Pitkä avioliitto, mies haluaa lähentyä, minä en.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin. Olen ollut mieheni kanssa 18 vuotta ja lapset ovat teinejä. Perheemme on ihan toimiva ja hyvä perhe, mutta siinäpä se kaikki onkin. Parisuhde on miinuksen puolella ja siitä ei saa enää ikinä mitään. Olen harkinnut eroa jo kauan ja se tulee varmasti. Enkä sure asiaa ollenkaan, päinvastoin olen hyvin huojentunut. Mies ei halua erota ja ymmärrän sen hyvin, i se helppoa ole minullekaan, mutta varmasti pärjäämme molemmat ilman toisiamme ja lapsilla säilyy vanhemmat. Aikansa kutakin, mennyttä ei takaisin saa ja ei ole tarpeenkaan. Ehkä mieskin asian joskus ymmärtää, mutta se ei ole minun asiani enää. Kaikkea en voi pedata hänelle valmiiksi vaikka kuinka haluaisin. Oma ja lasten elämä on nyt ensisijaisesti minulle tärkein asia. N41

N41, kiitos tästä viestistä, olemme ilmeisesti aikalailla samassa tilantessa. 

Kysymykseen "rakastatko miestäsi" vastaan Ei. En rakasta häntä romanttisesti tai muutenkaan, mutta tunnen hänet kumppanikseni ja arvostan häntä. Olemme olleet yhdessä jo sen yli 15v, kasvattaneet yhdessä perheen ja seilanneet yhdessä hyvin myrskyiset meret. Olemme olleet hyvä tiimi. 

Minä olisin valmis uuteen vaiheeseen elämässä, mies haluaa sytyttää tulen vanhojen puiden alle. 

N41 jatkaa: kysymykseen rakastanko miestä vastaan, että en. Enkä oikein edes tiedä onko rakkautta ollut koskaan. On ollut välittämistä ja rakkautta lapsiin, mutta ei toisiin, ei kumminkaan päin. Olen miettinyt eroa tosiaan jo useamman vuoden ja viime yönä mies teki tilanteessa oman ratkaisunsa ja lähti. En tiedä minne ja koska tulee, mutta pakkasi ison matkalaukun ja lähti renkaat vinkuen jonnekin. Tätä edelsi parin viikon matalalento ja myös kauhea työstressi, mutta tämä lähtö nopeuttaa eroa huomattavasti. Lasten ei tarvitse tällaista enää joutua kärsimään. Tuli vähän erilainen isänpäivä.

Kylmä ämmä tai provo.

Entä isovanhemmuus. Kun lapset on nyt teinejä, vain 10 v eli silmänräpäys ja olette isovanhempia. Elämä on niin lyhyt. Ehkä molemmille teille nyt tarjolla hetken hurmos ja rakastuminen uuteen kumppaniin, mutta hänelläkin todennäköisesti menneisyys: ex-puoliso, lapset, sisarukset, ystävät ja koko elämänpiiri. Tuoreen rakkauden mukana tulee myös niin paljon muuta, joka voi olla toki positiivista, mutta paljon uutta aina myös kuluttaa energiaa. Ja kun alkuroihu kuitenkin sammuu, niin on aika rankkaa, kun kaikkien uusien kumppaneiden ja teidän omat lapset alkaa aikuistua, perustaa perhettä, ukit ja mummit uusine kumppaneineen- usein kiinnostaa lomamatkat ym. Enemmän kuin lapset lapsenlapsineen. Paljon, paljon uutta konfliktia olette elämäänne hakemassa. Voi kuulostaa kaukaiselta, mutta elämä on niin lyhyt. Lopulta kuitenkin kysymys on se, mitä olen lähimmilleni merkinnyt , eikä se toteutinko itsekkäästi omat toiveeni. Tosi syvästi loukkaatte lapsenne, tulevat lapsenlapsenne näillä suunnitelmilla. Hyvä kumppanuus ja pitkä tylsäkin liitto ja yhdessä jaetut vuodet kaikkein tärkeimpine kokemuksineen on hyvä pohja lasten lähteä rakentamaan omaa elämää ja teidän kulkea kohti keski-ikää, ikääntymistä ja isovanhemmuutta. Iän mukana moni meistä myös sairastuu ja sekin on turvallisempaa kokea pitkäaikaisen kumppanin kanssa.

Ap vaikuttaa kylmältä ihmiseltä, jopa sadistiselta. Tuo teksti miten mies oli itkenyt mutta ap ei toi kylmiä väreitä, ikään kuin olisi nauttinut tilanteesta. Ei ap halua erota, hän haluaa olla tilanteen herra, nähdä miehensä matelevan tuskissaan edessään. Jos todella haluaisi erota olisi sen jo tehnyt sillä Suomessa siihen ei tarvita toiselta lupaa. Ap:n kirjoitus huokuu ylemmyydentunnetta omaa puolisoa kohtaan, hyi ällötys mikä tyyppi!

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa kylmältä ihmiseltä, jopa sadistiselta. Tuo teksti miten mies oli itkenyt mutta ap ei toi kylmiä väreitä, ikään kuin olisi nauttinut tilanteesta. Ei ap halua erota, hän haluaa olla tilanteen herra, nähdä miehensä matelevan tuskissaan edessään. Jos todella haluaisi erota olisi sen jo tehnyt sillä Suomessa siihen ei tarvita toiselta lupaa. Ap:n kirjoitus huokuu ylemmyydentunnetta omaa puolisoa kohtaan, hyi ällötys mikä tyyppi!

