Onko ihan kamalaa, jos kotihoidossa oleva 3 v ei käy päiväkerhossa

Vierailija

Ollaan nyt syksy yritetty, mutta vaikeeta on. Ryhmäkin on liian suuri, 20 lasta ja 3 ohjaajaa. kaksi kertaa 3 tuntia viikossa. Mietin, että hahmottaako tuo lapsi edes tuota suurta ryhmää, kun näkee noin harvoin, päiväkodissa kuitenkin ollaan joka päivä, niin eri asia? Lapsi on siis ruvennut nukkuun yöt tosi huonosti, kerhoon lähtö on yhtä itkua jne. Itsellekin suuri rasite. Meillä on muitakin harrastuksia, riittäiskö ne vielä. Käydään perhekerhossa, avoimessa jne, joten näkee muita lapsia ja on leikkitreffejä. Vai teenkö kuitenkin karhunpalveluksen, jos lopetan???

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Meille ei jälkikäteen mietittynä ollut mitään hyötyä kerhosta. Itku ja hammasten kiristys aina lähtiessä, kerhossa jatkuvasti vaihtuvat aikuiset, liian iso ryhmä ja käytöshäiriöisiä lapsia jotka löivät ym.
Vaihdettiin seurakunnan ylläpitämään kerhoon, siellä oli hyvä kuri ja järjestys. Mutta herkkä lapsi alkoi iltaisin itkeskellä kuolemajuttuja.
Lapsi meni lopulta hoitoon 4-vuotiaana yhtä aikaa pikkusisaruksensa kanssa, kun palasin töihin. Päivähoito oli meille se paras vaihtoehto. Mutta onhan se kallis yhteiskunnalle, enkä kannusta ketään sitä turhan päiten käyttämään.
Tunnen myös paljon lapsia, joista on tullut oikein mainioita hyvillä sosiaalisilla verkostoilla ilman sen kummempaa varhaiskasvatusta.

Vierailija

Mä en ymmärrä tätä suomalaisten käsitystä siitä että alle kouluikäisiä lapsia täytyisi kiikuttaa ties minne. Minusta pärjäävät erittäin hyvin ihan kotona, ilman sen enempää sosiaalistamista kuin mitä nyt perheen arkielämässä tulee. Minä hoidin omat lapset kouluunmenoon asti kotona, eikä koksaan missään kerhoissa, esikoulussa, ohjatuissa harrastuksissa tms käyneet. Ei mitään ongelmia kouluun mennessä tai muutenkaan. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä suomalaisten käsitystä siitä että alle kouluikäisiä lapsia täytyisi kiikuttaa ties minne. Minusta pärjäävät erittäin hyvin ihan kotona, ilman sen enempää sosiaalistamista kuin mitä nyt perheen arkielämässä tulee. Minä hoidin omat lapset kouluunmenoon asti kotona, eikä koksaan missään kerhoissa, esikoulussa, ohjatuissa harrastuksissa tms käyneet. Ei mitään ongelmia kouluun mennessä tai muutenkaan. 

Mä taas kuulin äidiltä, jonka lapsi oli kotihoidettu eskariin saakka, että olisi treenaillut kotona kynä- ja lukuhommia aika paljon enemmän jos olisi tiennyt, miten paljon nykyään pikkukoululaisilta odotetaan. Ja tämä lapsi tosiaan kävi eskarin muiden mukana.
Mä itse opin neljävuotiaana lukemaan, mutta enpä tiedä, olisinko ekaluokkalaisena pärjännyt päivääkään nykyoloissa. Vielä aikuisenakin loppuu kädet kesken ruokailulinjastoilla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä suomalaisten käsitystä siitä että alle kouluikäisiä lapsia täytyisi kiikuttaa ties minne. Minusta pärjäävät erittäin hyvin ihan kotona, ilman sen enempää sosiaalistamista kuin mitä nyt perheen arkielämässä tulee. Minä hoidin omat lapset kouluunmenoon asti kotona, eikä koksaan missään kerhoissa, esikoulussa, ohjatuissa harrastuksissa tms käyneet. Ei mitään ongelmia kouluun mennessä tai muutenkaan. 

Mä taas kuulin äidiltä, jonka lapsi oli kotihoidettu eskariin saakka, että olisi treenaillut kotona kynä- ja lukuhommia aika paljon enemmän jos olisi tiennyt, miten paljon nykyään pikkukoululaisilta odotetaan. Ja tämä lapsi tosiaan kävi eskarin muiden mukana.
Mä itse opin neljävuotiaana lukemaan, mutta enpä tiedä, olisinko ekaluokkalaisena pärjännyt päivääkään nykyoloissa. Vielä aikuisenakin loppuu kädet kesken ruokailulinjastoilla.

