kuinka kvalitatiivisen tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa yksilöihin, koska niitä ei voi yleistää. Niiden avulla voi ehkä aavistella jotain ilmiötä, mutta kuinka niihin voi perustaa kasvatusohjeet.

Kuinka Tahkokallio perustelee esimerkiksi tukistamisen tärkeyden?

 

Eli et ole opiskellut missään. Aivan kuten arvelinkin.

Koska et osaa etkä ymmärrä edes perusteita, etkä edes ymmärrä tuota sinulle linkattua sivua, kanssasi on turha keskustella aiheesta. Ihan vaan koska et ymmärrä.

Minua kiinnostaa se, että eri kulttuureissa lapsia kasvatetaan hyvin eri tavoin. Kuitenkin juuri länsimaissa on paljon psyykkistä oireilua ja syrjäytymistä. Onko länsimainen kasvatus epäonnistunutta?

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa se, että eri kulttuureissa lapsia kasvatetaan hyvin eri tavoin. Kuitenkin juuri länsimaissa on paljon psyykkistä oireilua ja syrjäytymistä. Onko länsimainen kasvatus epäonnistunutta?

Länsimainen oireilu johtunee siitä, että ihmisiä kasvatetaan kohti rahamaailman tarpeita. Heistä on tehtävä tuottavan yhteiskunnan osia. Heidän on oltava hyödyllisiä. Kasvatusohjeetkin lähtevät siitä, että lapsista kasvaa työläismuurahaisia, jotka tuottavat talouskasvua.

Jonkin afrikkalaisen heimon keskuudessa meininki on ihan erilainen. Siellä eletään hetkessä. On selvää, että lapset eivät tällaisessa ympäristössä paineistu tai ehdollista omaa arvoaan, koska arvo syntyy yksinkertaisesti siitä, että kuuluu yhteisöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos luet jonkun asiantuntijan kirjan, niin kirjassa on mainittu lähdeluettelo. Voithan sieltä tarkistaa, mihin tutkimuksiin kirjoittaja viittaa.

Ei lähdeluettoloon tutustuminen poista sitä ongelmaa, että jokainen vanhemman ja lapsen suhde on vuorovaikutuksellinen ja ainutlaatuinen. Niinpä myös jokainen kvalitatiiviseen tutkimukseen perustuva ohje on turha, koska ohje suunnataan yleiselle tasolle eikä juuri tietyn vanhemman ja tietyn lapsen suhteeseen.

Miksi tällaisia ohjeita annetaan? Miksi psykologia yrittää ylittää rajansa eikä tyydy kokeelliseen tutkimukseen, jonka tulokset sentään pystyttäisiin toistamaan.

Uskokaa tai älkää, mutta 30 vuoden päästä on taas uudenlaiset kasvatusohjeet. Ja taas niitä väitetään tieteellisiksi.

 

Öö, voihan laadullinenkin tutkimus olla kokeellista. Luodaan jokin kokeellinen tilanne, josta saadaan laadullisia tuloksia esim. ihmisen käyttäytäymistavasta ko. tilanteessa. Koe voidaan toistaa, mutta tulokset eivät ole toisilla koehenkilöillä täsmälleen samat.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa se, että eri kulttuureissa lapsia kasvatetaan hyvin eri tavoin. Kuitenkin juuri länsimaissa on paljon psyykkistä oireilua ja syrjäytymistä. Onko länsimainen kasvatus epäonnistunutta?

Tutustupa esim. Etelä-Korean ja Japanin itsaritilanteeseen, myös nuorten kohdalla. Ei nekään niin ruusuisia ole. Jos epäonnistut, menetät kasvosi (+perheen maineen) --> itsari. 

Onko parempi toimia siten, kuten tämänhetkinen tieteellinen tutkimustieto - perustelluin tietämys - antaa aihetta vai heittäytyä nihilistiksi ja ajatella, että koska tieteellinen tutkimustieto voi muuttua, ei kannata huomioida tutkimustietoa ja toimia arkiolettamusten mukaisesti? Tutkimustieto avaa käsitteitä ja auttaa havainnoimaan vuorovaikutustilanteita, lapsen kehitystä ja tekijöitä jotka siihen vaikuttavat, ja lisäävät siten ymmärrystä, joka auttaa oman lapsen kasvatuksessa ja keskinäisessä vuorovaikutussuhteessa. Tieto lisää ymmärrystä ja kykyä tehdä havaintoja ja reflektoida kokemuksiaan.  

Tahkokallio on psykiatri eli erikoislääkäri. Onko sulla mitään käsitystä siitä mitä lääketieteen opinnot vaativat?

Ja kerrotko, missä julkaisussaan Tahkokallio on puolustanut tukistamista ja miten hän asuan ilmaisi aivan sanatarkasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos luet jonkun asiantuntijan kirjan, niin kirjassa on mainittu lähdeluettelo. Voithan sieltä tarkistaa, mihin tutkimuksiin kirjoittaja viittaa.

Ei lähdeluettoloon tutustuminen poista sitä ongelmaa, että jokainen vanhemman ja lapsen suhde on vuorovaikutuksellinen ja ainutlaatuinen. Niinpä myös jokainen kvalitatiiviseen tutkimukseen perustuva ohje on turha, koska ohje suunnataan yleiselle tasolle eikä juuri tietyn vanhemman ja tietyn lapsen suhteeseen.

Miksi tällaisia ohjeita annetaan? Miksi psykologia yrittää ylittää rajansa eikä tyydy kokeelliseen tutkimukseen, jonka tulokset sentään pystyttäisiin toistamaan.

Uskokaa tai älkää, mutta 30 vuoden päästä on taas uudenlaiset kasvatusohjeet. Ja taas niitä väitetään tieteellisiksi.

 

Öö, voihan laadullinenkin tutkimus olla kokeellista. Luodaan jokin kokeellinen tilanne, josta saadaan laadullisia tuloksia esim. ihmisen käyttäytäymistavasta ko. tilanteessa. Koe voidaan toistaa, mutta tulokset eivät ole toisilla koehenkilöillä täsmälleen samat.

Ei tuollaisessa koeastelmassa pystytä kontrolloimaan muuttujia. Kokeellisessa tutkimuksessa muuttujien tarkka kontrollointi on ensiarvoisen tärkeää, koska pienikin ulkoisen vaikutteen aiheuttama muutos muuttujassa vaikuttaa tulokseen.

Vierailija kirjoitti:

Tahkokallio on psykiatri eli erikoislääkäri.

Tahkokallio on kylläkin psykologi eli opiskellut samaa alaa jota itse opiskelen. Oma kokemukseni alasta on se, että se on hömppää.

Lääkäreillä sentään on lääketieteellinen osaamisensa. Psykologeilla sitä ei ole.

Onko länsimainen kulttuuri epäonnistunutta - koko yhteiskuntahan vaikuttaa lasten kehitykseen? Missä lapset voivat paremmin kuin länsimaissa? 

Vierailija kirjoitti:

Onko parempi toimia siten, kuten tämänhetkinen tieteellinen tutkimustieto

Minähän pyydän juuri sitä tutkimustietoa. Siksi kehotin ihmisiä pyytämään Tahkokallion luennoilla lähdeviitteitä tutkimuksista, joihin hän näkemyksensä perustaa.

Kun esiintyy asiantuntijana, silloin täytyy asettaa itsensä alttiiksi vertaisarvioinnille.

Julistaja on eri asia kuin asiantuntija.

Vierailija kirjoitti:

Onko länsimainen kulttuuri epäonnistunutta - koko yhteiskuntahan vaikuttaa lasten kehitykseen? Missä lapset voivat paremmin kuin länsimaissa? 

Yhteiskunnissa, joissa on vähän paineita ja tavoitteellisuutta ja paljon sosiaalisuutta ja läheisyyttä. Siis heimoyhteiskunnissa, joissa raha ei määrää.

Jos ajatellaan että kasvatus ja ihmisen käyttäytymisstä tutkiva tiede on hömppää, niin sittenhän voimme jättää lapset kasvattamatta ja olla huomioimatta kyseisten hömppäalojen tutkimustieto? Varmaan hyvinvointi lisääntyy?

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan että kasvatus ja ihmisen käyttäytymisstä tutkiva tiede on hömppää, niin sittenhän voimme jättää lapset kasvattamatta ja olla huomioimatta kyseisten hömppäalojen tutkimustieto? Varmaan hyvinvointi lisääntyy?

Kasvatuksen ammattilaiset ohjaavat parhaillaan koulua suuntaan, jota Tahkokallio vastustaa (esimerkiksi ilmiöpohjainen oppiminen). Ketä uskomme, kun uskomme asiantuntijoita? Koulun uudistajia vai Tahkokalliota?

Eikö tämä kerro oleellisen asiantuntijuuden tasosta. Jos kasvatuksen ja kehityksen ammattilaiset voivat olla vastakkaista mieltä asioista, niin millainen lienee tämän ristiriidan tieteellinen pohja?

Zamboni kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan että kasvatus ja ihmisen käyttäytymisstä tutkiva tiede on hömppää, niin sittenhän voimme jättää lapset kasvattamatta ja olla huomioimatta kyseisten hömppäalojen tutkimustieto? Varmaan hyvinvointi lisääntyy?

Kasvatuksen ammattilaiset ohjaavat parhaillaan koulua suuntaan, jota Tahkokallio vastustaa (esimerkiksi ilmiöpohjainen oppiminen). Ketä uskomme, kun uskomme asiantuntijoita? Koulun uudistajia vai Tahkokalliota?

Toinen koulu-uudistusten vastustaja on kasvatustieteen professori Kari Uusikylä.

Kyllä näistä kasvatuksiin liittyvistä kysymyksistä tiede on kaukana, ei vastakkaisia mielipiteitä voi muuten selittää.

Vierailija kirjoitti:

Yhdistelmäsukunimiset naiset - tarvitseeko sanoa enempää. Mutta entäpä sitten Pirkko Lahti. Sanoisin, että siinä on kävelevä katastrofi.

Perusteluja olisi mukava kuulla, mutta se taisi sitten olla jo ylivoimaista.