Minkälainen äiti ei anna lapselleen mitään hyvää kahvipöydästä!

Miksi pilata lapsen maitohampaat antamalla sokeria jota lapsi ei tarvitse?

Vierailija kirjoitti:

No eiku mitä helkuttia sillä voittaa?Eikö se nyt ole vähän helvetin julmaa kun toinen seuraa katseellaan kun äite pistelee kakkua suuhunsa..suu auki kun linnunpoika että anna ny vähä mullekin.

On saatana äideillä ihmeellisiä konsteja alistaa lastaan.

Anopeilla ihmeellisiä konsteja alistaa miniöitään, alituinen herkkujen kanto eteen, vaikka miniä yrittää vihjailla että ei. Ota nyt ihmeessä se vauvakin huomioon. Ei vauvoille mitään sokerikuorrutteita anneta. Eikä ne tiewdä, miltä kakku maistuu. Niin kauan kun lapsi ei ole edes maistanut karkkia, ei hän sitä osaa edes kaivata.

Vierailija kirjoitti:

No jos ei saa lapset syödä, niin minkä takia itse pitää?! Hienoa esimerkkiä taas antaa lapsilleen... ymmärrän, jos lapsi ei voi jonkun syyn takia syödä, mutta silloin vanhemman pitää näyttää esimerkkiä! Epäreilua pistää lapsi katsomaan, kun muut herkuttelee, ja lapsi ei edes saa maistaa. Sitäpaitsi onko se niin vakavaa, jos yhtenä iltana iltapala ei maistuisikaan niin hyvin.

YHTENÄ iltana????? Niitä iltoja kuule kerääntyy. Kuinka silloin toimitaan?

Vierailija kirjoitti:

Tästä keskustelusta selviää miksi niin moni suomalainen on ylipainoinen.

Juuri niin. Anoppi loukkaantuu, jos ei syö herkkuja ja ota vielä lisää. Kylässä pitäisi käydä mielellään joka päivä ja vauvallekin pitäisi herkkuja antaa.

Vierailija kirjoitti:

"Suukkuun", "summuun", "massuttaa"... Millainen ihminen käyttää tuollaista oksettavan imelää sölkötystä?

No edelleen se mun anoppi ;)

Itse olin lasteni kanssa hurjan tarkkana sokerista, kun he olivat pieniä. Nykyään vähän hymyilyttääkin se tarkkuus. Lapset oppivat joka tapauksesta mallista. Huonoin vanhempi on se, joka vetää iltaisin salaa suklaata ja kuvittelee kasvattavansa karkin totaalikiellolla terveitä lapsia.

Kuuluu äitiyteen. VARSINKIN jos ensimmäinen lapsi. Suoritetaan ja yritetään olla mahdollisimman kaikkitietäviä ja täydellisiä.

Mutta kyllä se siitä, kun äitiyttä on pitempi aika takana ja tulee mahdollisia sisaruksia ym..ym.

Tuo hysteerinen suhtautuminen kaikkeen naurattaa itseänikin kun lapsia on nyt jo useampi.

En ole ketjussa nähnyt hysteriaa kuin sellaisten kirjoittajien taholta, jotka pitävät sokeria karttavia äitejä sairaina. Hankala nähdä hysteriana sitä, että viivästyttää sokeriherkkujen aloitusta vaikka puolella vuodella.

Vai että oli oikein kamalaa katsottavaa kun ei vauvalle anneta sokeriherkkuja... Ja yhden kahvipöytätapauksen perusteellako teet arviosi toisen kasvatustaidoista? Meillä ainakin oli tässä isänpäiväviikonlopun aikana neljät eri kakkukahvit, joten jos joka kerralla olisi antanut vaan "vähän kermaa kakun päältä" niin aika helvetisti olisi tullut makeaa syötyä...

Joo ja Me &i :t ja ensiaskelkengät ja itse tehdyt soseet, reimatecit ym. . ym. .. Tuoreet äidit uuvuttaa itsensä pyrkiessään täydellisyyteen.

Mutta. Elämä opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vai että oli oikein kamalaa katsottavaa kun ei vauvalle anneta sokeriherkkuja... Ja yhden kahvipöytätapauksen perusteellako teet arviosi toisen kasvatustaidoista? Meillä ainakin oli tässä isänpäiväviikonlopun aikana neljät eri kakkukahvit, joten jos joka kerralla olisi antanut vaan "vähän kermaa kakun päältä" niin aika helvetisti olisi tullut makeaa syötyä...

"Aika helvetisti ". :D :D Tässä. Esimerkki tapaus hysteerisestä pienen lapsen äidistä. Relax.

Huomaa, että juuri ne kaikkein hysteerisemmät mammat on tässä ketjussa. Riittää kun avauksessa vihjataankin sokeriin. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että oli oikein kamalaa katsottavaa kun ei vauvalle anneta sokeriherkkuja... Ja yhden kahvipöytätapauksen perusteellako teet arviosi toisen kasvatustaidoista? Meillä ainakin oli tässä isänpäiväviikonlopun aikana neljät eri kakkukahvit, joten jos joka kerralla olisi antanut vaan "vähän kermaa kakun päältä" niin aika helvetisti olisi tullut makeaa syötyä...

"Aika helvetisti ". :D :D Tässä. Esimerkki tapaus hysteerisestä pienen lapsen äidistä. Relax.

:D Ihmeellistä mitem täällä kuvitellaan yhden kommentin perusteella tietävän kommentoijasta ihan kaikki. Tiedoksi vaan, mutta en ole yhtään minkäänlaisen lapsen äiti.

Ja tarkoittaako rentous sulle siis tuollaista että ahdetaan naamaan herkkuja aina kun niitä saa? Joo, kiitos ei, en tahdo "relax" ;)

Perustelkaa ihan millä tekosyyllä haluatte ton sokerin syöttämisenne ja kutsukaa tiukkapipoksi/natsimutsiksi jne, mutta minä tiedän LISÄTYN sokerin haitat ja aion välttää niitä lapseni kanssa niin pitkään kuin mahdollista. Se ei tarkoita ettei lapsi tule koskaan saamaan mitään hyvää. Sokerin syöttäminen ei tee teistä rakastavaa vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että juuri ne kaikkein hysteerisemmät mammat on tässä ketjussa. Riittää kun avauksessa vihjataankin sokeriin. :D

En ole hysteerinen sokerin suhteen ja meilläkin lapset ovat kahvipöydässä halutessaan saaneet herkkuja. Se, mikä aloituksessa nauratti, oli toisen arvosteleminen (kuvitteleeko ap itse toimivansa jollaon lailla paremmin) ja "oli kamalaa katsottavaa kun lapselle ei annettu herkkuja" -taivastelu. Ja kolmen lapsen äidin luulisi tietävän, että tuon ikäisiltä valuu kuolaa vaikkei mitään himoitsisikaan.

Ketkähän täällä niitä natseja oikein on? Jos toiset ei syötä lapsilleen sokeriherkkuja niin haukutaan tiukkapipoisiksi sokerinatseiksi joiden pitäisi vähän relata. Mulle on aivan yksi lysti miten paljon paskaa omille lapsillenne syötätte. Ratkaisunne ei minulle kuulu (paitsi siinä vaiheessa kun makselen noiden sokerihiirten hampaiden porauksia ja diabeteslääkkeitä...) eikä minunkaan teille. En ymmärrä miksi noita pitäisi syödä, en tykkää kakkupöydän kakuista ym. edes itse niin miksi täytyisi lapselle tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Oli taas eilen kamalaa katsella kun 8-9 kk ikäiseltä tytöltä valu kuola suusta kun muut söi kahvipöydässä ja tää ei saanu suuhunsa mitään!Äite selittää että se syö kohta iltapalaa.Olis ny voinu antaa vaikka vähä kermaa kakun päältä suuhun.

Mä luin ensin, että 8-9-vuotiaasta lapsesta olisi kysymys, ja meinasin jo olla ap:n kanssa samaa mieltä. Mutta 8-9-kuinen ei kyllä vielä ensinnäkään tajua jäävänsä mistään paitsi ja toisekseen ei todellakaan tarvitse mitään sokerista herkkua. Maissinaksusta se tulee ihan yhtä onnelliseksi kuin kermavaahdosta.

Taitaa olla ikäpolvikysymys. Juuri noin anoppini suhtautuu meidän KOIRAAN, jolle uskokaa tai älkää pitää kuulemma syöttää kakkua ettei se kärsi. Emme voi kyläillä koiran ylipainon vuoksi, sillä kielloille vain nauretaan kun pitää saada hyvää suukkuun. Anoppi on itse hyvin ylipainoinen, ruoka on rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin lasteni kanssa hurjan tarkkana sokerista, kun he olivat pieniä. Nykyään vähän hymyilyttääkin se tarkkuus. Lapset oppivat joka tapauksesta mallista. Huonoin vanhempi on se, joka vetää iltaisin salaa suklaata ja kuvittelee kasvattavansa karkin totaalikiellolla terveitä lapsia.

Just näin.Eikä se olisi mielestäni paha vaikka tää rouva olisi antanut vaikka sitten sitä hedelmäpilttiä kun ois antanu jotakin.

Itte lappas kakkua suuhun ja hymisi sille lapselle että hmm..hyvää..sää et ny saa kun sulla on kohta iltapala aika..Jestas mikä kiusanhenki!

Ja ei se lapsi kyllä rikki mene pienestä makeesta kielen päälle.Ei saa ketään noin sorsia ja kiusata.

Säälitti kun tippa kielellä katseli.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu äitiyteen. VARSINKIN jos ensimmäinen lapsi. Suoritetaan ja yritetään olla mahdollisimman kaikkitietäviä ja täydellisiä.

Mutta kyllä se siitä, kun äitiyttä on pitempi aika takana ja tulee mahdollisia sisaruksia ym..ym.

Tuo hysteerinen suhtautuminen kaikkeen naurattaa itseänikin kun lapsia on nyt jo useampi.

Vai että on terveellisesti syöminenkin jo jotain "suorittamista"... Jestas tätä läskien paijaamista ja päähän silittelyä...