Tunnetko perhettä joka muutti ummikkona ulkomaille? Kuinka kävi?

Seuraa 
Liittynyt12.10.2003

Tarkoitan suomalaista perhettä missä on lapsia ja he muuttivat pysyvästi ulkomaille, maahan jonka kieltä eivät osaa. Miten heidän kävi?

Tai tunnetko Suomessa asuvaa perhettä missä toinen vanhemmista on ulkomaalsinen mutta lapset eivät puhu tämän vanhemman kieltä vaan ainoastaan suomea. Ja sitten he muuttivat tämän ulkomaalaisen puolison synnyinmaahan minkä kieltä toinen vanhemmista eivätkä lapset osaa. Kuinka kävi?

Miten nopeasti lapset oppivat kielen?

Kommentit (14)

Vierailija

Kiinnostaako sua nimenomaan, miten lapset kieltä oppivat vai myös aikuisten kielen oppiminen? Me muutettiin USAan niin, ettei nuorin lapsi osannut yhtään englantia. Kolmessa kuukaudessa oppi puhumaan englantia niin, että tuli toimeen. Vuoden jälkeen puhui jo hyvin sujuvasti ja leikki itsekseen englanniksi.

Vierailija

Riippuu paljob lapsesta ja iästä. Muutimme Italiaan 10 vuotta sitten ja esikko oli vauva. Hän ei ollut päiväkodissa ekaan kolmeen vuoteen, joten ei oppinut italiaa.

Laitoimme hänet kansainväliseen päiväkotiin kolmevuotiaana, jossa oppi sujuvaa englantia hieman alle kahdessa vuodessa. Olen kuullut lapsista, jotka oppivat kielen viikossa mutta se on hyvin harvinaista, ainakin leikki-ikäisten kesken.

Nyt osaamme italiaa koko perhe jonkin verran. Toinen lapsi on syntynyt täällä, mutta silti äidinkieli on suomi. Kuitenkin koska lapsen kaverit ovat pääosin muita ulkomaalaisia, on englanti hänellä vahvempi kuin italia. Jos ap olet muuttmassa jenkkeihin tai Englantiin, niin kielen oppiminen käy takuulla nopeammin kuin näissä kahden kielen maissa.

Vierailija

Mikä ihmeen hinku sulla ap on lähteä ulkomaille... aloituksesta paistaa läpi se, että haaveillaan ja ei jakseta googlailla yhtään, vaan odotetaan että AV antaa vastaukset.

Eu-alueella liikkuminen on helppoa, mutta esim. Yhdysvaltoihin ei vain mennä, viisumi/oleskelulupaprosessit voivat olla pitkiäkin. Lisäksi säästöjä pitää olla.

Kielitaidottomina tulette huijatuiksi helposti esim. asuntomarkkinoilla.

Eli kielikurssille ensin koko perhe, lomailkaa maassa johon haluatte muuttaa. Ja miettikää tarkkaan.

Vierailija

Kyllähän noita lähti Suomesta paljonkin, 100-150 vuotta sitten Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, viitisenkymmentä vuotta sitten Ruotsiin. Pärjättiin kun oli pakko. Yleensä lapset oppivat kielen huomattavasti nopeammin kuin vanhempansa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Riippuu paljob lapsesta ja iästä. Muutimme Italiaan 10 vuotta sitten ja esikko oli vauva. Hän ei ollut päiväkodissa ekaan kolmeen vuoteen, joten ei oppinut italiaa.

Laitoimme hänet kansainväliseen päiväkotiin kolmevuotiaana, jossa oppi sujuvaa englantia hieman alle kahdessa vuodessa. Olen kuullut lapsista, jotka oppivat kielen viikossa mutta se on hyvin harvinaista, ainakin leikki-ikäisten kesken.

Nyt osaamme italiaa koko perhe jonkin verran. Toinen lapsi on syntynyt täällä, mutta silti äidinkieli on suomi. Kuitenkin koska lapsen kaverit ovat pääosin muita ulkomaalaisia, on englanti hänellä vahvempi kuin italia. Jos ap olet muuttmassa jenkkeihin tai Englantiin, niin kielen oppiminen käy takuulla nopeammin kuin näissä kahden kielen maissa.


Kahden kielen maissa? Miksi Italia olusi kahden kielenmaa? (Joo, tiedän että pohjoisessa puhutaan saksaa jne.), mutta sehän oli teidän oma valinta laittaa lapsi kansainväliseen päiväkotiin/kouluun. Onhan se selvä, että silloin italian oppiminen hidastuu... Mutta olishan sen lapsen voinut yhtä hyvin laittaa paikalliseen leikkikouluun!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paljob lapsesta ja iästä. Muutimme Italiaan 10 vuotta sitten ja esikko oli vauva. Hän ei ollut päiväkodissa ekaan kolmeen vuoteen, joten ei oppinut italiaa.

Laitoimme hänet kansainväliseen päiväkotiin kolmevuotiaana, jossa oppi sujuvaa englantia hieman alle kahdessa vuodessa. Olen kuullut lapsista, jotka oppivat kielen viikossa mutta se on hyvin harvinaista, ainakin leikki-ikäisten kesken.

Nyt osaamme italiaa koko perhe jonkin verran. Toinen lapsi on syntynyt täällä, mutta silti äidinkieli on suomi. Kuitenkin koska lapsen kaverit ovat pääosin muita ulkomaalaisia, on englanti hänellä vahvempi kuin italia. Jos ap olet muuttmassa jenkkeihin tai Englantiin, niin kielen oppiminen käy takuulla nopeammin kuin näissä kahden kielen maissa.


Kahden kielen maissa? Miksi Italia olusi kahden kielenmaa? (Joo, tiedän että pohjoisessa puhutaan saksaa jne.), mutta sehän oli teidän oma valinta laittaa lapsi kansainväliseen päiväkotiin/kouluun. Onhan se selvä, että silloin italian oppiminen hidastuu... Mutta olishan sen lapsen voinut yhtä hyvin laittaa paikalliseen leikkikouluun!

Totta kai kyseessä on oma valinta elää kahden kielen elämää ja viittasin nyt meidän oman elämämme näkökulmaan, en Italian virallisiin kieliin, joihin ei siis englanti tietenkään kuulu.

Me täysin suomalaisena perheenä olemme kokeneet ratkaisumme koulusta oikeana. Opetustavat, lasten käytöstavat ja koulutuksen laatu kohtaavat hyvin vaatimuksemme, paremmin kuin julkisessa koulussa. Joka maassa peruskoulu ja varhaiskasvatus ei ole Suomen tasoa. Lisäksi englantilaisten, saksalaisten ja norjalaisten kasvatusmentaliteetti on omiani lähempänä. Italialaiset lapset kasvatetaan vapaammin. Lapsille on turvallisempaa leikkiä kun pelisäännöt ovat samat ja esim huonosta käytöksestä torutaan tosissaan.

Vierailija

Moni expat ei laita lasta paikalliseen kouluun, koska etelä-eurooppalainen koulu- ja päiväkotijärjestelmä on surkea. Katsokaa vaikka pisa-tuloksia. Italiassa koulutus on keskimäärin huonompaa kuin yleensä Euroopan alueella.

paikallista koulua kehuvat vain ne joilla ei ole varaa yksityiseen kouluun.

Toinen italiassa asuva

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Moni expat ei laita lasta paikalliseen kouluun, koska etelä-eurooppalainen koulu- ja päiväkotijärjestelmä on surkea. Katsokaa vaikka pisa-tuloksia. Italiassa koulutus on keskimäärin huonompaa kuin yleensä Euroopan alueella.

paikallista koulua kehuvat vain ne joilla ei ole varaa yksityiseen kouluun.

Toinen italiassa asuva

Aivan! Poikamme on matemaattisesti erittäin lahjakas ja italialainen matematiikan opiskelu on euroopan surkeimman tasoista. Minulla on tuttuja Kreikassa ja Espanjassa ja tiedän, että Suomeen koulutusta ei voi verrata. Moni laittaa lapsen yksityiskouluun jotta tämä pärjäisi halutessaan kansainvälisessä yliopistossa. Voi olla aika vaikeaa jos opetuksen taso on huono alun alkaen.

Vierailija

Meillä lapset (6- ja 8-vuotiaat muuttaessa) oppivat saksan kohtuullisen sujuvaksi (paikallisessa koulussa) n. vuodessa. Nuoremmalla oli yllättäen alussa isompia vaikeuksia.
Nyt neljän vuoden jälkeen ovat kaksikielisiä.

Vierailija

Mänkkipyyhe kirjoitti:
Tarkoitan suomalaista perhettä missä on lapsia ja he muuttivat pysyvästi ulkomaille, maahan jonka kieltä eivät osaa. Miten heidän kävi?

Tunnen pariskunnan, joka muutti maahan, jonka kieltä kumpikaan ei osannut. Rouva osasi kuitenkin englantia ja kävi töissä, mies oli työttömänä kotona. Lapsia syntyi siinä maassa kolme, joita mies hoiti koti-isänä.

Mies ei ole maan kieltä oppinut, lapset kylläkin sekä heidän äitinsä.

Av mamma 2
Seuraa 
Liittynyt6.9.2015

Sun pitää verrata niihin, jotka alkuperäisen kysymyksesi mukaan muuttivat vakituisesti ja yksityisesti. Ja elävät siellä sen verran pysyvästi, että vertailua suomalaiseen kouluun ei tarvitse tehdä esim. jatko-opintoja silmälläpitäen.

Expatit vääristävät, koska työnantaja maksaa usein koulun, joka on kansainvälinen ja englanniksi ja maan kieli jää kakkoseksi tai kolmoseksi. Riippuu toki maasta. Omassa kohdemaassamme olisi kai todella kohtuutonta heittää ummikkolapsi paikalliseen kouluun. Jos nyt palaisimme, harkitsisin kyllä tätä vaihtoehtoa!

Me edustimme juuri tätä expattia. Oppivat toki englannin täydellisesti, lähtökohta oli ummikko. Kuopus ei osannut sanaakaan, ei edes lukea eikä kirjoittaa, edes suomea, koska oli 5-vuotias.

Kävivät kansainvälistä koulua, joka johti siihen, että englannista tuli ykkönen, suomesta kakkonen ja maan kielestä (yksi maailman vaikeimmista) kolmonen. Osaavat kyllä puhua hyvin ja melko hyvin kirjoittaa ja lukea kohdemaan kieltäkin.

Koska olimme expattina, palasimme Suomeen. Matemaattiset aineet (matematiikka, fysiikka, kemia) ovat vähintään n. 1-1,5 v jäljessä yläkoulussa, alakoulussa mennään osin samoissa, eli noissa on tosi helppoa Suomessa. Kielistä on vaikea sanoa, koska käyvät englanninkielistä luokkaa kaikki. Uudet kielet ovat olleet helppoja, kaksosilla ruotsi on 8. luokalla 10 ekassa jaksossa nyt syksyllä, vaikka koko 7.luokan oppimäärä puuttuu.

Saksa ja ranska ovat olleet helppoja, vaikka sanastoa on ollut pakko opetella. Muiden aineiden helppous kompensoi.

Olen aivan varma, että lapset oppivat kielen. Mutta mitä isompi lapsi, sen hankalammaksi käy, koska samaan aikaan pitäisi oppia myös sitä "akateemista" osaamista. Pikkuinen voi vaan kylpeä siinä kielessä. Siinä mielessä muuttaja voi olla rauhallisin mielin, että ei suomalainen koulu mitään niiiiiiin extreme erikoista tuo, ettei sitä oppisi muuallakin, vaikka suomalainen koulu erinomainen onkin. Ja varsinkin tasa-arvoinen.

käyttäjä-11339
Seuraa 
Liittynyt5.9.2015

Tuttavapiiriin kuuluu monta nuo kriteerit täyttävää. Minunkin perhe muutti ulkomaille lapsuudessani liki kymmeneksi vuodeksi, eikä todellakaan osattu kieltä. Pidän sitä tärkeänä osana elämääni ja maata toisena isänmaanani, vaikka olen aivan suomalainen.

Ensisijaisesti jos on aikomus elää siellä useamman vuoden, suosittelen erittäin vahvasti, että lapset menee niin paikalliseen kouluun kuin mahdollista. Vaikka kansainväliset koulut mainostavat aina opettajillaan ja erinomaisuudella, kyllä ne paikalliset koulut on ihan kouluja, joissa oppii ja saa vastaavat lähtökohdat elämään. Motivaatio oppimiseen tulee kuitenkin kotoa ja opittuna asiana, vaikka siinäkin auttaa koulu ja kaveripiiri.

Kansainvälisissä kouluissa, jollaisessa itsekin olin ollaan hyvin erossa siitä paikallisesta kulttuurista, joka kuitenkin on ympärillä ja näkyy arjessa ja kaverit vaihtuu tiheään heidän muuttaessa pois. Ei jää sellaisia kenenkään kanssa jaettavia siteitä maahan, jonka kokee kotimaakseen, eikä ole yleensä kavereita, joiden luokse palata. Kaverit asuvat ihan vieraissa kulttuureista ympäri maapallon, jonne toki menee mielellään tutustumaan, mutta ei tuo sitä kotiinpaluun tunnelmaa.

Tunnen sekä suomalaisia ulkomaille vuosiksi muuttaneita perheitä, että tietenkin ulkomaalaisia koulukavereitani. Ehkä näkyvimmin surullisimpia oli joku niistä perheistä, joissa suomalainen äiti oli mennyt naimisiin sikäläisen miehen kanssa. Äiti kaipasi Suomeen, mutta koska he asuivat siellä, lapset oli sikäläisiä, eikä heitä voinut viedä Suomeen ilman isän lupaa. Etenkin kulttuurien välisissä avioliitoissa on todellakin syytä miettiä, jaksaako molemmat puolisot tukea toisiaan tilanteessa, jossa kulttuuri ja lasten kasvatus ei ole oman taustan mukainen. Jo Suomessa siinä syntyy ristiriitoja appivanhempien ja vanhempien välille, vieraassa kulttuurissa ne ristiriidat eivät ratkea välttämättä äidin päätöksen mukaan, usein isät kunnioittavat omaa kasvatustaan ja sitä tukevia vanhempiaan enemmän kuin vaimoaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat