Kenenkään ei tarvitse väkisin olla tekemisissä ns.hankaloiden ihmisten kanssa!

Nähty ja koettu on: kukaan ei rakasta meitä, jos emme ole rakastamisen arvoisia. Tai sitten

meitä rakastetaan, koska olemme, mitä olemme.

Vierailija kirjoitti:

Minusta hankala ihminen on muutakin kuin suora ja särmikäs. Hankala ihminen veivaa asioita edestakaisin, passuuttaa muita teettämällä palveluksia jotka hetken päästä pitääkin korvata toisella, vempuloi joka asian kanssa, pompottaa lapsiaan ja puolisoaan, muuttaa jatkuvasti ieltänsä, ei pidä lupauksiaan, odotuttaa muita mutta raivostu jos joutuu yhtään itse odottamaan jotalkuta  -ja työkaverit&ystäväpiiri ihastelevat kilvan kuinka persoonallinen, hauska ja särmikäs hän onkaan.

Niin, tämä on pitkälti määrittelykysymys. Mitä nyt kukin hankalaksi määrittää.

Minäkään en tuollaista pitkään keneltäkään sietäisi. Katson kumminkin, että tuo on pitkälti ympärisön mahdollistamaa tai ei-mahdollistamaa käytöstä. Jos joku tyhmyyttään ja ajattelemattomuuttaan aiheuttaa lähimmäisilleen koko ajan ylimääräistä vaivaa, siitä voi sanoa suoraan ja kieltäytyä pomoteltavaksi ryhtymisestä.

Ja jos joku petää lupauksiaan tai vaatii yksipuolisesti palveluita, EIKÄ sanomisesta muuta käytösrään, se on minun tulkintani mukaan enemmänkin itsekkyyttä kuin hankaluutta. Eikä sellaista käytöstä tietenkään pidä sietää. Kynnysmatoksi on vaikea toisen toista pakottaa, siihen suostutaan tai ollaan suostumatta.

30

42 jos se on just se äiti on aika hankala olla suostumatta kun siihen on kasvatettu ja ja aivopesty lähes vauvasta lähtien. Aikuisena voi olla niin sekaisin ettei tajua mikä on oikein ja mikä väärin tällaisessa suhteessa ja kun sen tajuaa ei ole voimia noin vain katkaista suhdetta (kuviotahan ei pysty muuttamaan) vaan siihen voi mennä jopa vuosia ja vaatii monia taisteluita.

Etenkin jos ei saa keneltäkään tukea (henkistäkään).

Pakkohan sitä on olla, muuten joutuisi tappamaan kaikki muut paitsi itsensä :)

Hankaloiset eivät ole ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Hankaloiset eivät ole ihmisiä.

Tarkennus: ns. hankaloiset eivät ole ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

42 jos se on just se äiti on aika hankala olla suostumatta kun siihen on kasvatettu ja ja aivopesty lähes vauvasta lähtien. Aikuisena voi olla niin sekaisin ettei tajua mikä on oikein ja mikä väärin tällaisessa suhteessa ja kun sen tajuaa ei ole voimia noin vain katkaista suhdetta (kuviotahan ei pysty muuttamaan) vaan siihen voi mennä jopa vuosia ja vaatii monia taisteluita.

Etenkin jos ei saa keneltäkään tukea (henkistäkään).

Joo, lapsuudesta opitut roolit on todella vaikeita muutettavia, en ollenkaan muuta väitä. Omiin vanhempiin yhteydenpidon kokonaan katkaiseminenkin on kumminkin erittäin vaikeaa sekin, joten en nyt tiedä sitten, mikä on helpompaa, rajojen vetäminen vai täydellinen välirikko. Mahdollisesti jälkimmäinen, koska vanhemmankaan on vaikea opetella säällisempää käytöstä, jos on tottunut olemaan itsekäs jne.

Itse olen omiin vanhempiini saanut tiukalla asenteella vähän rotia, ovat siis luonnostaan semmoisia pohjalaisia möläyttelijöitä, mutta olen vaan aika suoraan joka kera huomauttanut, että puhuvat asiattomia, kun alkaa tulla jotain tökeröä palautetta. Toistan, tämä voi onnistua, kun taustalla on kumminkin rakkautta eikä ilkeyttä tai kateutta tms. Eli edelleen: erotan hankalan luonteen ilkeydestä.

30/42