Varhaisnuorella ei kavereita koulun jälkeen :(

Vierailija

Meidän kohta 13-vuotias poika on hiukan as-piirteinen ja sosiaaliset taidot ovat heikohkot, pärjää kuitenkin omassa luokassa ihan normaalisti. Jo parin vuoden ajan olen itse huolehtinut hänen sosiaalisista suhteistaan; muistutan pyytämään kavereita meille, tuupannut harrastuksiin, muistuttanut kutsumaan kavereita synttäreille.

Hänellä ei ole ilmeisesti tarvetta olla kavereiden kanssa koulun jälkeen, koulussa ei ole koskaan yksin, mutta ei ole luokan suosituimmasta päästä kuitenkaan, eikä häntä kutsuta muidenkaan luokse kovin usein. Olen miettinyt, että onko hän ujo ja hiljainen, eikä oikein kehtaa pyytää kavereita, onko vaan introvertti, ettei kaipaa niin paljon ihmisten seuraa. Kuitenkin lapsuus- ja nuoruusiässä kaverit ovat niin tärkeitä. Olen huolestunut hänestä, kun ei uskalla/viitsi (?) esim. pihakavereita hakea ulos, mielummin vaikka yksikseen on pihalla. Vai ovatko kaikki tämän ikäiset netissä ja somessa, eivätkä enää vieraile toistensa luona??

Millaisia kokemuksia teillä muilla on?

Kommentit (8)

Vierailija

Samanlaisia. Harrastuksen kautta on kavereita. Ne vain asuvat kaukana. Oneksi on some ja kotonakin voi olla sosiaalinen. Yritin juuri kysyä, että tulisiko kukaan koulukaveri mukaan kivaan tapahtumaan johon minulla on lippija. Lapsi sanoi, että ei varmasti. Säälittää, kun ei löydy kavereita luokalta. Onneksi sentään isossa koulussa on muutama kaveri kouluaikaan. Ainakin lapsen omien puheiden mukaan. Mutta heidänkään kanssa hän ei ole tekemisissä vapaa-aikana. Lapsi itse nauttii suurista ryhmistä ihmisiä.

Vierailija

Mun 13-vuotiaalla tytöllä ei ole ainuttakaan kaveria. Nyt yläasteella hänellä on sentään koulussa muutama kaveri, joitten kanssa voi jutella välitunneilla ja jotka ovat huolineet hänet jopa whatsapp-kaveriksi, mutta alakoulussa hän oli kaikki välitunnitkin yksin, kun viimeinenkin kaveri halusi liittyä hylkääjien joukkoon. Tyttöä myös kiusattiin kovasti alakoulussa, joten ei hänellä ole oikein enää intressejä yrittää tehdä tuttavuutta kenenkään kanssa. Kertaakaan ei ole kukaan luokkakavereista käynyt meillä tai tyttö kenenkään luona. Harrastuksetkin ovat yksinäisiä, pianonsoittoa, maalaamista, lukemista ja pelaamista kotona.

Vierailija

Kaikki eivät välttämättä edes halua iltaisin nähdä kavereita, jos niitä näkee koulussa. Omasta rauhasta pitävälle koulupäivässä voi jo hyvin päivän "seurustelukiintiö" tulla täyteen. Itse ainakin nautin yksin olemisesta ja mieluiten olenkin opiskelupäivien jälkeen omassa rauhassa. Oikeastaan vasta lukiossa tuli sen verran hyviä kavereita, joita jaksoin tavata koulun jälkeenkin (tämäkin osittain koska oli "pakko" mennä joskus ettei jäänyt kaveripiirin ulkopuolelle). Nyt yliopistossa edelleen tarvitsen mahdollisimman monta iltaa viikossa, jolloin saan olla yksin, vaikka kavereita onkin kiva nähdä.

Vierailija

Nuo alakouluikäisten ja sitä nuorempien kaverisuhteet ovat monessa mielessä parasta mitä tiedän. Ainakin minun osaltani oli niin, että teoriatasolla kaikki voivat olla kaikkien kavereita. Kaksi poikaa pyöräilee samaa matkaa kotiin, jolloin toinen sanoo " kato ku mä vedän ton mettätien ihan täysii", jonka jälkeen toinen haluaa tehdä myös saman jutun. Huomiseen mennessä he ovat jo kavereita. Vanhempien sosioekonominen status ei vielä tässä vaiheessa määritä ystävyyttä, eikä myöskään lapsen oma halu suuntautua joskus remonttimieheksi versus asianajajaksi.
Nyt aikuisena sitä voikin miettiä omia varhaislapsuuden kavereita ja sitä kuinka yhdessäolo näiden samojen ihmisten kanssa ei tulisi erinäisistä syistä kuuloonkaan tänä päivänä; Koulutustason erot, ansiotasojen erot, mielenkiinnon kohteiden erot, perheelliset ja perheettömät, asuinpaikkakunta aikuisiällä sekä valitettavimpana ulkonäköjen erot.
Viimeisenä mainitsemani asia herättää ajatuksia, koska alakoulussa ulkonäöllä on vielä todella pieni merkitys. Aikuisten maailmassa ystäviäkin valitaan ulkonäön perusteella, koska sillä on merkitystä mihin ryhmään kuulumme. Ihmiset haluavat jakaa somessa yhteisselfieitä mieluummin kauniiden ihmisten kuin vähemmän kauniiden seurassa. Ja ne kauniiden kuvat saavat myös enemmän jakoja ja tykkäyksiä.
Toki olen sellaisiakin huhuja jo kuullut, että juuri some on tuonut viattomien lasten kulttuuria tässäkin lähemmäs aikuisten maailmaa. Nyt ovat jo 12-vuotiailla tytöillä somekäyttäytymisen etiketit samalla raadollisella tavalla hallussa kuin yliopistojen kauneimmalla ja suosituimmalle eliitillä.

