Pitkä avioliitto, mies haluaa lähentyä, minä en.
Eli kertokaas mielipiteitä, mihin suuntaan lähdetään?
Takana on 15 liittoa, lapset teinejä. "Rakkaus" kuoli varhain, mutta olemme olleet hyviä kumppaneita toisillemme ja kasvattaneet yhdessä hienot muksut.
Mies on viikot töissä muualla, joten arjessa olemme vaan minä ja lapset.
Minulla on hyvä elämä, ystäviä, ihana työ, harrastuksia, lasten kanssa olemista ja lomailua. Miehellä ei ole kavereita ja suhde lapsiin on viikonloppuisän tapaan arjen ulkopuolista.
Nyt mies haluaa lämmittää "rakkautemme" uudelleen, haluaa viettää aikaa kahde kesken ja olla pari. Minä en halua, minun elämäni on onnellista ja iloista, haluan mieheltäni vain hyvää isyyttä lapsillemme mutta en mitään itselleni. En halua enää parisuhdetta hänen kanssaan, minusta toveruus ja yhteinen lastenkasvatus riittää oikein hyvin.
Mies tänään itki ja halusi pitää kädestä. Minua ei itkettänyt, enkä halua läheisyyttä hänen kanssaan. Olen useasti ehdottanut eroa koska olemme kuitenkin suht nuoria ja voisimme aloittaa uuden elämänvaiheen, mutta mies ei halua erota missään nimessä.
Mitäs mieltä olette? Minusta ero olisi hyvä asia siksi, että mies saisi vähän ryhtiä oman elämänsä ja oman onnellisuutensa rakentamiseen. Varmasti jossakin on hyvä vaimo hänelle, minä en ole se.
Olemme kyllä tehneet kumppaneina hienon työn perheen kanssa, lapset ovat täysipäisiä hienoja kakroita :D Minulle tämä riittää elämäntyöksi perheen suhteen, miehelle ei.
Kommentit (30)
"Takana 15 liittoa..."
Et ole tosissasi... En osaa auttaa.
Yleensä miehet alkaa yhtäkkiä tollaseks, kun ovat pettäneet. ja jos sä et edes halua lämmittää suhdetta, niin olet 99 prossasella varmuudella vuoden sisällä yh.
T:25 vuotta saman miehen kanssa ja kaikki nähty ja koettu.
Mitä mietittävää tossa on? Ero on ainoa vaihtoehto
No en yhtään ihmettele, että takanasi on 15 kuollutta liittoa.
Kuulostaa, että mies on tienannut elämänsä verran perheelle rahaa. Sinulla ollut mahdollisuus harrastaa ja tehdä.
Ehkä se raataminen tosiaan ei täytä enää jos koskaan kaikkea.
Sääli miestäsi. Kai viet erossa kaikki hänen uhrauksellakin hankkimat varat.
Näytä kirjoittamasi teksti hänelle. Tuosta käy täysin selväksi, että avioliittonne ei enää koskaan tule perustumaan teidän kahden parisuhteellenne. Tällä hetkellä mies varmaan yrittää kieltää asian ja miettii, että ehkä sittenkin olisi vielä jokin keino. Kattannaa tehdä selväksi, että näin ei yksinkertaisesti tule tapahtumaan. Mitä nopeammin mies oikeasti ymmärtää tämän, sitä parempi asia se hänelle on. Kuten sanoit, uusi parisuhde on suht nuorelle ihmiselle vieä täysin mahdollista, mutta kymmenen vuoden päästä asianlaita on jo muuttunut.
Miehesi on tainnut kirjoittaa tälle palstalle. Löytäiskö joku sen ketjun?
Hyi helvetti mikä ämmä sä oot. Luoja varjelkoon, ettei minusta koskaan tule kaltaistasi! N25
Vierailija kirjoitti:
Yleensä miehet alkaa yhtäkkiä tollaseks, kun ovat pettäneet. ja jos sä et edes halua lämmittää suhdetta, niin olet 99 prossasella varmuudella vuoden sisällä yh.
T:25 vuotta saman miehen kanssa ja kaikki nähty ja koettu.
Tämä tuli mieleen. Mies on huomannut, että parisuhde voisi olla muutakin kuin ystävyyssuhde.
Miehesi ei ehkä ansaitse sinua, sääli että hän rakastaa sinua. Toivottavasti löytää jonkun joka osaa arvostaa häntä. Vaikutat itsekkäältä ihmiseltä. Toivottavasti huomaat sen itsekin ja alat nähdä vaivaa avioliittoon eteen.
Ota ap se jääkuutio pois pillustasi, sinusta on tullut jo ihan Ice Queen.
ap täällä,
mielenkiintoisia kommentteja!
Taloudellisesti olemme hyvässä tilanteessa, molemmilla hyväpalkkainen työ eikä velkaa, joten rahasta ei ole kiinni.
Itse olisin valmis eroamaan juurikin sen takia, että olemme suht nuoria (nelikymppisiä) joten on hyvä mahdollisuus aloittaa uusi elämä. Mies ei tätä halua, ja minulle on ihan sama olenko naimisissa hänen kanssaan vai ei, olen onnellinen näinkin ja osaan rakentaa omaa onnellisuuttani.
ap
Avoin keskustelu puolison kanssa... ei palstalla. Erohan tuossa on ainut oikea ratkaisu (mikäli edes puolison tunteiden arvostus on tallella), mutta pitkän liiton jälkeen sekin täytyisi osasta tehdä avoimesti keskustellen miksi jne.
Ymmärrän täysin. Olen ollut mieheni kanssa 18 vuotta ja lapset ovat teinejä. Perheemme on ihan toimiva ja hyvä perhe, mutta siinäpä se kaikki onkin. Parisuhde on miinuksen puolella ja siitä ei saa enää ikinä mitään. Olen harkinnut eroa jo kauan ja se tulee varmasti. Enkä sure asiaa ollenkaan, päinvastoin olen hyvin huojentunut. Mies ei halua erota ja ymmärrän sen hyvin, i se helppoa ole minullekaan, mutta varmasti pärjäämme molemmat ilman toisiamme ja lapsilla säilyy vanhemmat. Aikansa kutakin, mennyttä ei takaisin saa ja ei ole tarpeenkaan. Ehkä mieskin asian joskus ymmärtää, mutta se ei ole minun asiani enää. Kaikkea en voi pedata hänelle valmiiksi vaikka kuinka haluaisin. Oma ja lasten elämä on nyt ensisijaisesti minulle tärkein asia. N41
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti mikä ämmä sä oot. Luoja varjelkoon, ettei minusta koskaan tule kaltaistasi! N25
Ajattelin 15 vuotiaana samoin kuin sinä. Silloin minulla ei ollut sitä elämää takana kuin nyt on. Nyt ajattelen toisin ja arvostan itseäni paljon. Ehkä sinäkin osaat asian ymmärtää kun kasvat ja saat elämästä kokemusta. N41
Mitä lupasit miehellesi avioliittoa solmiessasi? Miksi ette hakeutuisi johonkin pariterapiaan? Sääli hukata aikoinaan toiminutta avioliittoa (olettaen, että olette menneet naimisiin rakkaudesta). Lapsille on useimmiten tärkeää ehjä perhe.
Näytät valinneen jo. Nykyajan tyypillinen turha ero. Joskus joutuu ponnistelemaan saadakseen asioita.
15V! :D
ap