Meillä oppi lapset lukemaan ja kirjoittamaan spontaanisti ennen koulua, vaikken koskaan opettanut. Tytär jo 4-vuotiaana alkoi lukea, poika 6-vuotiaana. Ja tosiaan itse olin ja olen sitä mieltä ettei semmoisia tarvitse kouluun mennessä osata, mutta minkäs teet kun lapsia itse kiinnostaa, ja kun luki vaikka satua kirjasta niin haukkana yhdistivät itse kirjaimia äänteisiin. 

Meillä lasten kokemus taas oli, että koulussa on pitkästyttävän helppoa, ekat pari vuotta. Aika tuli pitkäksi kun osasi jo useimmat asiat mitä siellä opetettiin. Ja varsinkin vilkasluontoista tytärtä turhautti, kun kaikki oli siellä niin hidasta, kun useimmat eivät osanneet esim. kirjoittaa ja sitten se opettelu kesti ja kesti. Eli mulla ei ole kyllä ainakaaan kuvaa että koulussa mitään ihmeempää vaadittaisiin osattavaksi kun sinne menee. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä suomalaisten käsitystä siitä että alle kouluikäisiä lapsia täytyisi kiikuttaa ties minne. Minusta pärjäävät erittäin hyvin ihan kotona, ilman sen enempää sosiaalistamista kuin mitä nyt perheen arkielämässä tulee. Minä hoidin omat lapset kouluunmenoon asti kotona, eikä koksaan missään kerhoissa, esikoulussa, ohjatuissa harrastuksissa tms käyneet. Ei mitään ongelmia kouluun mennessä tai muutenkaan. 

Mä taas kuulin äidiltä, jonka lapsi oli kotihoidettu eskariin saakka, että olisi treenaillut kotona kynä- ja lukuhommia aika paljon enemmän jos olisi tiennyt, miten paljon nykyään pikkukoululaisilta odotetaan. Ja tämä lapsi tosiaan kävi eskarin muiden mukana.
Mä itse opin neljävuotiaana lukemaan, mutta enpä tiedä, olisinko ekaluokkalaisena pärjännyt päivääkään nykyoloissa. Vielä aikuisenakin loppuu kädet kesken ruokailulinjastoilla.

Miksi ihmeessä alapeukkua? Onhan se ihan fakta, että nykyään pikkukoululaisilta odotetaan paljon. Koulut ovat isompia yksiköitä kuin meidän omassa lapsuudessamme.
Toki moni lapsi pärjää ihan hyvin koulutehtävissä, arkitaidoissa ja sosiaalisissa piireissä ilman kummempaa treenausta. Mutta moni pärjäisi paremmin, jos saisi vähän apua. Mitä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa.
Se, että palstamamman lapsesta tuli hyvä ilman eskaria, ei tarkoita etteikö joku toinen voisi eskaria tarvita. Varsinkin kun se nykyään taitaa oppivelvollisuuteen kuulua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä suomalaisten käsitystä siitä että alle kouluikäisiä lapsia täytyisi kiikuttaa ties minne. Minusta pärjäävät erittäin hyvin ihan kotona, ilman sen enempää sosiaalistamista kuin mitä nyt perheen arkielämässä tulee. Minä hoidin omat lapset kouluunmenoon asti kotona, eikä koksaan missään kerhoissa, esikoulussa, ohjatuissa harrastuksissa tms käyneet. Ei mitään ongelmia kouluun mennessä tai muutenkaan. 

Mä taas kuulin äidiltä, jonka lapsi oli kotihoidettu eskariin saakka, että olisi treenaillut kotona kynä- ja lukuhommia aika paljon enemmän jos olisi tiennyt, miten paljon nykyään pikkukoululaisilta odotetaan. Ja tämä lapsi tosiaan kävi eskarin muiden mukana.
Mä itse opin neljävuotiaana lukemaan, mutta enpä tiedä, olisinko ekaluokkalaisena pärjännyt päivääkään nykyoloissa. Vielä aikuisenakin loppuu kädet kesken ruokailulinjastoilla.

Meillä oppi lapset lukemaan ja kirjoittamaan spontaanisti ennen koulua, vaikken koskaan opettanut. Tytär jo 4-vuotiaana alkoi lukea, poika 6-vuotiaana. Ja tosiaan itse olin ja olen sitä mieltä ettei semmoisia tarvitse kouluun mennessä osata, mutta minkäs teet kun lapsia itse kiinnostaa, ja kun luki vaikka satua kirjasta niin haukkana yhdistivät itse kirjaimia äänteisiin. 

Meillä lasten kokemus taas oli, että koulussa on pitkästyttävän helppoa, ekat pari vuotta. Aika tuli pitkäksi kun osasi jo useimmat asiat mitä siellä opetettiin. Ja varsinkin vilkasluontoista tytärtä turhautti, kun kaikki oli siellä niin hidasta, kun useimmat eivät osanneet esim. kirjoittaa ja sitten se opettelu kesti ja kesti. Eli mulla ei ole kyllä ainakaaan kuvaa että koulussa mitään ihmeempää vaadittaisiin osattavaksi kun sinne menee. 


