En suostunut työterkkarilla vaa'alle, koska olin vihainen ed. punnituksesta
Vaihdoin työpaikkaa, kun lapseni täytti vuoden ja kävin työterveystarkastuksessa. Painoin silloin 79 kg ja olen 165 cm. Terkkari antoi laihdutusohjeet ja suorastaan töykeästi vihjaili, että monet naiset käyttävät raskauskiloja tekosyynä lihomiselle. Sain ohjeet laihduttaa puoli vuotta ja noin 2 kg kuukaudessa. Naama punaisena kuuntelin ohjeita lautasmallista ja oikeasta syöntirytmistä. Akka ei kertaakaan kysynyt, haluanko laihduttaa. Sanoi, että varaa aika puolen vuoden päähän, niin katsotaan, onko tavoite saavutettu. En koskaan varannut sitä aikaa. Nyt olin jälleen työterveystarkastuksessa, jossa pyydettiin vaa'alle. En todellakaan suostunut. Terkkari kysyi: "Onko arka aihe? Sinähän näytät nykyään niin paljon paremmalta kuin viimeksi tarkastuksessa. Kilojakin varmaan lähtenyt reilusti." Siis miten se akka voi sanoa noin? Todella töykeää. Tiedän painavani alle 70 kiloa nykyisin, mutta ne raskauskilot vain ovat lähteneet yöunien parannuttua ja rankan pikkulapsivaiheen helpotuttua. Eikä minulle ole tärkeää, olenko nyt paremman näköinen kuin ennen, koska en ole niin pinnallinen tyyppi. Onko muilla kokemusta vastaavista tilanteista? Tai työterveyshoitajan kommenteista?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla työterveyshoitajana on kyllä aika erilainen lähestymistapa painonhallinta-asioissa. Kerron niistä mahdollisuuksista, joilla voin asiakasta tukea painonpudotuksessa ja matkassa kohti terveellisempää elämää, MIKÄLI potilas on siihen halukas. Ja usein he palaavatkin asiaan, kun ovat vaihtoehtoja haudutelleet.
Tuollainen ap:n kohtaama terveysterrorismi on aikuisen ihmisen aliarvioimista, jolla terkkari nostaa itsensä jollekin ihme jalustalle. Huono maaperä lähteä enää rakentamaan yhtään mitään tuollaisen saarnan jälkeen.Onneksi sinä olet alalla. Kunpa olisit minun terkkarini! Ehkä loukkaannun herkästi, mutta meitä asiakkaita on myös erilaisia. Jos jollekin voi sanoa pamauttaa suoraan, että näytät paljon paremmalta kuin viimeksi ja kilojakin lähtenyt varmaan reilusti, niin minua se pelkästään loukkasi. Samoin kun se laihdutusohjeryöppy ensi tapaamisella. Minulla on tapana suhtautua arvostavasti toisiin ihmisiin ja samaa odotan heiltä.
-apJa millähän tavalla tämä terveydenhuollon ammattilainen ei sinua arvostanut? Kysympähän vaan.
Vaikken ole ap, niin alkaa ärsyttää tämä kysympähän vaan-tyyppi. Mikset opettele edes kirjoittamaan oikein, koska sinun kysympä-kommentointisi tunnistetaan. Kumpa, kysympä, niimpä. Kuka aikuinen ei tajua, että se on: kysynpähän vaan? Kysym sinulta tätä vaan.
Niin, tapanani on tosiaan kirjottaa puhekielellä täällä aaveella. Deal with it, babe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla työterveyshoitajana on kyllä aika erilainen lähestymistapa painonhallinta-asioissa. Kerron niistä mahdollisuuksista, joilla voin asiakasta tukea painonpudotuksessa ja matkassa kohti terveellisempää elämää, MIKÄLI potilas on siihen halukas. Ja usein he palaavatkin asiaan, kun ovat vaihtoehtoja haudutelleet.
