Pesetkö jauhenlihan ennen kypsennystä?

Hyvä kun huomasin huominen jauheliha täytyy laittaa yöksi likoamaan.

Onneksi emme osta Suomalaista lihaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jauhenlihan pesen aina kuumalla vedellä, jolloin siitä irtoaa pois ylimääräinen rasva. Fairya en enää käytä, koska aiemman kokemukseni mukaan siitä tuli outo sivumaku ruokaan. Pelkkä kuuma vesi siis riittää.

Kyllä minä fairya oon laittanu pesuveteen, eikä perhe oo valittanu mistään sivumausta. 

Makuasiat ovat yksilollisiä ja henkilökohtaisia. Kun lapsi tottuu pienestä pitäen äidin laittamaan jauhipaistiin, hän omaan kotiin muutettuaan soittaa kotiin ja kysyy jauhiruokien reseptejä :)

Noin se on, pienestä on makuloihin totuttava. Kyllä äiti nämä asiat tietää. 

Kyllä näin on. Jos poika tottuu kotona asuessaan äitinsä pesemättömyyden takia aromikkaaseen jauhenlihaan, saattaa tyttöystävän tarjolla oleva puhtaampi jauhenliha tuntia liian laimealta. Poika ehkä joutuu ajoittain käymään nauttimassa äitinsä jauhenlihaa, vaikka tätä pidetään kulttuurissamme vääränä. 

Vääränä asiaa pidetään, vaikka kyseessä olisi pojan äitipuolenkin tarjolla olevasta jauhenlihasta, vaikka silloin kyseessä ei olekaan verisukulaisten välisestä jauhenlihasuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kun huomasin huominen jauheliha täytyy laittaa yöksi likoamaan.

Käytätkö liotukseen lipeäkiveä vai mäntysuopaa? 

Pesen etikka-soodaliuoksella. Sekin mukavasti mureuttaa jauhenlihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kun huomasin huominen jauheliha täytyy laittaa yöksi likoamaan.

Käytätkö liotukseen lipeäkiveä vai mäntysuopaa? 

Olkaapa varovaisia lipeän kanssa, on sen verran tujua ainetta. Toki puhdastahan jauhenlihasta sillä keinoin tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kun huomasin huominen jauheliha täytyy laittaa yöksi likoamaan.

Katsoppa viesti 3596. 

Tämä ketju käsittelee jauhenlihaa, ei jauhelihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kun huomasin huominen jauheliha täytyy laittaa yöksi likoamaan.

Katsoppa viesti 3596. 

Tämä ketju käsittelee jauhenlihaa, ei jauhelihaa.

Korjaan; 

Viesti 3496. 

Ei ole jauhenlihakonnoissöörikään erehtymätön, ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jauhenlihan pesen aina kuumalla vedellä, jolloin siitä irtoaa pois ylimääräinen rasva. Fairya en enää käytä, koska aiemman kokemukseni mukaan siitä tuli outo sivumaku ruokaan. Pelkkä kuuma vesi siis riittää.

Kyllä minä fairya oon laittanu pesuveteen, eikä perhe oo valittanu mistään sivumausta. 

Makuasiat ovat yksilollisiä ja henkilökohtaisia. Kun lapsi tottuu pienestä pitäen äidin laittamaan jauhipaistiin, hän omaan kotiin muutettuaan soittaa kotiin ja kysyy jauhiruokien reseptejä :)

Noin se on, pienestä on makuloihin totuttava. Kyllä äiti nämä asiat tietää. 

Kyllä näin on. Jos poika tottuu kotona asuessaan äitinsä pesemättömyyden takia aromikkaaseen jauhenlihaan, saattaa tyttöystävän tarjolla oleva puhtaampi jauhenliha tuntia liian laimealta. Poika ehkä joutuu ajoittain käymään nauttimassa äitinsä jauhenlihaa, vaikka tätä pidetään kulttuurissamme vääränä. 

Vääränä asiaa pidetään, vaikka kyseessä olisi pojan äitipuolenkin tarjolla olevasta jauhenlihasta, vaikka silloin kyseessä ei olekaan verisukulaisten välisestä jauhenlihasuhteesta.

Olipa poika tottunut miten aromikkaaseen tai mietoon äitinsä tarjoamaan jauhenlihaan, ei se sido hänen mieltymystään loppuiäksi samalle uralle. Äidin jauhenlihasta maultaan, hajultaan ja suutuntumaltakin poikkeaviin naisten jauhenlihoihin poika tutustuu vähitellen, oppii pitämään niistäkin eikä hänen tarvitse yhtenään käydä kotona nuuhkimassa ja lipomassa kielellään äitinsä jauhenlihaa. Äidille tämä on surullista mutta toisaalta helpottavaa. Onhan hän tyytyväinen, kun poika on aloittanut oman jauhenlihaelämänsä, eikä jäänyt vain oman jauhenlihansa hipelöinnin varaan.

astianpesukoneessa tottakai jauhen jauhen jauh!!

Nykyään ymmärretään osan väestössä olevan bi- tai homojauhenlihallisesti suuntautuneita. 

Poika voi olla kiinnostunut muiden poikien jauhenlihoista ja tyttö toisten tyttöjen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä etelä-karjalassa on myös kuulosteltu sipulia. Kuulostelun jälkeen sitä on käytetty maustamaan perna-jauhenlihalaatikkoa (tietenkin pestystä jauhenlihasta). Laatikkoa haudataan ainakin kolme tuntia. Hautauspaikka on syytä merkitä huolella, jotta laatikon löytää sen valmistuttua.

Minkä eläimen pernaa käytätte? Vai onko se ja muutkin sisäelimet käytössä jauhista?

