Tyttäreni unelma-ammatti on malli. Miten puhua järkeä päähän?

Vierailija kirjoitti:

Itse rohkaisisin tytärtäni vastaavassa tilanteessa. Mallina voi tienata oman asunnon alle 20-vuotiaana, on hieman kivempi opiskella muhkean tilipussin turvin omasta asunnosta käsin, kuin vaikkapa HOAS:in ludekämpästä ja paistella hampurilaisia iltaisin.

 

Niin, ja meillä on kaksi tytärtä.

Mitä ihmettä selität? Alotteleva malli saa juuri ja juuri leivän pöytään, säästöön ei jää senttiäkään. Työnkuva castingista toiseen juoksua ja torjutuksi tulemista.

Laila Snellman sanoi, että monet suomalaiset mallit ovat sopivia kotimaan mallintöihin, mutta liian rotevia ulkomaille. Kyse ei ole painosta, vaan luuston rakenteesta. Sirous ei ole koskaan ollut perisuomalainen piirre, etenkin yhdistettynä pituuteen.

Vierailija kirjoitti:

Laila Snellman sanoi, että monet suomalaiset mallit ovat sopivia kotimaan mallintöihin, mutta liian rotevia ulkomaille. Kyse ei ole painosta, vaan luuston rakenteesta. Sirous ei ole koskaan ollut perisuomalainen piirre, etenkin yhdistettynä pituuteen.

Totta, täällä kun monesti pitkät tytöt on sitten kropaltaan koripalloillijatyyppiä, ei keijutyyppiä. Joten vaikka (laihduttamalla) olisi mallinpainoinen, niin luusto on se jota ei voi muuttaa: esim. lantio vain ON leveä, hartiat ladonovi-mallia jne. :/

Vierailija kirjoitti:

15-vuotias tyttäreni sai viime viikon terveystarkastuksessaan tietää, että hänellä on pituutta 176cm. Tämä on kuulemma mallien keskipituus, ja hän haluaa yrittää alalle. Tyttö ei ole muusta puhunutkaan kuin Pariisin, Milanon ja Lontoon muotiviikoista. Miten saisin hänet tajuamaan, että mallin ura on lyhyt ja raadollinen?

Säälin sun lasta..

"Mitä ihmettä selität? Alotteleva malli saa juuri ja juuri leivän pöytään, säästöön ei jää senttiäkään. Työnkuva castingista toiseen juoksua ja torjutuksi tulemista." - En ole edellinen "ihme selittelijä", mutta vastaan silti. - Saattaa olla, että asunnon tienaaminen jää useimmilla haaveeksi, siinä kuin monella voi jäädä haaveeksi missikisoihin pääsy, mutta, mutta kyllä mallina voi, tai ainakin vielä par kuukautta sitten on voinut tienata, vaikkapa yliopisto-opintojen ohessa "ihan kivat" sivutulot. - Kuten edellä kirjoitin niin ei ne yliopisto-opiskelijoiden ensimmäisten opiskeluvuosien työt moneti nyt kovin kummosia muutoinkaan ole. Toisaalta jos ja kun luultavasti "tyttö" asuu vielä kotona niin voinee harrastaa mallina olemista jo nyt.

Ei varmasti yhtään huonompi harrastus kuin vaikka kadulla maleksinta, jota näyttää (pelottavan) moni nuori tekevän parhaillaan, kotikaupunkini kaduilla, eikä taida olla ainoa kaupunki, missä tällainen on nuorten "harrastus". - Toki moni nuori harrastaa oikeasti jotain ns. järkevääkin, e.  yleisesti sosiaalisesti hyväksyttyä." - Yhtään latistamatta, niin aika harvasta, vaikka jääkiekkoa harrastavasta 15 -vuotiaasta tulee ammattikiekkoilija tai kirjoja  ja pöytälaatikko kirjailijasta finlandia voittatai ja tai elokuvanörtistä Suomen seuraava Oscar-voittaja, mutta miksi pitäisi? Mitä pahaa on haaveilemisessa ja enemmän ja vähemmän hapuilevissa askelissa ja yrityksissä edetä kohti omaa unelmaansa, mikä se sitten onkaan.  Ellei nyt haaveile tai pyri  kenenkään loukkaamiseen ja satuttamiseen   

