Olitko ottanut kaikesta selvää ennen kuin menit ensi kertaa synnyttämään?

En ollut tietoinen. Kauhutarinoista olin kyllä hyvinkin tietoinen, mutten esim. siitä, että epiduraali voi hidastaa synnytystä ja lopettaa supistukset. Ja oksitosiinilla aiheutetut supistukset ovat normaalia kivuliaampia. Ja että avautumisvaiheessa kannattaa liikkua niin vauva etenee paremmin synnytyskanavassa. Jne jne. Nyt ajattelin sitten toisessa synnytyksessä hyödyntää näitä tietoja, ja toivottavasti tulee parempi synnytyskokemus kuin ekasta.

Tietysti. Olen luonnostani sellainen, että haluan tietää kaiken kaikesta, ja varsinkin sellaisesta mikä koskettaa mun elämää.

En. Kvanttifysiikasta esimerkiksi en ollut ottanut selvää ollenkaan.

Oon menossa parin kuulauden päästä enkä oo ottanu mistään selvää:D ulos tulee jokatapauksessa. Suurin osa maailman naisista synnyttää kotona tai kadulla, mulle riittää tietoet sairaala on 10min päässä. Maailman luonnollisin asia.

Vierailija kirjoitti:

En ollut tietoinen. Kauhutarinoista olin kyllä hyvinkin tietoinen, mutten esim. siitä, että epiduraali voi hidastaa synnytystä ja lopettaa supistukset. Ja oksitosiinilla aiheutetut supistukset ovat normaalia kivuliaampia. Ja että avautumisvaiheessa kannattaa liikkua niin vauva etenee paremmin synnytyskanavassa. Jne jne. Nyt ajattelin sitten toisessa synnytyksessä hyödyntää näitä tietoja, ja toivottavasti tulee parempi synnytyskokemus kuin ekasta.

Olin ottanut aika paljon selvää, mm. toi et kannattaa liikkua oli tiedossa. Noin 4h ennen ku lapsi syntyi kävin kävelylenkillä ulkona. Olin lopulta alle puoli tuntia sairaalassa, koska avautuminen eteni niin nopeasti.

Olin ottanut kyllä. Ei mitään hyötyä. Koitin ryömiä kipua pakoon, kätilöt tylyjä, tuntui että kehoni hajoaa ja tunnin ponnistusvaiheen kohdalla olin että vittu nyt riitti mä lähden. Eipä lähdetykkään. Ponnista tai kuole. Kolme silti olen synnyttänyt. 2 viimeistä pelkällä kohdunkaulan puudutukselta. Ekasta synnytyksestä opin että ei sairaalaan ennen kuin on ihan ihan ihan pakko. Jos haluaa että joku lannistaa tai puhuu rumasti niin voi vaikka puolisoa pyytää. Kahden viimeisen kohdalla saunan lämmitin ja lämpimissä suihkuissa kävin. Sohvalla keikuin. Mulla ei nuo kalvot mene ilman puhkaisua niin 8cm kohdalla sairaalaan. Siellähän se pysähtyy tietty heti että 4-5 tuntia sielläkin kuitenkin synnytetty. Eka kesti pari päivää, toka 15 tuntia ja viimeisin 5 tuntia kokonaisuudessaan. Ponnistukset 65min, 5min ja alle 1min.

Vierailija kirjoitti:

En. Kvanttifysiikasta esimerkiksi en ollut ottanut selvää ollenkaan.

Kysymys muodossa "Olitko ottanut kaikesta synnytykseen liittyvästä selvää ennen kuin menit ensimmäistä kertaa synnyttämään?" ois ollu liian pitkä.

Jotain asioita oli selvillä, en mitenkään järjestelmällisesti ollut tietoa kerännyt, eikä kaikesta tiedosta mitään hyötyä edes ollut.

Tiesin esim, että liikkuminen kannattaisi ja etukäteen ajattelin hoitelevani supistukset pystyasennossa kuten kotonakin. No, piuhoissa oli maattava sydänäänien kuuntelun takia ja siinä vaiheessa yötä olin jo niin väsynyt, että epiduraalin voimin nukkuminen kuulosti paremmalta idealta. Polviseisonnasta sentään synnytin, sekin oli kätilön aloitteesta, mutta mulle mieluisin vaihtoehto kyllä.

Ennen esikoisen syntymää en ollut perehtynyt asiaan mitään ekstraa. Luotin omaan kroppaani ja synnytyssairaalan väkeen. Eka synnytys menikin kaikin puolin hyvin, voisi sanoa että 10+. Toisessa synnytyksessä oli enemmän haasteita lähinnä kivunlievityksen kanssa. Synnytys eteni niin nopeasti etteivät kipulääkkeet kenties juuri tämän takia toimineet. Olin lukenut ja tutustunut enemmän synnytykseen liittyviin asioihin ennen toista synnytystä, mutta aikalailla menin samalla asenteella kuin ensimmäisenkin kohdalla. Kaikki meni toisessakin synnytyksessä ihan ok (lukuunottamatta kivunlievityksen epäonnistumista). Jos menen vielä kolmannen kerran synnyttämään en usko että perehdyn asiaan edelleenkän sen enempää, luotan kokemukseeni (ja kroppaani ja synnytyssalin väkeen). Mitään nettikeskusteluja hätäsektioista tm. on turha lukea, asiat etenevät synnytyksessä omalla painollaan ja henkilökunta tekee parhaansa sen eteen että sekä äiti että lapsi voivat hyvin.

Kyllä minulla aika paljon faktatietoa oli käytettävissä. Ns. kauhutarinoissa korostuu kertojan kokemus, niitä en kauheasti noteerannut, joku voi kokea tavanomaisetkin toimenpiteet synnytyksen aikana traumaattisina omasta kokemusmaailmastaan käsin. Menin luottavaisin mielin synnyttämään, vaikka riskit olikin tiedossa.

Otin selvää. Lainasin lääketieteellisen  tiedekunnan synnytysopin kurssikirjan ja luin siitä miten eri toimenpiteet tehdään. Neuvolan opaskirjat olivat mielestäni niin höttöä, että halusin oikeaa tarkkaa tietoa aiheesta.

Tiesin aika paljon, luin keskustelupalstoja ja artikkeleita. Sitä en tosin tiennyt että käteen laitetaan tippa ja vatsassa on ne lätkät kiinni ja vauvan liikkeitä ja sydänääniä seurataan koko ajan ja vauvan päähänkin laitettiin kaksi piuhaa. Eipä siinä voinut muuta kuin makoilla sängyllä ja odottaa ponnistamista vaikka luulin että vasta sillä h-hetkellä otetaan housut pois jalasta, asettaudutaan sellaiselle gynen tuolille ja synnytetään vauva siinä. :D

Vierailija kirjoitti:

Tiesin aika paljon, luin keskustelupalstoja ja artikkeleita. Sitä en tosin tiennyt että käteen laitetaan tippa ja vatsassa on ne lätkät kiinni ja vauvan liikkeitä ja sydänääniä seurataan koko ajan ja vauvan päähänkin laitettiin kaksi piuhaa. Eipä siinä voinut muuta kuin makoilla sängyllä ja odottaa ponnistamista vaikka luulin että vasta sillä h-hetkellä otetaan housut pois jalasta, asettaudutaan sellaiselle gynen tuolille ja synnytetään vauva siinä. :D

Mut kanssa yllätti se piuhojen määrä ja se, ettei oikein muuta ollut tehtävissä kuin maata (ja kärsiä). Kaikissa esitteissä ja ohjeissa neuvotaan liikkumaan ja hieromaan ja pomppimaan jumppapallolla ja kuuntelemaan musaa ja lillumaan altaassa jne.

Altaaseen ei piuhojen kanssa pääse, huoneessa ei ole jumppapalloa eikä pahemmin tilaakaan, piuhat rajoittaa liikkumista ja mies on niin väsynyt, että hieromisesta tuskin olisi tullut mitään...

-8

En ollut tietoinen. Ainoastaan onneks tiesin että epiduraali on hyvä puudute.

Mutta en etsinyt netistä tietoa enkä lueskellut synnytyskertomuksia.

Mutta tuon jälkeen olinkin jo paljon viisaampi ja kaks seuraavaa synnytystä meni ilman kivunlievitystä.

Tänään on taas laskettu aika, eli näljättä ootetaan ja todennäköisesti viimeistä ja näkeepä sitten miten synnytys menee Kunhan nyt ensin käynnistyisi!

Amme on paras ja kuuma suihku.

Niillä pärjään jos vaan mahollista päästä ammeeseen.

Kotona kannattaa olla niin pitkään kuin ikinä voi. sut köytetään piuhoihin sitten siellä synnärillä.

en ottanut yhtään mistään selvää kun en kerinnyt, en kerinnyt edes synnytysvalmennukseen

menin sitten vain ja synnytin, eipä ollut pelkoja tai ennakkoluuloja kun ei niitä kerinnyt syntyä

t. yrittäjä-äiti

Ap, kukaan ei voi olla KAIKESTA tietoinen synnyttämään mennessään. Ei edes synnytyslääkäri. Nykyajan lääketiedekään ei tiedä kaikkea....

Mutta joo. Perusasiat tiesin, ja luotin siihen, että hoitohenkilökunta Naikkarilla tietää kyllä. Suomen suurin synnäri.

Siitähän siinä loppupeleissä on kyse. Luottamuksesta. Vaikka tietäisit mitä, et itseäsi voi siinä tilanteessa pelastaa, jos jotain menee mönkään.

Otin selvää kaikesta mahdollisesta ja päädyin mahdollisimman luonnonmukaiseen synnytykseen. Siihen aikaan (v. 97) jotkut sairaalassa nauroivat mun "hörhöilylle". No, kaikki meni hienosti silloin ja kahdella seuraavallakin kerralla, mihinkään piuhoihin mua ei laitettu, ei kivunlievitystä, ainoa synnytykseen puuttuminen oli sydänäänten kuuntelu ja pari sisätutkimusta. Lääkäriä en nähnyt missään synnytyksessäni, en revennyt ja hyvät muistot jäi, kipu oli ihan siedettävää, kun pystyin liikkumaan koko ajan ja se myös nopeutti avautumista. Ponnistin haluamassani asennossa ja kätilö ohjasi mua hengittämään vauvan ulos, sen takia ei tullut repeämiäkään.