Kyllä paras tulos saadaan, jos käytetään jauhin pernaa. Mutta sitä on yleensä niin huonosti saatavilla että hätätilassa lammas tai porokin käy. Possun tai naudan perna ei oikein maultaan sovi yhteen jahenlihan kanssa.

Pesen mutta vain hieno- ja villapesuohjelmalla.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ymmärretään osan väestössä olevan bi- tai homojauhenlihallisesti suuntautuneita. 

Poika voi olla kiinnostunut muiden poikien jauhenlihoista ja tyttö toisten tyttöjen.

Tarjoaako bijauhenlihallisuus laajemman kumppanivalikoiman vai onko taipumus rajoittava yhteiskunnan suhtautumisen takia?

Kyllä joskus naisporukassa kuulee epäilyjä jollakin paikallaolemattomalla olevan naisten jauhenlihojen lipomistaipumuksia.

Minusta on tosi kätevä tuo resepti herneenkeitto jauhenlihasta. Samalla voi edellisenä iltana laittaa likoon jauhen ja herneet, eri astiaan toki. Vasta kiehuvaan keittoon voi paistetun jauhen lisätä, en saata kuvitellakaan, mitä tapahtuisi, jos ne raakana sekaantuisi toisiinsa, raakalaismaista toimintaa.

Tuota en kyllä ohjeesta ymmärrä: laita edellisenä iltana likoon... miten tänään voin eiliseen siirtyä liottelemaan yhtään mitään?

Onneksi minulla on äitini punakantinen keittokirja vuodelta 1856. Siellä ei hupsutella: kakkuohjeessakin voi pestään ja vaahdotetaan, lisätään loraus sitä ja ripaus tätä, paistetaan hyvässä uuninlämmössä, kunnes on kypsä. Ei turhia desejä, grammoja, asteita.

Onkohan desejä muuten oikea taivutusmuoto, näyttää hassulta.

Mietin vielä tuotakin: paistamme ruokaa ja aurinko paistaa? Loppuiko maailmasta sanat, kun pitää samaa käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ymmärretään osan väestössä olevan bi- tai homojauhenlihallisesti suuntautuneita. 

Poika voi olla kiinnostunut muiden poikien jauhenlihoista ja tyttö toisten tyttöjen.

Tarjoaako bijauhenlihallisuus laajemman kumppanivalikoiman vai onko taipumus rajoittava yhteiskunnan suhtautumisen takia?

Kyllä yhteiskunnassa on vielä vastustusta monijauhenlihaisuutta kohtaan. Toisaalta lutetilainen kirkko on järjestänyt mm. Tampereen seurakunnan alueella tilaisuuksia myös muille kuin heterojauhenlihaisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos hyvistä jauhenlihan pesunvinkeistä! Menen kuulemaan sipulia samalla kun pesunohjelma pyörittää jauhenlihaa. 

Hyvä kun muistutit! Tässä uudelleenvirinneessä keskustelussa ollaan unohtamassa jauhenliharuokiin käytettävän sipulin käsittelyvaihtoehdot.

 

Mainitsemasi sipuli  kuulemisen lisäksi tiedossani on seuraavat menetelmät:

kulotus, kurmootus, kuullustelu, kuunloistaminen ja kuuluttaminen, jota jotkut sanovat myös kailottamiseksi. Muistanko oikein, että jossain ruokaohjelmassa sipulia olisi karkeloitettu?

Karkelointi tuo sipuliin makunystyröitä hivelevän makoisan rapeuden. Kiitos kun muistutit tästä harvemmin keittokirjoissa nähdystä sipulin käsittelytavasta!

Sipulin karkelointi ei ole mulle tuttu, mutta, täällä Satakunnassa sipuleita on kaakotettu tai kaakatettu, kartettu, kartoitettu, kuikuiltu, kyyristelty, kuikisteltu, korvennettu, kiristetty ja kutitettu. Etenkin miehet ovat voineet sipulia myös koittaa sormella. 

Jotkut arvostelevatkin Satakunnan jauhenliharuokakulttuuria linjattomaksi, kun sipulinkäsittelytapoja on niin monia.

Ihan iisit jutut. Perinneruokien kulinarsististina (?) vaimikäsenytoli, tunnen toki nuo, paitsi: kuikuilu. Olen yrittänyt kuikuilla sipulia pussin suusta, oven suusta tai ikkunasta. En saa haluttua lopputulosta, nolona joudun myöntämään. Usein sitten kutittelen kuikuillun sipulin vielä varmuuden vuoksi, vaikkahan ei se ole sama asia, lähellekään.  

Itselleni on käänyt epäselväksi, miten sipulien kuikuilu, luimistelu ja mulkoilu eroavat toisistaan. Ovatko ne saman asian eri murrealueilla käytettäviä nimityksiä vai saman menettelyn eriasteisia käsitelyjä?

Mitähän kaikkia käsittelyjä sipulit edes kestävät? Kuvittelisin, että jos sama sipuli kuullustellaan, kaakatetaan, kuikuillaan, kurmootetaan, korvennetaan ja kulotetaan, ei siitä ole mitään jäljellä jauhenlihan höysteeksi liitettäväksi. Vähintäänkin sen luonne on murskattu.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän kaikkia käsittelyjä sipulit edes kestävät? Kuvittelisin, että jos sama sipuli kuullustellaan, kaakatetaan, kuikuillaan, kurmootetaan, korvennetaan ja kulotetaan, ei siitä ole mitään jäljellä jauhenlihan höysteeksi liitettäväksi. Vähintäänkin sen luonne on murskattu.

No voi sentään, oletko uusavuton? Ethän samaa perunaakaan kypsennä keittämällä, paistamalla, paahtamalla tai grillaamalla.

Valitse yksi valmistustapa / sipuli.

Huokaa: Oi aikoja, oi tapoja. Sama latinaksi: O tempora, o mores.