Osin kertauksena kyllä  nuorena -15 vuotiaana saa minusta tehdä jotain niinkin hölsi möä, kuin kokeilla siipiään "harrastaja mallina" Myöhemmin täysi-ikäisenä -kolme vuotta on tuossa vaiheessa melko pitkä aika- voi sitten harkita uudetaan. että riittäsikö rahkeet ammattimallina toimimiseen, joka oikeasti saattaa olla rankkaa ja saattaa tulla maailmalla jopa tappiota, jos lähtee vain euron kuvat silmillä, mutta ei 15-vuotiaana tarvitse vielä tietää, miten aikoo elättää itsensä lopun ikää, ei edes sitä, mitä tekee tai mahd. tekee vaikka "vain" kymmenen vuoden päästä.

Vielä yksi "Mutta": opiskeuja tai koulunkäyntiä ei tuossa vaiheessa kannata jättää kesken; muoti ja kauneus ala on kuitenkin sen verta julma ja harvan, hyvin ainoa päätoiminen työ koko loppuelämän sen jälkeen kun ensimmäiset kuvat on otettu. Koulutus antaa vähän "pelivaraa" tehdä, "jotain" muutakin     

Vierailija kirjoitti:

"Mitä ihmettä selität? Alotteleva malli saa juuri ja juuri leivän pöytään, säästöön ei jää senttiäkään. Työnkuva castingista toiseen juoksua ja torjutuksi tulemista." - En ole edellinen "ihme selittelijä", mutta vastaan silti. - Saattaa olla, että asunnon tienaaminen jää useimmilla haaveeksi, siinä kuin monella voi jäädä haaveeksi missikisoihin pääsy, mutta, mutta kyllä mallina voi, tai ainakin vielä par kuukautta sitten on voinut tienata, vaikkapa yliopisto-opintojen ohessa "ihan kivat" sivutulot. - Kuten edellä kirjoitin niin ei ne yliopisto-opiskelijoiden ensimmäisten opiskeluvuosien työt moneti nyt kovin kummosia muutoinkaan ole. Toisaalta jos ja kun luultavasti "tyttö" asuu vielä kotona niin voinee harrastaa mallina olemista jo nyt.

Ei varmasti yhtään huonompi harrastus kuin vaikka kadulla maleksinta, jota näyttää (pelottavan) moni nuori tekevän parhaillaan, kotikaupunkini kaduilla, eikä taida olla ainoa kaupunki, missä tällainen on nuorten "harrastus". - Toki moni nuori harrastaa oikeasti jotain ns. järkevääkin, e.  yleisesti sosiaalisesti hyväksyttyä." - Yhtään latistamatta, niin aika harvasta, vaikka jääkiekkoa harrastavasta 15 -vuotiaasta tulee ammattikiekkoilija tai kirjoja  ja pöytälaatikko kirjailijasta finlandia voittatai ja tai elokuvanörtistä Suomen seuraava Oscar-voittaja, mutta miksi pitäisi? Mitä pahaa on haaveilemisessa ja enemmän ja vähemmän hapuilevissa askelissa ja yrityksissä edetä kohti omaa unelmaansa, mikä se sitten onkaan.  Ellei nyt haaveile tai pyri  kenenkään loukkaamiseen ja satuttamiseen   

Osin kertauksena kyllä  nuorena -15 vuotiaana saa minusta tehdä jotain niinkin hölsi möä, kuin kokeilla siipiään "harrastaja mallina" Myöhemmin täysi-ikäisenä -kolme vuotta on tuossa vaiheessa melko pitkä aika- voi sitten harkita uudetaan. että riittäsikö rahkeet ammattimallina toimimiseen, joka oikeasti saattaa olla rankkaa ja saattaa tulla maailmalla jopa tappiota, jos lähtee vain euron kuvat silmillä, mutta ei 15-vuotiaana tarvitse vielä tietää, miten aikoo elättää itsensä lopun ikää, ei edes sitä, mitä tekee tai mahd. tekee vaikka "vain" kymmenen vuoden päästä.

Vielä yksi "Mutta": opiskeuja tai koulunkäyntiä ei tuossa vaiheessa kannata jättää kesken; muoti ja kauneus ala on kuitenkin sen verta julma ja harvan, hyvin ainoa päätoiminen työ koko loppuelämän sen jälkeen kun ensimmäiset kuvat on otettu. Koulutus antaa vähän "pelivaraa" tehdä, "jotain" muutakin     

Jo se, että kirjoittelet misseistä samassa kappaleessa kuin malleista, kertoo ettei sinullakaan ole mitään tietoa mallin urasta. Tajuatko, että alalla palkkaa maksetaan vaatteidenkin muodossa, joten se niistä säästöistä. "Ammattimalliksi" ei ryhdytä 18-vuotiaana, silloin ollaan jo aivan liian vanhoja aloittamaan alalla. Mallin työstä haaveileminen silloin, kun mahdollisuuksia alalle ei ole, on todella typerää.

Yritä saada tyttö innostuman jostain muusta. Näen että tuosta tilanteesta ei nyt seuraa muuta kuin syömishäiriö. Eli jos tyttös lähtee toteuttamaan mallihaaveitaan ja kokeilee jotain mallitoimistoa, siellä sanotaan satavarmast että painaa liikaa. Tyttö alkaa sitten laihduttaa ja se on loputon suo, kun harva pääsee ikinä noihin mittoihin mitä malleilta vaaditaan ihan jo luustonsa takia. Eli paras ratkaisu olisi se että saisit tytön kiinnostumaan jostain ihan muusta ennen kuin hän kuulee olevansa liian lihava

Vierailija kirjoitti:

Kysyt että mitä meinaa tehdä sitten n. 25-vuotiaana kun ura on loppu, meneekö sitten vasta kouluun ja mitä aikoo sitten opiskella.

Mitä väliä sillä on, jos 25 vuotiaana käy vasta koulun. Sitäpaitsi kai se tyttö ehtii käydä jonkun amiksen tai ainakin lukion ennen mallin uraa ja käy vaikka samalla koulua ja tekee mallin hommia. Miksei saisi haaveilla mallin urasta? Ei ole mitenkään automaatio, että lapsesta tulee anorektikko tai muuta vastaavaa. Pahin mallien anoreksiavaihehan on vielä ohi, liian laihaa mallia ei ainakaan jonnekin enään edes hyväksytä. Mitä enemmän vanhemmat on vastaan, sitä enemmän tytärt haluaa. Näin se vaan menee. Jos kannustat, saattaa into jopa kadota kokonaan. Ja kyllähän se ura jää siihen, jos ulkonäkö tai kuvaukset ei vaan suju.

Vierailija kirjoitti:

15-vuotias tyttäreni sai viime viikon terveystarkastuksessaan tietää, että hänellä on pituutta 176cm. Tämä on kuulemma mallien keskipituus, ja hän haluaa yrittää alalle. Tyttö ei ole muusta puhunutkaan kuin Pariisin, Milanon ja Lontoon muotiviikoista. Miten saisin hänet tajuamaan, että mallin ura on lyhyt ja raadollinen?

Anna tytön unelmoida,kunhan samalla hankkii jonkin "oikean" ammatin jos mallin hommilla ei pääsekään rikastumaan.Älä ainaakana lyttää täysin,olen vielä kolmekymppisenä katkera äidilleni kun hän tyrmäsi yläasteaikaiset "urasuunnitelmani" todella tylysti.

Toki jonkun menestyneen suvikoposen kannattakin lopettaa lukio kesken ja lähteä malleilemaan. On tienannut varmaan ihan yhden ihmisen elinikäiset palkat muutamassa vuodessa, vaikkei mikään superisopalkkainen olekaan. Mutta suveja ei juuri tule Suomesta. Mallintyöt on toki ihan okei keino elättää itseään esimerkiksi opintojen ajan ja saahan siitä mahdollisuuden varakkaisiin miehiin..:)

Mutta ne huonot uutiset: Tyttäresi on auttamattoman lihava malliksi. Suomessa kai mainosmallina pärjää vähän pulleampikin, mutta jossain Milanossa on ainakin 10kg ylipainoinen. Tuo edellä mainittu Suvi painoi mallikoulun aikaan 53 kg ja pituutta 181cm, ja häntä hehkutettiin, että on tarpeeksi laiha. Ystäväni oli silloin langanlaiha 18-vuotias, ei grammaakaan missään liikaa vaan yhtä luuta ja nahkaa, painoi 56kg ja pituutta 177cm. Mietin silloin jo, kuinka pieni se Suvi onkaan, jos tuosta ystävästä olisi pitänyt vielä nyhtää kiloja pois ja lisätä pituutta.

Snellmanhan sanoi, että pituus tai edes kasvot ei riitä tai poseeraukset vaan pitää olla lisäksi poikkeuksellisen kapea kroppa malliltaan. Kuten eräs mallimaailman tyyppi kuvasi: 180cm pituutta ja 12-vuotiaan vartalo.

"Jo se, että kirjoittelet misseistä samassa kappaleessa kuin malleista, kertoo ettei sinullakaan ole mitään tietoa mallin urasta. Tajuatko, että alalla palkkaa maksetaan vaatteidenkin muodossa, joten se niistä säästöistä. "Ammattimalliksi" ei rydytä k18-vuotiaana, silloin ollaan jo aivan liian vanhoja aloittamaan alalla. Mallin työstä haaveileminen silloin, kun mahdollisuuksia alalle ei ole, on todella typerää."

Tjaa,a taisin selittää enemmän kuin huonosti. Yritin näet sopertaa, että minusta "tyttö" voi minusta aivan hyvin "harrastaa" mallina toimimista (vrt. vaikka 15 v. pelata enempi vähempi tosissaan lätkää), tai siis aloittaa mallina toimimisen esimerkiksi 15 -vuotiaana, miksei aiemminkin, mutta minusta ei vielä tuossa vaiheessa kannata kokonaan antautua "mallin uralle" niin, että jättäsi opinnot edes tauolle 15-vuotiaana ja ajatella, että elättää itsensä ns. ammattilaisena, ammattimallina.

Suurin virheeni tulikin siinä  kun vertasin tällä kohtaa missejä ja malleja toisiinsa.  Yritin näet "vain" kärjekkäässti sanoa, että moni haaveilee mallina toimimisella tekevänsä hyvät rahat (ei ole ihan pieni raha ostaa omaa asuntoa) , mutta pääsemin "oikeaksi ammattimalliksi" jääkin aika monella enempi vähempi haaveeksi. (Vertaa moni pyrkii missikisoihin koskaan pääsemättä, niissä pitkälle "the miss S...omething").

Sen sijaan minulle on  epäselvää, miksi olisi todella typerää haaveilla malliksi ryhtymisestä 15 -vuotiaana? Vaikkei "supermalliksi" tai malli -ammattilaiseksi päätyisikään, niin samalta alalta tai sen liepeiltä voi tai voinee löytyä "se" oma juttu.

- Jos vaan kiinnostus kestää. 15- vuotiaana kun voi haaveilla vaikka mistä, eikä varmasti uskalla, tai halua aina kertoa vanhemmille, että mistä. 

Niin ja tottakai sitä voi "harrastaa" mallihommia, onhan niitä "mallitoimistoja" jotka ottaa listoilleen lähestulkoon kenet vain. Usein on mallikansiot sitten itse maksettava jne. Mutta haaveilut Milanosta ja Pariisista voi suosiolla unohtaa.

"Niin ja tottakai sitä voi "harrastaa" mallihommia, onhan niitä "mallitoimistoja" jotka ottaa listoilleen lähestulkoon kenet vain. Usein on mallikansiot sitten itse maksettava jne. Mutta haaveilut Milanosta ja Pariisista voi suosiolla unohtaa." Kiitos. Tuota kai minäkin osittain yritin sönköttää. Mutta jäi mielikuva, että osa on sitä mieltä, että alle kahdeksantoista vuotiaana täytyy tähdätä tietoisesti "malli uralle" ja olisi, jotenkin säälittävää, jollei ymmärtäsi 15 vuotiaana tai ainakin kauan ennen kuin täyttää 18-vuotta, että haaveilee ja pyrkii "tajuamatta" että ei voi saavuttaa varmasti kirkkainta sijaa. Voi, voi mitähän kaikkea minusta olisi saattanut tulla, jos olisin alle kahdeksantoista vuotiaasta tähdätä vain ja ainoastaan yhtä tiettyä omaa haavettani kohti... Kyllä ainakin itselläni oli tuohon aikaan kaiken näköisiä haaveita, joitain olen päässyt toteuttamaan ja osa - no on jääny -ainakin toistaiseksi toteutumatta ja kenties parempi niin. Mutta haaveilen ja tavoittelen edelleen, joitvoain asioita osin samoja -osin eri, eikä sillä niin väljä, vaikkei kaikki tavoitteeni ja haaveeni koskaan toteutuisi, vaikka kai jonkun mielestä tällainen osin täysin turha unelmointi on jotain yksinkertaisesti puhdasta tai likaista ajan hukkaamista ja poissa jostain muka oikeasta ja rakentavasta ja vastuullisesta ihmiskunnan pelastavasta maksimaalinen hyöty -päämäärän laiminlyömisestä.

Vierailija kirjoitti:

"Niin ja tottakai sitä voi "harrastaa" mallihommia, onhan niitä "mallitoimistoja" jotka ottaa listoilleen lähestulkoon kenet vain. Usein on mallikansiot sitten itse maksettava jne. Mutta haaveilut Milanosta ja Pariisista voi suosiolla unohtaa." Kiitos. Tuota kai minäkin osittain yritin sönköttää. Mutta jäi mielikuva, että osa on sitä mieltä, että alle kahdeksantoista vuotiaana täytyy tähdätä tietoisesti "malli uralle" ja olisi, jotenkin säälittävää, jollei ymmärtäsi 15 vuotiaana tai ainakin kauan ennen kuin täyttää 18-vuotta, että haaveilee ja pyrkii "tajuamatta" että ei voi saavuttaa varmasti kirkkainta sijaa. Voi, voi mitähän kaikkea minusta olisi saattanut tulla, jos olisin alle kahdeksantoista vuotiaasta tähdätä vain ja ainoastaan yhtä tiettyä omaa haavettani kohti... Kyllä ainakin itselläni oli tuohon aikaan kaiken näköisiä haaveita, joitain olen päässyt toteuttamaan ja osa - no on jääny -ainakin toistaiseksi toteutumatta ja kenties parempi niin. Mutta haaveilen ja tavoittelen edelleen, joitvoain asioita osin samoja -osin eri, eikä sillä niin väljä, vaikkei kaikki tavoitteeni ja haaveeni koskaan toteutuisi, vaikka kai jonkun mielestä tällainen osin täysin turha unelmointi on jotain yksinkertaisesti puhdasta tai likaista ajan hukkaamista ja poissa jostain muka oikeasta ja rakentavasta ja vastuullisesta ihmiskunnan pelastavasta maksimaalinen hyöty -päämäärän laiminlyömisestä.

Ei ei ei ei ja EI. Jos haluaa malliksi, on toimittava HETI, ei ole aikaa jossitteluun, "kokeiluun" tai "harrasteluun". Tajuatko, aika on rahaa ja kriteerit täytettävä. Unelmointi saavuttamattomissa olevasta ammatista on typerää! Tätä ei voi verrata harrastelija-jalkapalloilijaan, joka joskus päiväunillaan näkee unia jalkapallotähteydestä.

"Ei ei ei ei ja EI. Jos haluaa malliksi, on toimittava HETI, ei ole aikaa jossitteluun, "kokeiluun" tai "harrasteluun". Tajuatko, aika on rahaa ja kriteerit täytettävä. Unelmointi saavuttamattomissa olevasta ammatista on typerää! Tätä ei voi verrata harrastelija-jalkapalloilijaan, joka joskus päiväunillaan näkee unia jalkapallotähteydestä." - Ei, en tajua. - Tai sitten en vain halua tajuta. - Minusta unelmointi - työn tekoa toki unohtamataa- on jokaisen oikeus ja mahdollisuus.  

Noissa mallinhommissa ei oo mitään hienoo. Rääkkäystä, syömishäiriöitä, huumeiden käyttöä yms. Ainahan ne vetää kokaiinia joka paikassa. Kannattaa puhua järkeä.