Erota vai ei
Olen 22-vuotias nainen ja seurustellut kolme vuotta nykyisen mieheni kanssa, jonka on minua vuoden nuorempi. Aloitimme tämän parisuhteen siis hyvin nuorina. Nyt minusta on alkanut tuntumaan, ettei mies enää täytäkkään niitä kriteereitä, joita etsin. Kolme vuotta sitten olimme hyvin samassa tilanteessa, molemmat köyhiä opiskelijoita, minä yliopistossa, mies ammattikoulussa. Eniten minua huolestuttaa meidän tuleva taloudellinen epätasapaino, mies on töissä perusduunarina ja minä valmistun pian maisteriksi. Tienaan jo nyt osa-aikatyössäni enemmän kuin hän! Lisäksi hänen nuori ikänsä ja kokemattomuutensa on alkanut vaivaamaan.
Rakastan miestäni todella paljon mutta riittääkö rakkaus? En halua joutua elämää koko elämääni köyhästi huonotuloisen miehen kanssa kun itse olen tehnyt paljon töitä saavuttaakseni korkeamman elintason. Onko kukaan muu ollut samassa tilanteessa? Vertaistukea ja hyviä vinkkejä kaipailen.
Kommentit (39)
Raha ei merkitse oikeassa rakkaudessa tai elämässä mitään. Unelmatilanne on, että saa tehdä sitä mitä haluaa ja olla sen kanssa jota rakastaa.
Oletko varma että miehen ammatti tai koulutus on ainoa syy miksi et enään näe yhteistä tulevaisuutta eikä takana ole jotain toista syytä?
Tottakai eroat. Päästä se mies etsimään oikeaa rakkauttaan äläkä tuhlaa hänen nuoruusvuosiaan.
No tämähän on yksinkertaista; kumpi sinulle on tärkeämpää: raha vai rakkaus. Sen perusteella sitten teet valintasi. Ja mitäs jos et koskaan löydäkään samanlaista rakkautta rikkaasta miehestä? Nautiskelet yksin korkeasta elintasostasi?
Vierailija kirjoitti:
Raha ei merkitse oikeassa rakkaudessa tai elämässä mitään. Unelmatilanne on, että saa tehdä sitä mitä haluaa ja olla sen kanssa jota rakastaa.
Oletko varma että miehen ammatti tai koulutus on ainoa syy miksi et enään näe yhteistä tulevaisuutta eikä takana ole jotain toista syytä?
Olen itse elänyt todella köyhän lapsuuden ja köyhyys oli ahdistavaa. Olen vannonut itselleni, etten omille lapsilleni samanlaista kohtaloa tuota. Itse voisin tähän sopeutuakin mutta tulevia lapsiamme ajatellen en. Ja kyllä, miehen kokemattomuus on toinen syy, mistä olen huolissani, eli onko hän riittävän varma siitä, mitä elämältään haluaa. Tämä voi olla pahasti sanottu, mutta hän vaikuttaa aika ajoin hieman epäkypsältä käytöksensä ja puheidensa perusteella
Vierailija kirjoitti:
No tämähän on yksinkertaista; kumpi sinulle on tärkeämpää: raha vai rakkaus. Sen perusteella sitten teet valintasi. Ja mitäs jos et koskaan löydäkään samanlaista rakkautta rikkaasta miehestä? Nautiskelet yksin korkeasta elintasostasi?
Juuri sitä pelkään, etten löydä enää samanlaista rakkautta :(
Ap
Olisi kiva saada tukea, sillä tilanne on oikeasti ahdistava :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Tottakai eroat. Päästä se mies etsimään oikeaa rakkauttaan äläkä tuhlaa hänen nuoruusvuosiaan.
Aivan. Ei tuollainen ahne akka, joka laskee miehen arvon rahassa ja työssä, kykene rakastamaan aidosti.
Miehen mitta ei Ole lompakon paksuus. Rakkaus, hellyys, huomioonottaminen, vastavuoroisuus, arvostaminen, avoimuus, luottamus... Niistä asioista rakentuu kestävä ihmissuhde, kiintymys.
Miehesi käy ahkerasti töissä ja on ilmeisen hyväluontoinen, joten rakasta ja anna liekaa. Voit myös lukea parisuhdekirjallisuutta tai jutella tunteistasi terapiassa. Nirppanokkailu on turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai eroat. Päästä se mies etsimään oikeaa rakkauttaan äläkä tuhlaa hänen nuoruusvuosiaan.
Aivan. Ei tuollainen ahne akka, joka laskee miehen arvon rahassa ja työssä, kykene rakastamaan aidosti.
No hoh hoijaa. Sinäpä se minun tunteistani taas paremmin tiedät. Rakkaus on aitoa mutta materialistiset asiatkin merkitsevät. Jossei ole muuta kuin pahaa sanottavaa niin voi jättää kommentoimatta.
Vierailija kirjoitti:
Miehen mitta ei Ole lompakon paksuus.
Ainakin tämän palstan mammojen perusteella on.