Vierailija

Varhaisnuori? Ihan teini jo.

Meillä samanikäinen poika ja sama juttu. Itse en koe hyvänä asiana painostaa ja inttää kaverisuhteista. Poika on innovertti ja ihan tyytyväinen elämäänsä. Aika moni kuule meistä aikuisistakin ei jaksa töiden jälkeen enä mitään kavereita joka ilta nähdä. Oma perhe ja oma seura riittävät.

Älä murehdi asioita joita poikasikaan ei ilmeisesti murehdi. Hyväksy sellaisena kuin on. Ei ihminen ole mitenkään viallinen tai säälittävä jos ei ympärillä parveile koko ajan ystäviä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Varhaisnuori? Ihan teini jo.

Meillä samanikäinen poika ja sama juttu. Itse en koe hyvänä asiana painostaa ja inttää kaverisuhteista. Poika on innovertti ja ihan tyytyväinen elämäänsä. Aika moni kuule meistä aikuisistakin ei jaksa töiden jälkeen enä mitään kavereita joka ilta nähdä. Oma perhe ja oma seura riittävät.

Älä murehdi asioita joita poikasikaan ei ilmeisesti murehdi. Hyväksy sellaisena kuin on. Ei ihminen ole mitenkään viallinen tai säälittävä jos ei ympärillä parveile koko ajan ystäviä.

Ei pitäisi ikinä sekoittaa vapaaehtoisesti itsekseen viihŧyvää ja yksinäisyydestä kärsivää. Jälkimmäinen on psyykkisesti pahempi asia kuin muutaman vuoden vankilareissu - se muuttuu välivaiheisesta elämäntilanteesta hyvin nopeasti pysyväksi ja siten kirjaimellisesti elinkautiseksi rangaistukseksi.
Kyseessä hyvin suomalainen ongelma, lääkettä ei ole keksitty. Itsehoitokeinona moni on yrittänyt alkoholia ja itsemurhaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaisnuori? Ihan teini jo.

Meillä samanikäinen poika ja sama juttu. Itse en koe hyvänä asiana painostaa ja inttää kaverisuhteista. Poika on innovertti ja ihan tyytyväinen elämäänsä. Aika moni kuule meistä aikuisistakin ei jaksa töiden jälkeen enä mitään kavereita joka ilta nähdä. Oma perhe ja oma seura riittävät.

Älä murehdi asioita joita poikasikaan ei ilmeisesti murehdi. Hyväksy sellaisena kuin on. Ei ihminen ole mitenkään viallinen tai säälittävä jos ei ympärillä parveile koko ajan ystäviä.

Ei pitäisi ikinä sekoittaa vapaaehtoisesti itsekseen viihŧyvää ja yksinäisyydestä kärsivää. Jälkimmäinen on psyykkisesti pahempi asia kuin muutaman vuoden vankilareissu - se muuttuu välivaiheisesta elämäntilanteesta hyvin nopeasti pysyväksi ja siten kirjaimellisesti elinkautiseksi rangaistukseksi.
Kyseessä hyvin suomalainen ongelma, lääkettä ei ole keksitty. Itsehoitokeinona moni on yrittänyt alkoholia ja itsemurhaa.

Ap:n kirjoituksen perusteella poikansa vaikuttaa nimenomaan itsekseen viihtyvältä. En näe tässä mitään alkoholisimia tai itsemurhaan taipuvaisuutta.

Vierailija

Kiitos vastauksista! Poikani ei osaa oikein jutella näistä asioista ja varmaan kokee painostuksena, kun yritän tukea häntä kaveriasioissa. En siis oikein itsekään tiedä, että kärsiikö hän yksinäisyydestä, jos muut eivät halua olla hänen kanssaan koulun jälkeen vai että onko tämä hänen oma valintansa. Aina välillä saamme aikaan hyvän keskustelun, mutta poikani ei tosiaan kerro perimmäisiä asioitaan. Uskon, että meillä on silti molemminpuolinen, hyvä suhde, mutta hän ei tosiaan oikein osaa kuvailla ajatuksiaan ja tunteitaan. 

ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat