Hei te jotka olette eronneet avioliitosta!

Eikö muka ole eronneita tällä palstalla? :D

On eronneita, mutta en eronnut avioliitosta vaan minut erotettiin

Miehen saamattomuus ja jatkuva valittaminen. Mikään eikä kukaan ollut tarpeeksi hyvä hänelle. Suuttui usein helposti pienistäkin asioista. Mökötti. Kotona oli ahdistava ilmapiiri.

Ei ollut helppo eikä nopea päätös, mutta otin lapset ja lähdin suhteesta.

Oli oikea ratkaisu. Nyt on niin paljon parempi olla, myös lapsilla. Mies toivoo, että palaisimme takaisin yhteen (taitaa olla jonkun verran masentunut), minä en edes harkitse.

Välillä tuntuu, että hän tarkoituksella tekee asioista minulle vaikeita. Kovasti pitää kiinni edelleen ja haluaa, että olen hänestä jotenkin riippuvainen.

Mutta uskon, että se menee ajan kanssa ohi.

Syynä oli miehen valehtelu ja toistuva pettäminen. En kadu.

Erosin sen jälkeen, kun mies kertoi homoudestaan. Erosimme ystävinä. 

Yritämme vielä, mutta mietin usein eroa. Syynä vaimon kykenemättömyys puhumaan tunteistaan, suhteestamme ja ongelmistamme. Muitakin ongelmia on, mutta uskon että ne voisi selvittää puhumalla. Yksin se ei onnistu.

Mies oli marttyyri ja peliriippuvainen ja epäreilu ja sai raivareita. Lopuksi hän ilmoitti että tää perhe-elämä ei taida olla hänen juttunsa. Muuttui tällaiseksi kun World of Warcraft julkaistiin. Viisi vuotta sitä touhua jaksoin katsella mutta rakkaus kuoli jo paljon aiemmin. En voinut yksin yrittää pitää liittoa kasassa ja en todellakaan kadu eroa, jonka mies laittoi vireille. Oli ihana tunne kun mies ja tietokone muuttivat pois, kaikki negatiivisuus poistui kotoa.

Mies petti ja jätti, minut ja 3-vuotiaan poikansa. Ei siinä hän kysellyt tai selittänyt mitään. Loppujen lopuksi oli parempi näin. Ja tuo 3-vuotiaskin on jo täysi-ikäinen

Vaimo rakastui työhönsä. Vaati aina paljon, mutta ei antanut mitään. Itse kuluin lopulta loppuun ja en enää jaksanut tsempata. Aloin toteuttamaan omia haaveitani ja se oli lopulta liikaa parisuhteelle. Hän sitten lopulta halusi päättää suhteen. Olisin halunnut tarjota lapsille ydinperheen, mutta hyvä näin. Näyttää että ero vapautti isyyteni. Kun kotona ei enää ole mielensäpahoittaja pirttihirmua määrittelemässä arkea osaan olla rennosti. Ne päivät kun lapset ovat luonani jaksan keskittyä heihin aivan eri tavalla kuin aikaisemmin.

M42