Minulla oli samanlaisia tunteita kun olin 22 vuotias ja poikaystäväni oli vasta hakemassa koulupaikkaa.Myöhemmin 23 vuotiaana hän pääsi opiskelemaan yliopistoon ja valmistui nopeasti maisteriksi ja suoritti jatkotutkinnon omalla alalla ja sai hyvän työpaikan. Tällä hetkellä ansaitsee enemmän kuin minä. Asiat voivat muuttua, jos asenne on kohdalla. On tietenkin hyvää kuunnella sydäntä ja miettiä onko hän oikeasti sinulle se oikea.
Vierailija kirjoitti:
. On tietenkin hyvää kuunnella sydäntä
Kili kili vaan kuuluu kun sydän jyllää kolikoiden voimalla.
Juuri meinasin kirjoittaa, että maailma muuttuu. Mistäs sinä ap tiedät, että juuri sinun tutkinnollasi saa tästä ikuisuuteen varman työn ja tulon? Entä jos miehesi käytännöllisempi koulutus onkin tulevaisuudessa se, joka teidät elättää?
Mitä miehen epäkypsyyteen tulee, eiköhän hän siitä kypsy. Elämä on kypsymistä ja kriisejä.
Toisaalta, jos tuntuu siltä ettei itse ihmissuhde anna mitään, niin parempi erota nyt kuin venyttää monta vuotta, jolloin ero voi olla vielä vaikeampaa "tavan vuoksi" yhdessä eläessä.
Muista: raha ei tuo rakkautta eikä todellakaan takaa onnellista avioliittoa. Sinun itsesi pitäisi puida traumojasi rahan ja köyhän lapsuutesi suhteen jollain päätohtorilla.
Kyllä täälä osaa olla ilkeää porukkaa täälä. On se totta, ettei niitä lapsia vain rakkaudella ruokita eikä asuntolainaa makseta.
Provolta vaikuttaa. Meillä sama tilanne sillä erotuksella, että oma palkkani saavutti mieheni ansiot vasta 10 päästä valmistumisesta. Mies myös maksoi suurimman osan elämisestä opiskeluaikana. Ei maisteriopinnot varsinkaan uran alussa takaa huippupalkkoja. Millä alalla oikein olet?
Olen kyllä mieheni kanssa keskustellut asiasta ja kertonut tuntemuksistani. Hän ymmärtää minua mutta asiaan ei vain ole tullut minkäänlaista ratkaisua edelleenkään. Hänkin on myöntänyt, että mielummin olisi parempi palkkaisessa työssä mutta sellaista ei hänen koulutuksellaan löydy. Eikä hänellä ole omien sanojensa mukaan "päätä opiskella", kun ei ole sellainen lukutoukka kuin minä vaan enemmän käytännön tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Provolta vaikuttaa. Meillä sama tilanne sillä erotuksella, että oma palkkani saavutti mieheni ansiot vasta 10 päästä valmistumisesta. Mies myös maksoi suurimman osan elämisestä opiskeluaikana. Ei maisteriopinnot varsinkaan uran alussa takaa huippupalkkoja. Millä alalla oikein olet?
Kauppatieteen alalla olen.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä mieheni kanssa keskustellut asiasta ja kertonut tuntemuksistani. Hän ymmärtää minua mutta asiaan ei vain ole tullut minkäänlaista ratkaisua edelleenkään. Hänkin on myöntänyt, että mielummin olisi parempi palkkaisessa työssä mutta sellaista ei hänen koulutuksellaan löydy. Eikä hänellä ole omien sanojensa mukaan "päätä opiskella", kun ei ole sellainen lukutoukka kuin minä vaan enemmän käytännön tekijä.
Sun kannalta nyt on ihan sama eroatko sä vai et. Sun jutuista tulee joka tapauksessa ilmi, ettet sä pysty ketään aidosti rakastamaan, vaan sulle suhteessa on aina kyse rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä mieheni kanssa keskustellut asiasta ja kertonut tuntemuksistani. Hän ymmärtää minua mutta asiaan ei vain ole tullut minkäänlaista ratkaisua edelleenkään. Hänkin on myöntänyt, että mielummin olisi parempi palkkaisessa työssä mutta sellaista ei hänen koulutuksellaan löydy. Eikä hänellä ole omien sanojensa mukaan "päätä opiskella", kun ei ole sellainen lukutoukka kuin minä vaan enemmän käytännön tekijä.
Sun kannalta nyt on ihan sama eroatko sä vai et. Sun jutuista tulee joka tapauksessa ilmi, ettet sä pysty ketään aidosti rakastamaan, vaan sulle suhteessa on aina kyse rahasta.
Jos suhteessa olisi kyse VAIN rahasta niin tuskin olisin kolmea vuotta elänyt yhteistä elämää tämän miehen kanssa. Rakkaus on aitoa ja olisin lähtenyt jo aikoja sitten jossei tätä rakkautta meidän välillämme olisi.
Eroa pois, kyllä se lompakon paksuus on tärkein miehen mitta.