Tuollainen ap:n kohtaama terveysterrorismi on aikuisen ihmisen aliarvioimista, jolla terkkari nostaa itsensä jollekin ihme jalustalle. Huono maaperä lähteä enää rakentamaan yhtään mitään tuollaisen saarnan jälkeen.Onneksi sinä olet alalla. Kunpa olisit minun terkkarini! Ehkä loukkaannun herkästi, mutta meitä asiakkaita on myös erilaisia. Jos jollekin voi sanoa pamauttaa suoraan, että näytät paljon paremmalta kuin viimeksi ja kilojakin lähtenyt varmaan reilusti, niin minua se pelkästään loukkasi. Samoin kun se laihdutusohjeryöppy ensi tapaamisella. Minulla on tapana suhtautua arvostavasti toisiin ihmisiin ja samaa odotan heiltä.
-apJa millähän tavalla tämä terveydenhuollon ammattilainen ei sinua arvostanut? Kysympähän vaan.
Vaikken ole ap, niin alkaa ärsyttää tämä kysympähän vaan-tyyppi. Mikset opettele edes kirjoittamaan oikein, koska sinun kysympä-kommentointisi tunnistetaan. Kumpa, kysympä, niimpä. Kuka aikuinen ei tajua, että se on: kysynpähän vaan? Kysym sinulta tätä vaan.
Niin, tapanani on tosiaan kirjottaa puhekielellä täällä aaveella. Deal with it, babe.
+ mikä kysympä vaan tyyppi? Ihan ekaa kertaa "kysyin vaan" :D
Vierailija kirjoitti:
Voijeesus. Faktat on faktoja eikä niistä tarvitse tunteilla. Aasiassa lihavuudesta huomauttaminen on normaalia ja kas, siellä ihmiset pysyvät hoikkina kun taas täällä itketään, kun kerrotaan totuus.
Miksi meidän pitää matkia jotain aasialaisia? Siellä se vasta tarkkaa on, mitä sanoo kenellekin. Japanissa käyneenä voin kertoa, että ihmeissäni olin niistä kiertoilmaisuista, joita he viljelevät. Suomalainen on suoraan puhuja. Jos Japanissa haukut jonkun, se voi menettää kasvonsa ja tehdä vaikka harakirin. Että se siitä kulttuuriloikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voijeesus. Faktat on faktoja eikä niistä tarvitse tunteilla. Aasiassa lihavuudesta huomauttaminen on normaalia ja kas, siellä ihmiset pysyvät hoikkina kun taas täällä itketään, kun kerrotaan totuus.
Miksi meidän pitää matkia jotain aasialaisia? Siellä se vasta tarkkaa on, mitä sanoo kenellekin. Japanissa käyneenä voin kertoa, että ihmeissäni olin niistä kiertoilmaisuista, joita he viljelevät. Suomalainen on suoraan puhuja. Jos Japanissa haukut jonkun, se voi menettää kasvonsa ja tehdä vaikka harakirin. Että se siitä kulttuuriloikasta.
Suomalainen on suoraanpuhuja, joka ei siedä faktoja. Mikä suoraanpuhuja se sellainen on? Sori, oon kyllästynyt lihavien ulinaan, joten Japanin malli, TERVETULOA!
...valitettavasti ei ole tulossa :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voijeesus. Faktat on faktoja eikä niistä tarvitse tunteilla. Aasiassa lihavuudesta huomauttaminen on normaalia ja kas, siellä ihmiset pysyvät hoikkina kun taas täällä itketään, kun kerrotaan totuus.
Miksi meidän pitää matkia jotain aasialaisia? Siellä se vasta tarkkaa on, mitä sanoo kenellekin. Japanissa käyneenä voin kertoa, että ihmeissäni olin niistä kiertoilmaisuista, joita he viljelevät. Suomalainen on suoraan puhuja. Jos Japanissa haukut jonkun, se voi menettää kasvonsa ja tehdä vaikka harakirin. Että se siitä kulttuuriloikasta.
Mitä hittoa sää selität? Että aletaan japanilaisittain kiertää joka jessuksen asia, ettei vaan toiselle tuu paha mieli? Yritä nyt ite päättää, mitä kannatat. Terkkari ei saa olla tollo ja pölvästi. Ihmisten kohtaaminen on taitolaji, eikä kaikista ole siihen.
