Mitä mieltä tästä äidin ja tyttären keskustelusta?

Äiti oli varmasti tietoinen, mutta silti isäsi on niihin lyönteihin ainoa syyllinen. Äitisi on syyllinen siihen, ettei vienyt sinua turvaan tai muuten estänyt pahoinpitelyä, mutta vain isäsi oli syyllinen omiin tekoihinsa. Jostain syystä tunnut syyttävän enemmän äitiäsi.

Mistä te tiedätte, jos vaikka tämä äiti olikin kusipää huora? Eivät kaikki äidit ole mitään täydellisiä pyhimyksiä ym. Äiti Teresoja.

Aloittajalle, kuulostaa että vanhempasi kiusasivat sinua sekä käyttivät väkivaltaa sekä psyykkisesti että fyysisesti, ja halusit vain puolustaa itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi otsikossa mainitsit äitisi, vaikka isäsi on se, joka teki väärin?

Koska äitini oli koko ajan kimpussani ja nälvi. En ollut missään suojassa häneltä, jatkuvaa naureskelua "itket kuin pikkupentu" "sä oot tuommoinen nössö" ja "älä itke mulle asioitas". Ja lopuksi yleensä komensi isäni kurittamaan ja katsoi vieressä lyömistä. Ap.

Vanhempien kuuluisi tukea lastaan, aina, meni syteen tai saveen. Teinit nyt on omansalaisiaan, ja virheitä tekee jokainen. Kamala keskustelu.

Tsemppiä ap.

No tuosta keskustelupätkästä ei voi kyllä hirveitä päätellä. Kukapa äiti ei joskus murkulle olisi kärsimättömästi puhunut? Eli tuossa tulee esiin, että isä on väkivaltainen, ja tytär hävytön, kummankaan käytöstä en kotonani hyväksyisi.

Vierailija kirjoitti:

Olitko ainut lapsi? Minkäikäisiä vanhempasi saivat sinut? Käyttivätkö päihteitä?

Joo kyllä ainoa lapsi ja nelikymppisenä saivat minut. Eivät käyttäneet päihteitä, olivat siis ihan selvinpäin noiden sattuessa. Ap.

Antaisin helposti anteeks mun lapselle jos sanois mua huoraksi mutta enkoskaan antais anteeks mun miehellenjos olis lasta siitä hyvästä. En menis mukaan teinin tunnemyllerrykseen, antaisin rauhoittua ja sitten koittaisin keskustella ja pyytäisin jossain vaiheessa pyytämään anteeksi huora kommentista. Mahdoton sanoa kun ei tiedetä konteksia. Olitko tekemässä jotain älyttömän typerää ja vanhemmat huolesta sekaisin. Mä olin kerran ihan yhtäkkiä ala-asteella puoleen yöhön ulkona ja kun tulin himaan itkevä äiti lämäytti mua naamaan itki ja rutisti kun oli ollut huolissaan.

Mistähän äiti yritti tuossa tilanteessa varoittaa? Kun tytär ei ottanut kuuleviin korviinsa ja sitten vielä huoritteli. En olisi voinut ikinä puhua äidilleni noin (omassa perheessänikin isä se, joka repi hiuksista ym.), mutta ymmärrän jossain mielessä, koska myöskään äitini ei olisi käyttäytynyt minua kohtaan noin.

Vierailija kirjoitti:

Enpä uskaltaisi äitiä sanoa ikinä huoraksi.. Joku kunnioitus -.-

Pitäisikö tuollaista äitiä, joka puhuu lapselleen noin, kunnioittaa? Ei. Tämä äiti itse kuulostaa joltain pikkukakaralta, jota kukaan ei (syystä) kunnioita. Kunnioitus pitää itse ansaita omalla käytöksellään. Hyvä äiti ansaitsee kunnioituksen, paska huoraäiti ei.

Maalta kyllä ja pohjoisesta myös. Tuolle yhdelle provoilijalle vastaan että en ole käynyt ammattikoulua tai elämän_koulua, pieleen meni. Tatuointejakaan ei ole. Sen kyllä tiedän etten ole minkään arvoinen. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Pahin on tietysti tuo isä, joka pahoinpitelee lastaan. Seuraavaksi pahin on huoritteleva tyttö. Äitikään ei ihan täydellisesti käyttäydy, mutta ei tee mitään suoranaisesti väärää.

Ei mitään väärää? Äiti on kuin mikäkin sadistinen koulukiusaaja.

Millainen äiti sanoo lapselleen, että jos et neuvojani noudata niin älä tule minulle itkemään yhhyhyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä uskaltaisi äitiä sanoa ikinä huoraksi.. Joku kunnioitus -.-

Pitäisikö tuollaista äitiä, joka puhuu lapselleen noin, kunnioittaa? Ei. Tämä äiti itse kuulostaa joltain pikkukakaralta, jota kukaan ei (syystä) kunnioita. Kunnioitus pitää itse ansaita omalla käytöksellään. Hyvä äiti ansaitsee kunnioituksen, paska huoraäiti ei.

Sori, tämä typerä systeemi antoi kaksi alapeukkua, vaikka yläpeukutin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi otsikossa mainitsit äitisi, vaikka isäsi on se, joka teki väärin?

Koska äitini oli koko ajan kimpussani ja nälvi. En ollut missään suojassa häneltä, jatkuvaa naureskelua "itket kuin pikkupentu" "sä oot tuommoinen nössö" ja "älä itke mulle asioitas". Ja lopuksi yleensä komensi isäni kurittamaan ja katsoi vieressä lyömistä. Ap.

Höpönlöpö. Mene ja sovi välit äitisi kanssa ja pyydä anteeksi huorittelua.

Ikävä keskustelu kaiken kaikkiaan, ja lyöminen tietysti erityisen paha.

Omitusta tässä on se, että kerrot olevasi 27-vuotias ja koet tarpeelliseksi esittää em. keskustelun meidän arvioitavaksemme. Miksi? Eikö kenen tahansa tuon ikäisen pitäisi pystyä itse arvioimaan tilannetta useammalta kantilta, eli tuossahan vanhemmat eivät selväästi kokeneet hallitsevansa teini-ikäisen tyttärensä kasvatusta ja ratkaisivat asian väärin turvautumalla fyysiseen ja henkiseen väkivaltaan. Todennäköisesti taustalla oli myös ihan hyvänlaatuista huolta tytön valinnoista ja tyttökin kuulostaa kyllä kontrollinsa menettäneeltä ja rajattomalta. Jo se että kerrot tämän näin saa ajattelemaan että huoleen oli syytä. Menikö itsenäistymisesi niinkuin piti tuon jälkeen? Jollei niin voisit aloittaa nimeämällä asiat ja teot jotka vanhimpiesi ja sinun suhteessa menivät pieleen, älä keskity etsimään syyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahin on tietysti tuo isä, joka pahoinpitelee lastaan. Seuraavaksi pahin on huoritteleva tyttö. Äitikään ei ihan täydellisesti käyttäydy, mutta ei tee mitään suoranaisesti väärää.

Ei mitään väärää? Äiti on kuin mikäkin sadistinen koulukiusaaja.

Millainen äiti sanoo lapselleen, että jos et neuvojani noudata niin älä tule minulle itkemään yhhyhyy?

Ihan jokainen turhautunut teini-ikäisen äiti joskus. Onko sinulla omia lapsia ollenkaan, kun edes kysyt? Jokainen sanoo joskus riidellessä harkitsemattomasti ja tylystikin. Tuo huorittelu menee sitten jo aika reilusti normaalin käytöksen ulkopuolelle. Ja lyöminen.

Sitähän on usein sitä miksi toista nimittää. Eli taidat Ap itse olla se huora.

Kuka haukkuu äitiään huoraksi? Ja miten muka uskalsit sano niin jos isäsi hakkasi sinua säännöllisesti? Tämä tarina haiskahtaa niin keksityltä..

Meillä oli mun teini-ikä ihan samanlaista. Äiti provosoi ja ärsytti mua niin kauan kunnes räjähdin takaisin -> antoi arestia ja marttyroi. Kävinkin sitten aikuistumisen kynnyksellä monien vuosien psykoterapiat äitisuhteen vinksahtavuuden takia.

Hirveet vanhemmat.

Miten teini osaa käyttäytyä fiksusti, kun mallina on tuommoinen alistava, lyttäävä inisevä äiti ja väkivaltainen isä?

Teini on teini, hän on kasvava ja kehittyvä ihminen. Häneltä ylilyöntejä voi odottaakin.

Aikuisetkin tekee virheitä, tietenkin.. mutta tuo äidin käytös oli jatkuvaa. Hän ei ollut kehittynyt ja opetellut käyttäytymään paremmin.

Miten tuommoiselle äidille voi asioistaan puhua? Sehän nälvis sitten niistä oikeasti rankoista asioista. Juoruais isälle ja kiusottelis, seuraavan riidan aikana repis esille ja kiusottelis enemmän.

Äitiä ei saa huoritella, haukkua. Hyvä vanhempi on ansainnut jo kunnioituksensa, hyvälle vanhemmalle ei noin sanota, edes kiukuissaan. Hyvää vanhempaa teini arvostaa, suuttuneenakin.

Auktoriteetti pitää olla ja tukeva vanhempi.

Itsellä on nyt kolme teini-ikäistä. Kaikille tulee ylilyöntejä. Niistä opitaan, keskustellaan ja niitä mokia ei enää tehdä.

Aplle voimia elämään.

Numerolle 36: Itsenäistyminen tapahtui sitten kovin nopeasti kun 16-vuotiaana piti lähteä pois koska tilanne oli jo sen verran paha. Pääsin onneksi tutun luokse asumaan. Aloitin psykoterapian ja aloin saada kuntoutustukea ja muutin omaan asuntoon. En etsi syyllisiä vaan olen kyllä tietoinen mitkä asiat olisin halunnut menevän toisin. No, se miksi kirjoitin tämän tänne arvioitavaksi kuten sanot, halusin ihan mielenkiinnosta tietää että miten tuollaisiin perheoloihin nykyään suhtauduttaisiin ja etenkin tämän palstan vastaukset. Vastaukset olivat kyllä juuri sitä mitä odotin. Ap.