Juuri näin,herättää ällötystä jos on tuollainen ajatusmaailma.

Itse veikkaan kyllä vähän huolellisemmin rakennettua provoa isänpäivän kunniaksi.

Helppo on huudella ohjeita rannalta. Ja uskallanpa epäillä ettei mieskään ole täysin syytön ap:n tunteiden kuolemiseen. Jos rakkautta on joskus ollut, kyllä sen yleensä tappaa mies.

Jos ap:ta ei kiinnosta miehensä millään tavalla, ehkä olisi parasta erota, tai kokeilla vaikka asumuseroa alkuun. Siinä saa etäisyyttä arjen tylsyyteen ja alkaa ehkä nähdä sen entisen puolisonsakin taas ihmisenä eikä pelkkänä ylimääräisenä kulueränä.

Vierailija kirjoitti:

Entä isovanhemmuus. Kun lapset on nyt teinejä, vain 10 v eli silmänräpäys ja olette isovanhempia. Elämä on niin lyhyt. Ehkä molemmille teille nyt tarjolla hetken hurmos ja rakastuminen uuteen kumppaniin, mutta hänelläkin todennäköisesti menneisyys: ex-puoliso, lapset, sisarukset, ystävät ja koko elämänpiiri. Tuoreen rakkauden mukana tulee myös niin paljon muuta, joka voi olla toki positiivista, mutta paljon uutta aina myös kuluttaa energiaa. Ja kun alkuroihu kuitenkin sammuu, niin on aika rankkaa, kun kaikkien uusien kumppaneiden ja teidän omat lapset alkaa aikuistua, perustaa perhettä, ukit ja mummit uusine kumppaneineen- usein kiinnostaa lomamatkat ym. Enemmän kuin lapset lapsenlapsineen. Paljon, paljon uutta konfliktia olette elämäänne hakemassa. Voi kuulostaa kaukaiselta, mutta elämä on niin lyhyt. Lopulta kuitenkin kysymys on se, mitä olen lähimmilleni merkinnyt , eikä se toteutinko itsekkäästi omat toiveeni. Tosi syvästi loukkaatte lapsenne, tulevat lapsenlapsenne näillä suunnitelmilla. Hyvä kumppanuus ja pitkä tylsäkin liitto ja yhdessä jaetut vuodet kaikkein tärkeimpine kokemuksineen on hyvä pohja lasten lähteä rakentamaan omaa elämää ja teidän kulkea kohti keski-ikää, ikääntymistä ja isovanhemmuutta. Iän mukana moni meistä myös sairastuu ja sekin on turvallisempaa kokea pitkäaikaisen kumppanin kanssa.

voi tsiisus mitä skeidaa. Et tiedä selkeästi mistään mitään tai jos tiedät, niin hyvin kapeakatseinen olet. Kuinka monta elämää sinulla täällä on? Minulla ainakin vain yksi. Miksi haluaisin elää siitä hyvinkin noin 40 vuotta rakkaudettomassa suhteessa? Ja onko oikeasti lasten hyvä ja paras katsoa kuinka äiti heidän takiaan ei naura ja laula, vaan on totinen elämäänsä kyllästynyt? Mitäs jos mies päättääkin lähteä? Ei, itse on elämänsä aikana tehtävä omat päätökset. Lapsilla on nyt hyvät lähtökohdat löytää aito suhde ja huomata, että elämä ei lopu nelikymppisenä. Ja kuka puhui, että tässä ap ottaisi uuden miehen heti? Ja jos ottaakin, niin itselleen hän ystävän ottaa. Ystäviä ei ole koskaan liikaa. N41

Yllättävän negatiivisia vastauksia ap saanut. Mikä on turha ero? Mies on elänyt ensimmäiset 15 vuotta parisuhteesta etäisenä ja nyt ap:n pitäisi olla into piukeena lämpeämässä hänelle uudestaan. Itsellä liittoa takana vasta vähän alle 10 vuotta ja viimeiset 3 vuotta on ollut juuri tuollaista etääntymistä ja vähättelyä. En todellakaan aio tätä katsella loppu ikääni.

Miksi ap:n olisi pitänyt itkeä, onko nainen, joka ei itke sadisti? Ihmeellistä. Mä en ole itkenyt varmaan viimeiseen 15 vuoteen. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa, että mies on tienannut elämänsä verran perheelle rahaa. Sinulla ollut mahdollisuus harrastaa ja tehdä.
Ehkä se raataminen tosiaan ei täytä enää jos koskaan kaikkea.
Sääli miestäsi. Kai viet erossa kaikki hänen uhrauksellakin hankkimat varat.

Mies tienannut "elämänsä verran perheelle rahaa", hah! Mitä nainen on tehnyt? Pyörittänyt arkea lasten kanssa ja käynyt itsekin töissä. On se saatana, ettei sitä arvosteta koskaan!

Provo tai ei, tuollaisia liittoja on. Paljon. Ketään ei voi pakottaa lähentymään, jos sellaisia tunteita ei ole. Joillekin on tärkeää, että on perhe. Voi puhua puolisosta ja lapsista. On kiva, kun on omakotitalo, vene, mökki ja mitä lie. Eli kiva pitää kulissit pystyssä. Sivusuhde tai -suhteet tai käteenveto pornoa katsellen tyydyttää seksin tarpeet. Arki rullaa mukavasti.

No, onneksi tosiaan Suomessa saa ottaa avioeron ilman toisen lupaa.