Suomalainen on suoraanpuhuja, joka ei siedä faktoja. Mikä suoraanpuhuja se sellainen on? Sori, oon kyllästynyt lihavien ulinaan, joten Japanin malli, TERVETULOA! <3
...valitettavasti ei ole tulossa :(
Aika harva lihava motivoituu laihduttamaan sillä että joku vittuilee painosta. Aika moni alkaa siitä vain syödä enemmän lohtuherkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voijeesus. Faktat on faktoja eikä niistä tarvitse tunteilla. Aasiassa lihavuudesta huomauttaminen on normaalia ja kas, siellä ihmiset pysyvät hoikkina kun taas täällä itketään, kun kerrotaan totuus.
Miksi meidän pitää matkia jotain aasialaisia? Siellä se vasta tarkkaa on, mitä sanoo kenellekin. Japanissa käyneenä voin kertoa, että ihmeissäni olin niistä kiertoilmaisuista, joita he viljelevät. Suomalainen on suoraan puhuja. Jos Japanissa haukut jonkun, se voi menettää kasvonsa ja tehdä vaikka harakirin. Että se siitä kulttuuriloikasta.
Mitä hittoa sää selität? Että aletaan japanilaisittain kiertää joka jessuksen asia, ettei vaan toiselle tuu paha mieli? Yritä nyt ite päättää, mitä kannatat. Terkkari ei saa olla tollo ja pölvästi. Ihmisten kohtaaminen on taitolaji, eikä kaikista ole siihen.
Suomalainen on suoraanpuhuja, joka ei siedä faktoja. Mikä suoraanpuhuja se sellainen on? Sori, oon kyllästynyt lihavien ulinaan, joten Japanin malli, TERVETULOA! <3
...valitettavasti ei ole tulossa :(
Kannatan Aasiaa, olen kannattanut sitä jo pitkään.
Mulla oli päinvastoin olisi alipainon takia pitännyt terkkarin mielestä ruveta ravaamaan hänen luonaan 2viikon välein punnittavana.Sanoin suoraan etten sellasseen rumpaan suostu.Muutaman kerran olen tämän jälkeen työn puolesta tai muutenkin häneen törmännyt eikä hän suvaitse enää edes tervehtiä.
Mikä on, ettei ihmistä voi kohdata ystävällisesti? Jos pankissa virkailija alkaisi paasata, että täytyy nyt lopettaa muotivaatteiden ostelu, kun tuhlaat selvästi siihen liikaa, niin äkkiä vaihtuisi pankkisuhde. Jos terkkari alkaa paasata ja heittelee vaikka mitä kommenttia, niin se pitää vaan kestää? Koska lihavuus on oma syy?
Itse kävin vähän aikaa sitten ikäkausitarkastuksessa. Kävin punnitsemassa itseni ja sanoin sitten terkalle että "tiedän kyllä että kiloja on liikaa ja tiedän miten ne saisi pois, mikä on hyvä ruokavalio. MUtta juuri nyt mun jaksaminen ei riitä tämän asian hoitamiseen" Terkka ei sanonut mitään ja meni asioissa eteenpäin.
WHO:n mukaan ylipaino on 5:nneksi suurin terveysriski. Sen edelle menevät korkea verenpaine, tupakointi, korkea verensokeri ja vähäinen fyysinen aktiivisuus. Olisi kiintoisaa seurata, motuavatko nämä terkkarit yhtä paljon näistä muista terveysriskeistä vai onko siinä painossa vaan jotain erityistä, että siihen jaksetaan suunnata se energia.
Kyseenalaistan myös BMI:n terveydenmittarina. Se ei paljasta viskeraalista rasvaa, eikä mitään noista ylläluettelemistani top 4 terveysriskeistä. Muita elämäntapoihin liittyviä terveysriskejä ovat kolesterolien suhde, alkoholin käyttö, unen laatu ja määrä sekä stressi. Todennäköisesti jos unohdettaisiin se painoindeksi ja keskityttäisiin elämänhallintaan kokonaisuudessaan se painokin asettuisi sinne mihin se kuuluukin.
