kysytäänpä näin päin: annatko lapsesi olla rikkaan perheen lapsen kaveri?

Minusta tässä kohtaa on oikein sanoa, että monikulttuurius on rikkautta.

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu siitä, millainen rikas lapsi on. Jos köyhä ja rikas lapsi kunnioittavat toisiaan ja hyväksyvät toisensa sellaisina kuin ovat, niin "why not"? Me kaikki olemme lopulta ihmisinä saman arvoisia.

Mutta aina on tapauksia, joissa kaveruus joutuu koetukselle. Jos rikas lapsi alkaa ylpeilemään, niin siitä voi seurata monenlaisia ongelmia. Muutama esimerkki:

1) Lapsi on kutsunut rikkaan lapsen kylään. Rikas lapsi soittaa, että isän A-sarjalainen Mercedes-Benz on mennyt rikki ja se pitää huoltaa, ja hän pyytää kauniisti, voisiko lapsen vanhemmat käydä hakemassa hänet kylään. Pian lapsen vanhemmat parkkeeraavat esimerkiksi itä-saksalaisen tai venäläisen autonsa rikkaan lapsen talon eteen, ja hän alkaakin huutamaan: "Ei kelpaa, minä haluan kyydin Mercedes-Benzillä!"

2) Rikkaan lapsen älypuhelimen akusta on loppunut virta ja hän haluaa soittaa kotiinsa vanhemmille, että tulevat hakemaan hänet kotiin. Lapsi tai hänen vanhempansa ojentavat kauniisti vanhan Ericsson-seinäpuhelimen luurin tai Nokia 1610:n hänelle. Hän kuitenkin suuttuu: "Ei kelpaa, minä haluan soittaa Nokia Lumialla!"

3) Lapsi ja rikas lapsi ovat menossa pelaamaan konsolipelejä. Lapsi tarjoaa Super Nintendon ohjainta, mutta rikas lapsi alkaa itkemään: "Ei kelpaa, minä vaadin PlayStation 4:n!"

4) Rikas lapsi on tullut lapsen synttäreille. Kun he istuvat pöytään, alkaa rikas lapsi itkeä potkia ja parkua raivarin saaneena: "Ei kelpaa, minä syön juhlapöydässä vain tryffeleitä ja sveitsiläistä suklaata!"

Vastaavanlaisia tapauksia voi tietenkin tulla eteen myös muissa tilanteissa. Vanha viisaus sanoo: "Ylpeys käy lankeemuksen edellä." Kannattaisiko tuossa vaiheessa harkita kaveruuden purkamista, vai pitäisikö lapsen tai hänen vanhempiensa ostaa viimeisillä rahoillaan se uusi Mercedes-Benz, Nokia Lumia, PlayStation 4, tryffeleitä ja sveitsiläistä suklaata ja antaa rikkaan lapsen pompotella heitä mielin määrin ja loputtomiin? - Karu fakta on se, että työväenluokkainen valitsee vain välttämättömän, mutta eliittiin kuuluva henkilö juoksee koko elämänsä ajan uutuuksien perässä. Vaikka ostaisit(te) vaikka mitä, niin jossakin vaiheessa nurina "Ei kelpaa... " toistuu kuitenkin uudelleen ja uudelleen. Tällaisessa tilanteessa rikkaan ja köyhän lapsen kaveruus voi olla hyvinkin rosoinen ja kuoppainen niin lapsen kuin hänen vanhempiensa kannalta.

Mä en oo eläessäni tavannut tuollaisia ihmisiä kun tää kuvitteelinen rikas lapsi ja olen sentään tavannut/tunnen hyvinkin varakkaitakin ihmisiä. Toivottavasti en tapaakkaan, mutta onkomtuollainen sitten yleistäkin?

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu siitä, millainen rikas lapsi on. Jos köyhä ja rikas lapsi kunnioittavat toisiaan ja hyväksyvät toisensa sellaisina kuin ovat, niin "why not"? Me kaikki olemme lopulta ihmisinä saman arvoisia.

Mutta aina on tapauksia, joissa kaveruus joutuu koetukselle. Jos rikas lapsi alkaa ylpeilemään, niin siitä voi seurata monenlaisia ongelmia. Muutama esimerkki:

1) Lapsi on kutsunut rikkaan lapsen kylään. Rikas lapsi soittaa, että isän A-sarjalainen Mercedes-Benz on mennyt rikki ja se pitää huoltaa, ja hän pyytää kauniisti, voisiko lapsen vanhemmat käydä hakemassa hänet kylään. Pian lapsen vanhemmat parkkeeraavat esimerkiksi itä-saksalaisen tai venäläisen autonsa rikkaan lapsen talon eteen, ja hän alkaakin huutamaan: "Ei kelpaa, minä haluan kyydin Mercedes-Benzillä!"

2) Rikkaan lapsen älypuhelimen akusta on loppunut virta ja hän haluaa soittaa kotiinsa vanhemmille, että tulevat hakemaan hänet kotiin. Lapsi tai hänen vanhempansa ojentavat kauniisti vanhan Ericsson-seinäpuhelimen luurin tai Nokia 1610:n hänelle. Hän kuitenkin suuttuu: "Ei kelpaa, minä haluan soittaa Nokia Lumialla!"

3) Lapsi ja rikas lapsi ovat menossa pelaamaan konsolipelejä. Lapsi tarjoaa Super Nintendon ohjainta, mutta rikas lapsi alkaa itkemään: "Ei kelpaa, minä vaadin PlayStation 4:n!"

4) Rikas lapsi on tullut lapsen synttäreille. Kun he istuvat pöytään, alkaa rikas lapsi itkeä potkia ja parkua raivarin saaneena: "Ei kelpaa, minä syön juhlapöydässä vain tryffeleitä ja sveitsiläistä suklaata!"

Vastaavanlaisia tapauksia voi tietenkin tulla eteen myös muissa tilanteissa. Vanha viisaus sanoo: "Ylpeys käy lankeemuksen edellä." Kannattaisiko tuossa vaiheessa harkita kaveruuden purkamista, vai pitäisikö lapsen tai hänen vanhempiensa ostaa viimeisillä rahoillaan se uusi Mercedes-Benz, Nokia Lumia, PlayStation 4, tryffeleitä ja sveitsiläistä suklaata ja antaa rikkaan lapsen pompotella heitä mielin määrin ja loputtomiin? - Karu fakta on se, että työväenluokkainen valitsee vain välttämättömän, mutta eliittiin kuuluva henkilö juoksee koko elämänsä ajan uutuuksien perässä. Vaikka ostaisit(te) vaikka mitä, niin jossakin vaiheessa nurina "Ei kelpaa... " toistuu kuitenkin uudelleen ja uudelleen. Tällaisessa tilanteessa rikkaan ja köyhän lapsen kaveruus voi olla hyvinkin rosoinen ja kuoppainen niin lapsen kuin hänen vanhempiensa kannalta.

Tunnetko paljonkin eliittiä kun noi n hyvin tiedät minkä perässä juoksevat? Oma kokemus varakkaista ihmisistä on että ovat hyvinkin tarkkoja rahastaan. En tosin minäkään väitä tuntevani kuin jokusen hyvinkin varakkaan perheen.

Omat lapseni ovat ystävällisiä ja käyttäytyvät hyvin. Itse meillä on miljoonia mutta poikani tykkää leikkiä (vähätuloisemman perheen kanssa) Perhe ei oikein vie tätä lasta minneen niinpä me välillä viemme hänet elokuviin huvipuistoihin ja sellaisiin. Kun poikani haluaa leikkiä leikkiä meitä vähätuloisemman lapsen kanssa ja vähä tuloinen haluaa leikkiä minun lapsenkanssa niin mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu siitä, millainen rikas lapsi on. Jos köyhä ja rikas lapsi kunnioittavat toisiaan ja hyväksyvät toisensa sellaisina kuin ovat, niin "why not"? Me kaikki olemme lopulta ihmisinä saman arvoisia.

Mutta aina on tapauksia, joissa kaveruus joutuu koetukselle. Jos rikas lapsi alkaa ylpeilemään, niin siitä voi seurata monenlaisia ongelmia. Muutama esimerkki:

1) Lapsi on kutsunut rikkaan lapsen kylään. Rikas lapsi soittaa, että isän A-sarjalainen Mercedes-Benz on mennyt rikki ja se pitää huoltaa, ja hän pyytää kauniisti, voisiko lapsen vanhemmat käydä hakemassa hänet kylään. Pian lapsen vanhemmat parkkeeraavat esimerkiksi itä-saksalaisen tai venäläisen autonsa rikkaan lapsen talon eteen, ja hän alkaakin huutamaan: "Ei kelpaa, minä haluan kyydin Mercedes-Benzillä!"

2) Rikkaan lapsen älypuhelimen akusta on loppunut virta ja hän haluaa soittaa kotiinsa vanhemmille, että tulevat hakemaan hänet kotiin. Lapsi tai hänen vanhempansa ojentavat kauniisti vanhan Ericsson-seinäpuhelimen luurin tai Nokia 1610:n hänelle. Hän kuitenkin suuttuu: "Ei kelpaa, minä haluan soittaa Nokia Lumialla!"

3) Lapsi ja rikas lapsi ovat menossa pelaamaan konsolipelejä. Lapsi tarjoaa Super Nintendon ohjainta, mutta rikas lapsi alkaa itkemään: "Ei kelpaa, minä vaadin PlayStation 4:n!"

4) Rikas lapsi on tullut lapsen synttäreille. Kun he istuvat pöytään, alkaa rikas lapsi itkeä potkia ja parkua raivarin saaneena: "Ei kelpaa, minä syön juhlapöydässä vain tryffeleitä ja sveitsiläistä suklaata!"

Vastaavanlaisia tapauksia voi tietenkin tulla eteen myös muissa tilanteissa. Vanha viisaus sanoo: "Ylpeys käy lankeemuksen edellä." Kannattaisiko tuossa vaiheessa harkita kaveruuden purkamista, vai pitäisikö lapsen tai hänen vanhempiensa ostaa viimeisillä rahoillaan se uusi Mercedes-Benz, Nokia Lumia, PlayStation 4, tryffeleitä ja sveitsiläistä suklaata ja antaa rikkaan lapsen pompotella heitä mielin määrin ja loputtomiin? - Karu fakta on se, että työväenluokkainen valitsee vain välttämättömän, mutta eliittiin kuuluva henkilö juoksee koko elämänsä ajan uutuuksien perässä. Vaikka ostaisit(te) vaikka mitä, niin jossakin vaiheessa nurina "Ei kelpaa... " toistuu kuitenkin uudelleen ja uudelleen. Tällaisessa tilanteessa rikkaan ja köyhän lapsen kaveruus voi olla hyvinkin rosoinen ja kuoppainen niin lapsen kuin hänen vanhempiensa kannalta.

Tää on niin huono. :D Ai että rikkaan tunnusmerkit ovat A-sarjan mersu ja Nokian Lumia?! Kumpiakin vältellään, niin rikkaissa ja köyhissäkin perheissä, jos halutaan jotain hyvää ja laadukasta.

Eipä ole koskaan tullut mieleen tarkastaa lapsien kavereiden vanhempien tulotasoa.

Kyllä ja kannustankin siihen. Oletuksena että rikkaan perheen vanhemmat ovat myös koulutettuja eikä rikkaus oli peräisin perinnöstä/lottovoitosta

Minä olen yrittänyt että lapsi kaveeraisi sellaisten kanssa joilla on samat arvot.

Jotku rikkaat ikävä kyllä ajattelee olevansa parempia ihmisiä ja materia on kaikki kaikessa. Ja että minäkin kotiäiti lusmuan heidän verorahoillansa. Mutta yritän kyllä olla avoin.

Toivon silti ettei lapsi kaveeraa kokoomusta äänestävien kanssa.

Meillä päin asuu paljon varakasta ja rikasta väkeä, lasten koulukavereina on ollut  paljon  yritysjohtajien ja optioväen ja firmansa myynnistä rikastuneiden lapsia. Suurin osa heistä on aivan tavallista väkeä - tai no, tietysti koulutettua ja työorientoitunutta, mutta niinhän meistä täällä isoin osa muutenkin - eikä heidän käyttäytymisestään ja valinnoistaan voinut juurikaan päätellä, että takana on kymmeniä miljoonia selkänojaa.  Sen kyllä muistan, kun meidän keskimmäinen silmät ymmyrkäisinä tuli kertomaan, että hei äiti, et usko tätä, mutta x:n kotona on PYYKKIKUILU.  Se oli hänen mielestään maailman hienoin juttu. :D

Vierailija kirjoitti:

Ikävää jos rikas lapsi alkaa huomautella: teillä on hassu asunto (pieni ja kerrostalossa), voi apua joudutko kävelemään (ei autoa matkalla kaverin juhliin), miksi vaatteesi ovat kuluneita/vähän viallisia jne jne. Miksi ette käy ulkomailla, miksi ette järjestä juhlia hoplopissa (kotisynttäreistä), miksi vain vähän vieraita, miksi merkittömät vaatteet, miksi sotkuista (ei siivoojaa), miksi yksin kotona (ei rahaa hoitajaan). Eli en antaisi.

Pakko todeta, että minun lapseni kaveri, joka on varakkaasta perheestä, on vähän tuollainen. Ei jää kyllä epäselväksi, että heillä on rahaa. Sellainen vähän pilkallinen sävy on välillä. Toivon kovasti, että hän pääsee ohi tuosta vaiheesta kun kasvaa. Hänen itsensäkin takia, koska luulen että hän alkaa pikkuhiljaa ärsyttää myös kavereitaan. Toisaalta tuntuu vaikealta sanoa asiasta mitään. 

Ja lisään vielä, että tottakai annamme lastemme leikkiä toisten lasten kanssa ihan riippumatta siitä, millainen tulotaso vanhemmilla on! Ja eipä niitä toisten tuloja yleensä niin tarkasti tiedäkään. 

Nro 30