Lue keskustelun säännöt.
Mitä kirjaa lukiessasi olet nauranut paljon?
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
John Irvingin kirjat, täynnä ihan mahtavaa mustaa huumoria ja tragikomiikkaa. Kaikki isäni hotellit on oma lempparini.
7 veljestä.
No ei vaan, pikemminkin itku meinasi tulla .
Mutta sisareni vanhan päiväkirjan lukeminen nauratti kyllä rankasti. Rankkaa draamaa!
Himoshoppaajat ja muutkin Kinsellan kirjat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hotakaiset esim. Juoksuhaudantie ovat naurattaneet.
Vierailija kirjoitti:
Linnunradan käsikirja liftareille. Daniel Harmin Sattumia
Apua, mistä alapeukkuja?! Harmillisesti (ehhehe...) autocorrect kylläkin muutti Harmsin nimen Aku Ankka-muotoon, mutta korjasin tämän seuraavassa viestissä. Eihän ko. teoksista tarvitse pitää tai niille nauraa, mutta silti ihmettelen alapeukkuja... Taisi kolahtaa jostain syystä hlökohtaisesti, etteivät ihmiset pidä näistä mestariteoksista. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
P. G. Wodehousen kirjat. Jeeves- ja Vanhin jäsen -sarjat.
Muistan ensimmäisen kirjan, jolle olen nauranut ääneen.
Opin lukemaan viisivuotiaana, mutta en silti juuri lukenut kokonaisia kirjoja ennen kuin ekaluokkalaisena. Silloin aloin lukea Pekka Töpöhäntiä (niitä kapeita kirjoja, joissa on vain siellä täällä mustavalkokuvia). Oli se vaan niin hassua kun ensin Monni sanoi jotain, sitten Pilli toisti sen väärin ja lopuksi Pulla kertasi sen ihan metsään. Nauroin niin, että isä tuli lastenhuoneen ovelle katsomaan, onko kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sesse Koiviston Eläintarha olohuoneessamme ja Gerald Durrellin Kaikenkarvaiset ystävämme. Näköjään eläinrakkaiden ihmisten huumori osuu minuun.
Hirtettyjen kettujen metsä.
"Tätä mekoltat sanomme kirveeksi."
Siinä oli jo tyyliä. Tarina toimi hienosti myös radiokuunnelmana, itse asiassa jopa paremmin kuin kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hurmaava joukkoitsemurha oli aika hulvaton
Vierailija kirjoitti:
Hirtettyjen kettujen metsä.
"Tätä mekoltat sanomme kirveeksi."
Siinä oli jo tyyliä. Tarina toimi hienosti myös radiokuunnelmana, itse asiassa jopa paremmin kuin kirja.
Juu, ja Tohelo suojelusenkeli on loistava myös.
Saatana saapuu Moskovaan taisi olla mielestäni hauska. Siitä on jo lähes 20 vuotta, kun sen luin.