Minulle terkkari sanoi, että taukojumppa pitää ottaa päivittäin ohjelmaan. Se vähentää hartiaseudun ongelmia ja lisää energiankulutusta. Sanoin, että hartiat ja niska ovat todella kipeät, mutta hän sanoi, että siitä ne vertyy kun alat jumpata. Jumppasinkin sitten joka tauolla, mutta ei mitään hyötyä. Lääkäri on todennut aiemmin nikamien kulumista, krooninen tulehdustila hartiaseudulla sekä välilevyn pullistuma. Syön särkylääkettä lähes päivittäin. Minusta tuntuu, että joskus nuo työterveyshuollon ihmiset antaa samat neuvot jokaiselle perehtymättä kokonaistilanteeseen. Jos ap:llä oli vuoden ikäinen lapsi ja ylipainoa, niin se on aika tavallista siinä elämänvaiheessa. Yöunet on huonot, tulee syötyä mitä sattuu, väsymys, omien liikuntamenojen vähäisyys jne.
Kieltämättä joskus ihmetyttää nämä terveydenhoitajat ja painohulluus. Olen 170cm pitkä ja painan 62kg. Terveydenhoitaja ihmetteli, että miten uskallan syödä pillereitä, kun painan niin paljon, että ylipainoiselle pillerit ovat vaarallisia.
No, en alkanut laihduttaa terveydenhoitajan mieliksi. Itse olen tyytyväinen painooni ja en kyllä millään muodoin tunne itseäni ylipainoiseksi, vaikka terveydenhoitajan mielestä sitä kai olinkin.
Minulle tuli myös saarna painostani työterkkarilla. Joo, olen 165/68. Eli löllykkää on, mutta kamala saarnaaminen ja tivaaminen ärsytti.
Samalla kyseltiin alkoholin käytöstä ja kerroin että n. 2 kertaa kuukaudessa juon lasin viiniä tai lonkeron. En muulloin. Ei uskonut ja alkoi kertomaan kuinka näytän juuri semmoiselta että menen tyttöjen kanssa vähän siiderille töiden jälkeen (?!). Sanoin että kahden pienen lapsen äidillä ei tosiaan ole aikaa eikä haluja mennä ja näemme ystävieni kanssa muissa yhteyksissä kuin terassilla.
Yleensä en kommentoi kenenkään ulkonäköä mutta tälle terkkarille sanoin että kannattaisi hänenkin vähän pudottaa painoa. Hän oli todella iso. En osaa sanoa paljonko kiloissa mutta hänen käsivarret olivat yhtä paksut kuin reiteni...
Noista raskauskiloista. Itsellä takana 2 raskautta, joissa painoa tuli lisää 8.5kg ja 12kg. Pidin itsestäni huolta kuntoilemalla kuin ennenkin ja katsoin mitä syön. Synnytysten jälkeen meni alle 2kk ja olin alle lähtöpainon ja samassa fyysisessä kunnossa kuin ennenkin.
Hysteeriseksi raskausajan kilojen kanssa ei kannata ryhtyä, mutta pitäisi muistaa että kalorien tarve on yhden juustovoileivän verran enemmän ja jokainen puhdas läskikilo, minkä itseensä raskaana kerää on edelleen olemassa synnytyksen jälkeenkin ja saattaa aiheuttaa hormonihuuruissa ärsytystä ja itseinhoa. Ja kun noita itsensä erittäin tuhtiin kuntoon syöneitä odottajia katsoo, ei voi ymmärtää miksi kukaan tekee itselleen niin. Alkuraskauden pahoinvointiin voi auttaa jatkuva pieni syöminen, mutta tuskin sekään selittää kaikkia valtavankokoisia odottajia. Mutta näköjään iso ylipaino on raskaana normi: ainakin äitiysvaatekirppiksillä on eniten myynnissä L-XXL -kokoja.
Olen ihan samaa mieltä tuon terkkarin kanssa. Niin moni nainen antaa mielihaluilleen vallan raskausaikana ja lihoo enemmän kuin tarvitsisi. Sitten luullaan että ne kilot lähtee kuin itsestään lapsen synnyttyä, muttei mitään viitsitä tehdä asian eteen. Niitä "raskauskiloja" on sitten vielä vuosienkin päästä. Newsflash: vuoden päästä synnytyksestä se on läskiä, ei enää raskauskiloja.
