Kuinka väärin on että toisesta tyttärestä tulee upeahiuksinen kaunotar ja toisesta aivan mitäänsamottoman näköinen luirutukka?

Niin ja ajatelkaas että samoista vanhemmista voi tulla loistotyyppejä, joilla elämänarvot ovat kohillaan tai suoranaisia kusipäitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia ketjuja lukiessa sitä muistaa, että naiset luovat itse toisilleen ulkonäköpaineita, mutta jostain syystä nämä ulkonäköpaineet nähdään sukupuolten välisenä tasa-arvo-ongelmana.

Suosittelisin ottamaan vähän rennommin.

Itsellänikin on hyvin tavalliset kasvot ja ohuet hiukset. En silti inhoa itseäni. Tykkään itsestäni tällaisena. Ei se kuitenkaan sitä tarkoita ettenkö ihailisi yleisesti ottaen upeahiuksisia maailmanluokan kaunottaria. Ei se ole sen kummempaa kuin ihailu. Tai että minun tarvitsisi luoda ihailullani paineita jollekin. Tai tuntea olevani huonompi kun en ole sellainen mitä muissa ihailen. Enhän minä tunne silloinkaan itseäni huonoksi, jos kuuntelen hyvää musiikkia, vaikka en itse osaa soittaa tai laulaa tai jos ihailen kaunista maalausta en minä silloinkaan tunne huonommuutta siitä etten itse osaa maalata yhtä hyvin, jos ollenkaan.

Ap

Ulkonäkö on sellainen asia, joka jokaisella on koko ajan esillä. Soitto- ja maalaustaito vain esitettäessä. Muutenkin ulkonäön ihailun määrä on niin omassa luokassaan noihin verrattuna, ettei vertailu ole mielekästä. Ja mikä oleellisinta, aloituksessasi et pelkästään ihaile, vaan keskiössä on myös "mitäänsanomaton luirutukka". Mitä enemmän jotain ominaisuutta ihaillaan, ja vastakkaista ominaisuutta säälitään/halveksitaan tmv. sitä suuremmat paineet ihmisille tulee saavuttaa tuo ominaisuus. Hyvin loogista ja erittäin yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia ketjuja lukiessa sitä muistaa, että naiset luovat itse toisilleen ulkonäköpaineita, mutta jostain syystä nämä ulkonäköpaineet nähdään sukupuolten välisenä tasa-arvo-ongelmana.

Suosittelisin ottamaan vähän rennommin.

Itsellänikin on hyvin tavalliset kasvot ja ohuet hiukset. En silti inhoa itseäni. Tykkään itsestäni tällaisena. Ei se kuitenkaan sitä tarkoita ettenkö ihailisi yleisesti ottaen upeahiuksisia maailmanluokan kaunottaria. Ei se ole sen kummempaa kuin ihailu. Tai että minun tarvitsisi luoda ihailullani paineita jollekin. Tai tuntea olevani huonompi kun en ole sellainen mitä muissa ihailen. Enhän minä tunne silloinkaan itseäni huonoksi, jos kuuntelen hyvää musiikkia, vaikka en itse osaa soittaa tai laulaa tai jos ihailen kaunista maalausta en minä silloinkaan tunne huonommuutta siitä etten itse osaa maalata yhtä hyvin, jos ollenkaan.

Ap

Ulkonäkö on sellainen asia, joka jokaisella on koko ajan esillä. Soitto- ja maalaustaito vain esitettäessä. Muutenkin ulkonäön ihailun määrä on niin omassa luokassaan noihin verrattuna, ettei vertailu ole mielekästä. Ja mikä oleellisinta, aloituksessasi et pelkästään ihaile, vaan keskiössä on myös "mitäänsanomaton luirutukka". Mitä enemmän jotain ominaisuutta ihaillaan, ja vastakkaista ominaisuutta säälitään/halveksitaan tmv. sitä suuremmat paineet ihmisille tulee saavuttaa tuo ominaisuus. Hyvin loogista ja erittäin yksinkertaista.

Sinulla on vain heikompi itsetunto kuin minulla. Ihmisen pitää tuntea itsensä niin hän pystyy käsittelemään myös omia vähemmän hyviä ominaisuuksiaan ja hyväksyy ne osana itseään. Se tuntuu mahtavalta. Minäkin olen monilta miesystäviltäni kuullut olevani aivan tavallinen ja että minulla on huonot hiukset jne jne. Silloin kun en vielä tuntenut itseäni niin kuin nyt, en pitänyt itsestäni ja näistä ko. ominaisuuksistani, ihmiset vaistosivat sen ja käyttivät hyväkseen näitä arkoja paikkojani kun halusivat riitatilanteissa satuttaa. Enää minua ei satuttaisi nuo sanat sillä hyväksyn itseni, pidän siitä mitä olen, olen kiitollinen siitä mitä minulla on ja osaan myös vitsailla heikkouksistani tai muiden heikkouksusta. Olisi hienoa saada ihmiset näkemään itsensä vähemmän vakavammin. Se on suurin syy ihmisten huonoon itsetuntoon että ihmiset ottavat itsensä ja muut ihmiset ihan liian vakavasti.

Ja tuo "mitäänsanomaton luirutukka" oli osittain huumoria, provosointia ja tottakin. On mielenkiintoista huomata kuinka vakavasti jotkut ottavat juuri ulkonäköön liittyvistä heikkouksista vitsailun. Se kertoo enemmän itse loukkaantujasta ja hänen omasta itsetunnostaan kuin siitä joka huulta kyseisestä asiasta heitti.

Ap

Mitä ihmettä. Toisella vanhemmalla on paksut hiukset ja toisella ohuemmat.

Meillä toisella lapsella on one in a million  hiukset, toisia samanlaisia tuskin löytyy. Toisella tavalliset. Muuten molemmat nättejä tavallisia lapsia. Paksut hiukset eivät helpota kenenkään elämää tai tee siitä autuasta, päinvastoin, mieti niiden kuivaamista ja pesemistä ja myös tavalliset asiat saavat pään kipeäksi, mieti että itse vaikka trampoliinilla hyppelet niin että päänahkasi kannattelee kilon verran massaa.

Olen samaa ihmetellyt veljeksissä. Usein vanhempi veli ja ensimmäinen lapsi on toisinaan huomattvasti komeampi ja jalopiirteisempi kuin pikkuveli. Saako ensimmäinen lapsi jotenkin "parhaat palat" ja toisen lapsen kohdalla geenit ovat jo vähän väsähtäneitä ja ruosteessa?

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa ihmetellyt veljeksissä. Usein vanhempi veli ja ensimmäinen lapsi on toisinaan huomattvasti komeampi ja jalopiirteisempi kuin pikkuveli. Saako ensimmäinen lapsi jotenkin "parhaat palat" ja toisen lapsen kohdalla geenit ovat jo vähän väsähtäneitä ja ruosteessa?

Tämän olen itsekin huomannut. Vaikka ollaankin eri sukupuolta isoveljeni kanssa hän on saanut paremmat geenit.

Samoin tiedämme kaikki ne julkkisnaiset jotka ovat siis näyttelijöitä ja siskoksia. Vanhemmalls kauniimmat kasvonpiirteet ja muhkeat hiukset.

Myös entinen koulukaverini oli kaunis ja paksuhiuksinen ja pikkusiskonsa paljon tavallisempi ja ohuempihiuksinen.

Tiedän myös erään korealaisen perheen kaksi tytärtä joista vanhemmalla paksu musta tukka ja pikkusiskollaan ohut ja hailakan tumma.

Näitä esimerkkejä löytyy kyllä.