Lue keskustelun säännöt.
Erota vai ei
Neuvoton
09.11.2015 |
Olen 22-vuotias nainen ja seurustellut kolme vuotta nykyisen mieheni kanssa, jonka on minua vuoden nuorempi. Aloitimme tämän parisuhteen siis hyvin nuorina. Nyt minusta on alkanut tuntumaan, ettei mies enää täytäkkään niitä kriteereitä, joita etsin. Kolme vuotta sitten olimme hyvin samassa tilanteessa, molemmat köyhiä opiskelijoita, minä yliopistossa, mies ammattikoulussa. Eniten minua huolestuttaa meidän tuleva taloudellinen epätasapaino, mies on töissä perusduunarina ja minä valmistun pian maisteriksi. Tienaan jo nyt osa-aikatyössäni enemmän kuin hän! Lisäksi hänen nuori ikänsä ja kokemattomuutensa on alkanut vaivaamaan.
Rakastan miestäni todella paljon mutta riittääkö rakkaus? En halua joutua elämää koko elämääni köyhästi huonotuloisen miehen kanssa kun itse olen tehnyt paljon töitä saavuttaakseni korkeamman elintason. Onko kukaan muu ollut samassa tilanteessa? Vertaistukea ja hyviä vinkkejä kaipailen.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteessa olisi kyse VAIN rahasta niin tuskin olisin kolmea vuotta elänyt yhteistä elämää tämän miehen kanssa. Rakkaus on aitoa ja olisin lähtenyt jo aikoja sitten jossei tätä rakkautta meidän välillämme olisi.
Jos sun rakkaus jätkäkaveria kohtaan olisi 100% aitoa, sua ei kiinnostaisi paskan vertaa kuinka varakas sun jätkäkaveri tulevaisuudessa mahdollisesti on.,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollapa meilläkin jokin käytännön palkkatyö! Kummallakin amk-tutkinto kulttuurialalta eikä välillä palkkatyötä lainkaan.
Miksi et arvosta miehesi työtä, palkkaa ja panostusta?
LVI-alalla on kuulemma hyvät palkat eikä tarvita maisteristutkintoa. Mitä sillä tutkinnolla tekee jos työtä ei ole?
Ihminen sairastuu jos tekee työtä josta ei pidä. Jos miehesi pitää työstään olette molemmat jo lottovoittajia.
Oppia voi muutenkin kuin lukemalla. Sinun tapasi ei ole ainoa oikea. Jos miehesi haluaa oppia lisää tai vaihtaa alaa hän voi tehdä sen eri polkuja pitkin kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteessa olisi kyse VAIN rahasta niin tuskin olisin kolmea vuotta elänyt yhteistä elämää tämän miehen kanssa. Rakkaus on aitoa ja olisin lähtenyt jo aikoja sitten jossei tätä rakkautta meidän välillämme olisi.
Jos sun rakkaus jätkäkaveria kohtaan olisi 100% aitoa, sua ei kiinnostaisi paskan vertaa kuinka varakas sun jätkäkaveri tulevaisuudessa mahdollisesti on.,
Sinä et tunne minua etkä miestäni, joten et todellakaan tiedä, millaisia tunteita välillämme on. Se, että olen realisti ei tarkoita ettenkö voisi koko sydämmestäni tuntea rakkautta juuri häntä kohtaan. Tiedän, että tämä ihana mies saisi koska vaan uuden naisen ja tekisi kenet tahansa onnelliseksi. Pelkään särkeä hänen sydäntään. Ja pelkään etten todellisuudessa pystyisi koskaan lähtemään vaikka järki käskisi, sillä tunteet ovat niin vahvoja.
Millä alalla sun kaveris on? Raksa?
Vierailija kirjoitti:
Millä alalla sun kaveris on? Raksa?
On hitsaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi se kuule akateeminenkin seota ja loppuelämä sairaaeläkkeellä ei välttämättä tyydytä sun elintason tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Voi se kuule akateeminenkin seota ja loppuelämä sairaaeläkkeellä ei välttämättä tyydytä sun elintason tarpeita.
Jep jep. Sen takia kannattaa suosiolla jättää kaikkien koulut käymättä, ura rakentamatta ja istua kotona toimeentulotuella koska milloinkaan ei tiedä jos sattuu sekoamaan tai työkyky menee loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 27-vuotias maisteri, ja seurustelen trukkikuskin kanssa, koska tää mies on parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Sinä et tunne minua etkä miestäni, joten et todellakaan tiedä, millaisia tunteita välillämme on.
Tiedän kuiten ihan sun muutaman viestin perusteella, että olet akka, joka ei kykene 100% aitoon tunteeseen, vaan siiheen vaikuttaa aina raha ja materiaali. Jos tunne olisis 100% aitoa, et edelleenkään edes miettisi tällaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on pelkällä amiskapohjalla tehnyt ahkerasti duunia raksa-alalla ja hankkinut kyllä ihan hyvin. Työttömänä ollut koko pitkän työhistoriansa aikana vain ihan jonkun yksittäisen viikon!!! Jos on kunnollinen mies tavoiltaan, vaikka nuorena onkin, kuten joka ikinen tavalla tai toisella, keskenkasvuinen, niin lähtökohdat selvitä yhdessä on paremmat, kun yhdessä sopii pelisäännöistä ja kumpikin pitää oman lupauksensa! Anteeksianto ja toisen tukeminen ovat myös tärkeitä peruspilareita.
Jos rakastat, älä hylkää rahan takia!
Jos saat parempaa palkkaa, ole siitä tyytyväinen, äläkä aliarvioi miestä, vaan kannusta eteenpäin, rohkaise, tue, kehu ja innosta! Rakastettu mies saattaa osoittautua yllättäväksi sankariksi! Kohtele miestä kunnioittavasti! Rahan ja palkan arvostaminen yli ihmisen persoonan on huono lähtökohta! Toivoisitko itseäsi arvostettavan vain rahan ja työpaikan takia, vai sinun persoonasi? Kohtele toista kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Innostava, positiivinen, kannustava, lempeä, ahkera, esimerkillinen käytös useimmiten tarttuu puolisoonkin! Näin kävi minullekin: kun seurasin mieheni ahkerointia, en vaan voinut katsella sivusta, vaan aloin kantaa kortta kekoon ja tehdä, mitä itse osasin ja voin! Mietin, mikä on minun oma osuus yhteisestä "yrityksestämme", perheestämme, ja tein sitten sitä! Jos sinä olet akateeminen ja miehesi amispohjainen, niin toki pärjäätte hyvin, kun vain löytyy halua tehdä töitä ja puhaltaa yhteen hiileen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provolta vaikuttaa. Meillä sama tilanne sillä erotuksella, että oma palkkani saavutti mieheni ansiot vasta 10 päästä valmistumisesta. Mies myös maksoi suurimman osan elämisestä opiskeluaikana. Ei maisteriopinnot varsinkaan uran alussa takaa huippupalkkoja. Millä alalla oikein olet?
Kauppatieteen alalla olen.
Tuo ala ei nykypäivänä ole mikään oikotie onneen (eli rahoihin sinun maailmassasi) Työpaikat ovat kovan kilpailut takana, opiskelijakiintiöitä on nostettu ja tulevaisuuden automatisointi vie leijonaosan työpaikoista. Eivätkä aloituspalkat todellakaan huimaa kenenkään päitä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provolta vaikuttaa. Meillä sama tilanne sillä erotuksella, että oma palkkani saavutti mieheni ansiot vasta 10 päästä valmistumisesta. Mies myös maksoi suurimman osan elämisestä opiskeluaikana. Ei maisteriopinnot varsinkaan uran alussa takaa huippupalkkoja. Millä alalla oikein olet?
Kauppatieteen alalla olen.
Tuo ala ei nykypäivänä ole mikään oikotie onneen (eli rahoihin sinun maailmassasi) Työpaikat ovat kovan kilpailut takana, opiskelijakiintiöitä on nostettu ja tulevaisuuden automatisointi vie leijonaosan työpaikoista. Eivätkä aloituspalkat todellakaan huimaa kenenkään päitä. :)
Älä mieti turhia vaan satsaa hyvän parisuhteen luomiseen ja molempien työurien luomiseen ja sitten perheen perustamiseen. Koulutusta voi hankkia myöhemminkin, jos joku uusi työkuvio alkaa innostamaan. Turhia murheita ei kantsi etukäteen kantaa, jos ei niin huonosti menekään, mitä murehtii! Voi yrittää selvittää tässä ja nyt kuvioita eteenpäin, lyhyellä tähtäimellä, pitkälle ei kannata kurkottaa.
Teidän työurat sopivat ihan hyvin yhteen. Jos hitsarin hommiin kyllästyy, voi tehdä muuta. Tekevälle löytyy aina töitä! Joskus on jopa hyväksi, että joku työ loppuu ja joutuu etsimään toisen, koska silloin joutuu uusien haasteiden eteen, ja usein ne vievät eteenpäin, kun vain aktiivisesti siihen pyrkii. Älä turhia murehdi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No johan tuo vuosi onkin hirveä ikäero :-D
Sitäpaitsi, mistä sinä tiedät miten pitkään sinulla töitä riittää? Hitsaajalta tuskin työt ihan heti loppuvat, vaikka eihän näitä voi ennustaa. Inhottavalta kuulostat joka tapauksessa, älä leiki marttyyria niin päätös on helppo.
Kiitos monista asiallisista kommenteista. Tuli itsellekin tulevaisuudesta luottavaisempi mieli. Minusta vain tuntuu, että kaikki naispuoliset tuttuni elävät nk. keskituloisessa suhteessa ja minullakin on sen vuoksi paineita päästä samaan elintasoon. Ehkä voin turvata tulevaisuudessa lapsilleni riittävän hyvän elämän näinkin.
Vierailija kirjoitti:
No johan tuo vuosi onkin hirveä ikäero :-D
Missä kohtaa ap väitti, että ikäero on hirveä?
Kannattaako hyvää miestä laittaa rahan takia menemään? Onko se oikeasti jonkun mielestä sen arvoista?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos monista asiallisista kommenteista. Tuli itsellekin tulevaisuudesta luottavaisempi mieli. Minusta vain tuntuu, että kaikki naispuoliset tuttuni elävät nk. keskituloisessa suhteessa ja minullakin on sen vuoksi paineita päästä samaan elintasoon. Ehkä voin turvata tulevaisuudessa lapsilleni riittävän hyvän elämän näinkin.
Tää akka kyllä vahvistaa kaikki palstan stereotypiat naisista.
Älä välitä vanhojen haahkojen mölinöistä. Olet vielä nuori ja koko elämä edessä. Kummin tahansa päätätkään, saavutat varmasti päättäväisyydellä ja suurella sydämmellä oikein hyvän elämän. Tsemppiä!