Kun olin ylipainoinen, inhosin käydä terkkarilla tai edes lääkärilla. Vaikka oli tikku sormessa ja sen piti saada pois sai aina terveyssaarnan. Paras oli kun vein lapseni lääkäriin, pojalla oli ollut kuumetta jo neljättä päivää. Lääkäri ensimmäisenä tokasi minulle: huonot elämän tavat tuovat sairaudet kotiin. Liikkuminen ja terveellinen ruoka pitää teidän kaikkien terveydestä huolta. Jos äiti on lihava niin myös lapset ovat lihavia. Tiedoksi lapset eivät ikinä ole ollut eikä ole lihavia. No, kun pikkulapsi aika hellitti, ja sain taas nukuttua hyvin, jaksoin lenkkeillä käydä treeneissä jne. Ruokavalio ei muuttunut yhtään. Sain 20 kg pois 1,5 vuodessa. Ole taas samoissa mitoissa kun ennen lapsia, eli normi mitoissa 56 kg / 167 cm.
Nyt jos käyn lääkärissä saa parempaa palvelua, nyt kuunellaan jos minulla on kipuja. Korkea verenpaine, syy ei olekaan painosta. Perinnöllistä. SItä hoidetaan ilman saarnaa.
Eli tiedän miltä se tuntuu ja miksi lihavat eivät jaksa edes hoitaa sitä. Suurimman osalla on jotain takana jonka takia ei jaksa liikkua. Minulla oli kaksoset, jolla yhdellä todella paha koliikki. Kokonaisen yön nukuin vasta kun lapset olivat 2,5 vuotiaita. Eli olin todella väsynyt. Mutta sitä ei otettu huomioon ollenkaan, olin kuulemma väsynyt koska olin lihava.
Jos olet terveyden ammattilainen, asiasta voidaan puhua ja ilman muuta joskus tarvitaan apua laihduttamiseen. Mutta sinun asiakas pitää silloin itse olla se aktiivinen ja halukas. Jos asiakas tuntee, että häntä syytellään lihavuudesta hän ei kerta kaikkiaan kuuntele.
Mulla samanlainen kokemus YTHS:n lääkäristä. On se lääkärin työajan väärinkäyttöä, kun tunnin luennoi terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta ikään kuin minä, yli viisikymppinen ämmä olisi laiska ja lihava siksi, että en tietäisi miten pysyä terveenä.
Ei hän silti edes kertonut minulle painoa eikä verenpainetta, kun vissiin pettyi kun eivät olleet tarpeeksi korkeita. En sitten ollutkaan liian lihava enkä edes huonokuntoinen.
Nuo työterveyspalvelut ovat minusta epätasa-arvoistavia. Kun olin kotiäitinä, en tahtonut millään saada aikaa hoitajilta tai lääkäriltä terveysasemalta, mutta terveet aikuiset käy tuntikausia jorisemassa, miten syödä ja liikkua oikein. Muistan, kun kerran oli sekä pojalla että minulla yskä jatkunut monta viikkoa. Kun soitin terveysasemalle ja kerroin, että minulle on kohonnut uudestaan kuumetta, en saanut aikaa. Kaikki ajat lääkäriin oli annettu alle puolessa tunnissa. Seuraavana aamuna menin sairaanhoitajan vastaanotolle ja vaadin, että nyt meidän molempien keuhkot kuunnellaan ja selvitetään, miksei tauti parane. Hoitaja haki lääkärin ja molemmille tuli kuurit. Minulla diagnosoitiin keuhkokuume ja crp:t oli jo korkeat siinä vaiheessa (kävin siis labrassa, kun itse vaadin, että pitää tutkia). Ja aina se hoitoon pääsy oli yhtä hankalaa.
Miksi työterveyshoitajat yleensä ovat ajautuneet ammattiin. Siksi että saavat valistaa tyhmempää väkeä, jotka eivät älyä pitää huolta terveydestään.
No kait se on tarkoitus ett terveydenhoitaja kannustaa laihduttajaa? Vai olisiko terveydenhoitajan pitänyt sanoa että oot kyllä kamala läski vieläkin ja näytät kamalalta?
Jos näkee piilovittuilua joka paikassa niin kannattaa vetää naamaan viisi viineriä lisää. Se rauhoittaa ja tulee hyvin unikin.