Hienoa, että sinulla on ollut noin reippaita ja fiksuja lapsia. Nykyään noin puolet lapsista osaa lukea kouluun mennessään, joten eiköhän siellä jotakin tekemistä keksitä lukutaitoisillekin.

Vierailija

Meillä taas mies stressaa kun en koe tarvetta viedä 3-vuotiasta kerhoihin. Yritettiin erilaisia kerhoja, mutta ei niistä mitään tullut ylivilkkaan lapsen kanssa joka halusi vain juosta kuin päätön kana valtavassa lapsiryhmässä ja villitsi muita lapsia niin, että ohjaajat näytti nyrpeetä naamaa. Parempi vaan käydä noin pienen kanssa puistossa ja antaa siellä purkaa energiaansa ilman sen kummempaa ohjattua toimintaa. Kaiken lisäksi meillä on vielä nuorempi lapsi reilu 1v. jonka kanssa isompi rymyää päivät pitkät niin ei ainakaan leikkiseurasta ole pulaa.
Eipä sitä itsekkään lapsena missään kerhoissa käyty.

Vierailija

Hyvin lapsi pärjää ilman kerhojakin, on pärjätty ennenkin. Jos on harrastuksissa tai muuten leikkikavereiden kanssa paljon, oppii tulemaan toimeen ryhmässä ja pärjää sitten, kun ryhmässä toimiminen on pakko osata. Viimeistään eskarissa se tulee kuitenkin eteen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä suomalaisten käsitystä siitä että alle kouluikäisiä lapsia täytyisi kiikuttaa ties minne. Minusta pärjäävät erittäin hyvin ihan kotona, ilman sen enempää sosiaalistamista kuin mitä nyt perheen arkielämässä tulee. Minä hoidin omat lapset kouluunmenoon asti kotona, eikä koksaan missään kerhoissa, esikoulussa, ohjatuissa harrastuksissa tms käyneet. Ei mitään ongelmia kouluun mennessä tai muutenkaan. 

Mä taas kuulin äidiltä, jonka lapsi oli kotihoidettu eskariin saakka, että olisi treenaillut kotona kynä- ja lukuhommia aika paljon enemmän jos olisi tiennyt, miten paljon nykyään pikkukoululaisilta odotetaan. Ja tämä lapsi tosiaan kävi eskarin muiden mukana.
Mä itse opin neljävuotiaana lukemaan, mutta enpä tiedä, olisinko ekaluokkalaisena pärjännyt päivääkään nykyoloissa. Vielä aikuisenakin loppuu kädet kesken ruokailulinjastoilla.

Miksi ihmeessä alapeukkua? Onhan se ihan fakta, että nykyään pikkukoululaisilta odotetaan paljon. Koulut ovat isompia yksiköitä kuin meidän omassa lapsuudessamme.
Toki moni lapsi pärjää ihan hyvin koulutehtävissä, arkitaidoissa ja sosiaalisissa piireissä ilman kummempaa treenausta. Mutta moni pärjäisi paremmin, jos saisi vähän apua. Mitä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa.
Se, että palstamamman lapsesta tuli hyvä ilman eskaria, ei tarkoita etteikö joku toinen voisi eskaria tarvita. Varsinkin kun se nykyään taitaa oppivelvollisuuteen kuulua.

Itselläni se on ollut ihan periaatekin, että lapset saa olla lapsia vailla mitään tavoitteita tai velvoitteita niin kauan kuin vain mahdollista. Uskon oikeasti että se on hyväksi. 

Yksi syy tähän on ehkä se että itselläni oli lapsena hyvin vaativa äiti, jolle oli jostain syystä tärkeää että hänen lapsensa vaikuttaisivat huippuälykkäiltä ja olisivat erityisiä. Ne opetetut asiat usein olivat sinänsä ihan kiinnostaviakin, mutta kun vaistosin herkkänä lapsena koko ajan taustalla olevan huolen ja pelon siitä, että jos ei kauheasti opetella kaikkea, niin saattaisin osoittautua koulussa "tyhmäksi", mikä taas olisi kauhea häpeä. Tästä mieleeni jäi syvä epävarmuus itsestä, kuva että oikeasti olen pohjimmiltani tyhmä mutta tätä riittämättömyyttä täytyy yrittää peitellä opettelemalla etukäteen lukemaan, laskemaan, maantietoa, englantia jne. 

Vierailija

Mun äitini varmaan kertoisi täällä suureen ääneen, miten ei lapsi mitään kerhoja tai eskareita tarvitse. Kun minäkin opin lukemaan neljävuotiaana ja olin aina luokkani priimus.

Ei kertoisi, kuinka olin sairaalloisen ujo ja koko peruskoulun ajan koulukiusattu. Koska ei taida sitä vieläkään tietää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä suomalaisten käsitystä siitä että alle kouluikäisiä lapsia täytyisi kiikuttaa ties minne. Minusta pärjäävät erittäin hyvin ihan kotona, ilman sen enempää sosiaalistamista kuin mitä nyt perheen arkielämässä tulee. Minä hoidin omat lapset kouluunmenoon asti kotona, eikä koksaan missään kerhoissa, esikoulussa, ohjatuissa harrastuksissa tms käyneet. Ei mitään ongelmia kouluun mennessä tai muutenkaan. 

Mä taas kuulin äidiltä, jonka lapsi oli kotihoidettu eskariin saakka, että olisi treenaillut kotona kynä- ja lukuhommia aika paljon enemmän jos olisi tiennyt, miten paljon nykyään pikkukoululaisilta odotetaan. Ja tämä lapsi tosiaan kävi eskarin muiden mukana.
Mä itse opin neljävuotiaana lukemaan, mutta enpä tiedä, olisinko ekaluokkalaisena pärjännyt päivääkään nykyoloissa. Vielä aikuisenakin loppuu kädet kesken ruokailulinjastoilla.

Miksi ihmeessä alapeukkua? Onhan se ihan fakta, että nykyään pikkukoululaisilta odotetaan paljon. Koulut ovat isompia yksiköitä kuin meidän omassa lapsuudessamme.
Toki moni lapsi pärjää ihan hyvin koulutehtävissä, arkitaidoissa ja sosiaalisissa piireissä ilman kummempaa treenausta. Mutta moni pärjäisi paremmin, jos saisi vähän apua. Mitä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa.
Se, että palstamamman lapsesta tuli hyvä ilman eskaria, ei tarkoita etteikö joku toinen voisi eskaria tarvita. Varsinkin kun se nykyään taitaa oppivelvollisuuteen kuulua.

Itselläni se on ollut ihan periaatekin, että lapset saa olla lapsia vailla mitään tavoitteita tai velvoitteita niin kauan kuin vain mahdollista. Uskon oikeasti että se on hyväksi. 

Yksi syy tähän on ehkä se että itselläni oli lapsena hyvin vaativa äiti, jolle oli jostain syystä tärkeää että hänen lapsensa vaikuttaisivat huippuälykkäiltä ja olisivat erityisiä. Ne opetetut asiat usein olivat sinänsä ihan kiinnostaviakin, mutta kun vaistosin herkkänä lapsena koko ajan taustalla olevan huolen ja pelon siitä, että jos ei kauheasti opetella kaikkea, niin saattaisin osoittautua koulussa "tyhmäksi", mikä taas olisi kauhea häpeä. Tästä mieleeni jäi syvä epävarmuus itsestä, kuva että oikeasti olen pohjimmiltani tyhmä mutta tätä riittämättömyyttä täytyy yrittää peitellä opettelemalla etukäteen lukemaan, laskemaan, maantietoa, englantia jne. 


Minä voin vakuuttaa, ettei kerhoissa opeteta lukemista, laskemista, maantietoa tai englantia. Tuollaisen suorittajaäidin luota lapsen olisi tosi hyvä päästä näkemään, että millaisia ne tavalliset leikki-ikäiset ovat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä suomalaisten käsitystä siitä että alle kouluikäisiä lapsia täytyisi kiikuttaa ties minne. Minusta pärjäävät erittäin hyvin ihan kotona, ilman sen enempää sosiaalistamista kuin mitä nyt perheen arkielämässä tulee. Minä hoidin omat lapset kouluunmenoon asti kotona, eikä koksaan missään kerhoissa, esikoulussa, ohjatuissa harrastuksissa tms käyneet. Ei mitään ongelmia kouluun mennessä tai muutenkaan. 

Hauska tuo aloitus "mä en ymmärrä tätä suomalaisten käsitystä..."
Suomi on käsittääkseni ainoa länsimaa, jossa lasta on voinut pitää viime aikoihin saakka jopa seitsenvuotiaaksi tynnyrissä.

Vierailija

Jos ei lapsi viihdy kerhossa niin ei ole mitään mieltä jatkaa. Alkuitku on ihan ok jos lapsi kuitenkin on kerhon jälkeen sitä mieltä, että kivaa oli. Mutta jos ei viihdy yhtään, niin lopeta ihmeessä. Eihän siitä mitään hyötyä ole väkisin lasta siellä pitää. 3-vuotias on vielä pieni ja vanhemmissa kiinni, ei tarvitse mahdottoman paljon harrastuksia ja jatkuvaa sosialisointia muiden lasten kanssa.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat