Täydellinen lähipiirin siivous: ei enää huonoa käytöstä edes lähisukulaisilta!

Minä katkaisin välit ilman mitään dramatiikkaa narsistiäitiini, jonka jälkeen lähes kaikki sisarukseni eivät enää pitäneet yhteyttä minuun.

Voin hyvin. Silmiä avaava matka on ollut. Minullakin on ihmisarvo. Ihminen, joka on ollut koko elämäsi tietynlainen, ei tule koskaan muuttumaan. Sen asian hyväksyminen sysäsi minua eteenpäin. En ollut enää jatke. Sain näyttää negatiivisia tunteita.

Suosittelen ajattelemaan omaa hyvinvointia. Tervettä itsekkyyttä se on.

Lähipiirini olen korvannut ihmisillä, jotka ovat luotettavia, avoimia, hyväsydämisiä ja rakastettavia.

Toki suruajan sekin vaatii, sekä oman itsetunnon nostamisen terveelle pohjalle.

Lycka till!

Jotenkin mulla nostaa niskakarvat pystyyn se, että ihmiset eivät keskustelupalstalla ymmärrä tietävänsä toisesta kuin tasan sen tekstin mitä hän sormillaan kirjoittaa. Jos joku kirjoittaa, että hänen lähipiirissään on henkisesti pahoinpiteleviä ihmisiä, niin toinen vertaa samantien tätä narsisti-läheiseensä johon on lyöty välit poikki. Kolmas päättelee, että kaikki on ap:n omaa vikaa, ja neljäs on 100% varma että ap on jo yrittänyt kertoa tunteistaan läheisilleen. Kaikki nämä päätelmät n. 100 sanan perusteella, mitä joku täysin tuntematon on kirjoittanut nettiin. Toki pitää olettaa kun toiselle vastaa täällä, että hänen tarinansa on lähtökohtaisesti totta. Siis minä kun kirjoitan tähän, niin totta kai oletan että ap kokee lähipiirinsä käytöksen törkeäksi ja uskon että ap kärsii tästä. Mutta sen enempää en oikeastaan voi olettaa, vaan minun pitää kysyä esimerkiksi ap: Oletko puhunut näille ihmisille jo tilanteesta? Millä tavalla he ovat ilkeitä sinulle, mistä asioista he naljailevat ja miten? Miten ajattelit katkaista välit?

Kuulostaa todella raskaalta tilanteelta, ja varmasti on paljon ihmisiä jotka ovat laittaneet välit poikki läheistensä kanssa, ihan niin kuin löytyy ihmisiä jotka satunnaisesti ovat näin halunneet tehdä, mutta ovat antaneet vielä mahdollisuuksia kun ovat avoimesti kertoneet miltä tuntuu. Toivottavasti löydät tavalla tai toisella hyvän olon. Jos näitä ihmisiä on kovin paljon ja aiot edelleen laittaa välit poikki, niin kannattaa keskustella asiasta jonkun sellaisen osapuolen kanssa joka tukee sinua asiassa. Se voi olla yllättävän rankkaakin lyödä moneen välit poikki, jotka ovat parhaimmillaan/pahimmillaan olleet elämässäsi lapsuudesta asti.

Hienoa ap, itse tein saman päätöksen noin vuosi sitten. Lopetin yhteydenpidon sellaisten negatiivisten "kavereiden" ja sukulaisten kanssa, joiden läsnäolo tuotti vain pahaa oloa ja itsetunnon laskua. Päätin, että en jaksa olla enää se kiltti heittopussi, jota voi kohdella miten vaan. Nykyään olen paljon onnellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Muita kohtalotovereita paikalla?

Olen päättänyt tehdä totaalisen lähipiirin siivouksen, eli lopettaa seurustelun epämiellyttävien, huonokäytöksisten, henkistä väkivaltaa käyttävien tuttujen ja sukulaisten kanssa. Niiden, joiden kanssa tuntuu aina menettävän enemmän kuin saavan.

Tähän asti olen nieleskellen sietänyt huonoa käytöstä ja minun elämäni nokkimista esimerkiksi lähisukulaisuuden vuoksi. Olen yrittänyt aina olla iloinen ja positiivinen, ja silti pahoittanut mieleni kerta toisensa jälkeen loukkauksista ja hyökkäyksistä. Veljeni on tästä hyvä esimerkki: hän piikittelee, vähättelee ja ilkeilee minulle elämästäni ja "saavutuksistani". Hän on ilmeisesti omaan elämäänsä niin kyllästynyt, että haluaa nitistää ja hajottaa minut ja minun elämäni, että oma elämänsä näyttäytyisi parempana. Kiitos ei. Ei enää. :(

Minä olen häntä aina tukenut ja kannustanut, puolustanut, auttanut. Ja silti, kaiken jälkeen, hän jatkuvasti ylentää itseään alentamalla minua, hänen kannustajaansa.

Juu, mun isosisko teki mulle tuota samaa, ennen kuin "ajoin" verbaliikalla sen pistämään välit poikki.

Syyttäköön mua ei haittaa, pääasia, että "ero" tuli..

Itsestäni ei siihen ollut, kun kuitenkin rakastin..

Eivät ole helppoja juttuja nämä..

Nyt voin todella paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä aloittajalle! Minä olen kohtalotoverisi! Ja samanlaisen ratkaisun kohdallani aikoinani tehnyt.

Lapsuusperheeni oli hyvin ongelmallinen ihan jo alusta alkaen. Isäni on alkoholisoitunut, väkivaltainen narsisti, äiti omaan selviytymiseensä keskittynyt reppana-läheisriippuvainen, minä se roskakorin roolin saanut kaikin puolin huonoksi ja epäkelvoksi kotona leimattu lapsi joka en muka osannut mitään, ja veljeni taas se täydellinen ja kehuttu messias. Ei liene tarpeen kertoa, että minä olin ulkopuolisten silmin aina se "kympin tyttö" (jota kotona systemaattisesti alennettiin), ja veljeni taas reppana, jolla oikein mikään ei onnistunut. Mutta kotonamme häntä nostettiin jalustalle, ilman todellista syytä ja substanssia. Häntä kehuttiin ja ylistettiin ja ilmeisesti tämä pöhötti hänen egoaan liikaakin ja sai sen rakentumaan ihan kieroon. Kun minusta tuli lapsuuteni seurauksena alemmuudentuntoinen, hänestä tuli ylemmyydentuntoinen.

Mitäpä tästä seurasi? Hän edelleen, nyt ollessamme jo aikuisia, alentaa ja ivaten haukkuu minua joka kerta kuin vanhasta muistista. Eli se sairas hierarkia ja nokkimisjärjestys joka lapsuudessamme vallitsi ja jonka sairas isämme lanseerasi, elää veljen päässä edelleen. Ylentääkseen itseään, hänen on pakko jatkuvasti alentaa minua vähätellen elämääni, koulutustani, työtilannettani, kotiani, valintojani, tekojani... Lista on loputon. Asetelma on sama kuin lapsuudessa, nyt vain olemme aikuisia.

Tuollaisesta tilanteesta ei pääse eroon kuin ainoastaan katkaisemalla välit. Itse jouduin katkomaan välit veljeen ja isääni, se käsikirjoitus ja rooli joka mulle lapsuudenperheessäni annettiin, ei ole se jonka haluan ja tunnen ansaitsevani. Se oli ihan kiero ja vääristynyt. En enää aikuisena halua pakottaa itseäni siihen. :((

Aivan kuin minun suustani, paitsi, että tuo jalustalle nostettu oli siskoni! :D

Kuvittelee kai vieläkin olevansa oikeutettu kommentoimaan minun elämääni ja ratkaisujani siinä, vaikka ei olla oltu tekemisissä yli vuoteen.

Alistamiseen ei pidä jäädä!

Ei kiitos enää koskaan! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on paljon ongelmia eri ihmisten kanssa, syypää löytyy peilistä. Ei kukaan ole pahantahtoinen ilman syytä, ainakaan sukulaiset. Olet varmaan tiedostamattasi feikki tai leuhka, se ajaa ihmiset piikittelemään. Näin se menee.

Voi, voi mitä tekstiä!

Etkö tiedä kuin Ilkeä kateellinen nainen voi olla?!

Selvästikkään et tiedä tai sitten kuulut kateellisiin.

Miksi ei saa olla leuhka?

Koska kateus, niinhän se oli.

Miten se leuhkuus on muilta pois!?

"Tuhoava kateus on sairautta!"

Kohtalotoveri täällä. Olen parin viimeisen vuoden aikana käynyt samaa prosessia läpi. Ainoastaan yhtä välirikkoa kadun joskus, ja sekin johtuu siitä miten tylysti itse hoidin tilanteen. Joidenkin ihmisten kanssa olen joutunut vetämään luukut kokonaan kiinni, kun taas toisten kanssa olen ottanut selkeää etäisyyttä, mutta voin olla samassa huoneessa jos tilanne sitä vaatii.

Mieti omia motiivejasi ja koita puhua niille joiden kanssa se on mahdollista. Jo poltettuja siltoja ei rakenneta takaisin (ainakaan helposti..). Huonoa kohtelua älä siedä, vaan ilmaise jos jokin loukkaa! Jos siltikin saat vaan kettuilua osaksesi, ei etäisyys tai välirikko ole huono ratkaisu. Itsekin olen monien kanssa päätynyt välirikkoon juurikin siksi kun olen kehdannut sanoa etten tykkää tulla vähätellyksi.

Tsemppiä! Elämä tuo eteen vielä monia ihania ihmisiä kurjien tilalle. Älä anna yksinäisyyden tai pahan olon laskea standartejasi :)

Up!

Vierailija kirjoitti:

Hankaliahan nämä tilanteet on, mutta ap voisi olla ihan hyvin minun siskonikin. Kovin kiltti ja mukava, mutta ei ikinä osaa keskustella avoimesti hankalista asioista, ja jos jostain valinnasta ihan huolesta "kritisoidaan", niin ei ikinä siinä tilanteessa keskustele sitä, sanoo vain joo joo, ja sitten kuuluu joltain kaverilta kuinka meidän koko perhe on ihan sairas.

 

Nuo tilanteet mistä ollaan kritisoitu ovat mm.  nuorena liika alkoholinkäyttö (ei päässyt itselle tärkeään tilaisuuteen, koska oli krapula), huono miesvalinta (myöhemmin kävi ilmi että oli lyönyt, oli huumeita kuviossa yms.), ja varmaan viimeisimpänä vauvahaaveet huonon taloustilanteen+kouluttamattomuuden ja miehen päihdekäytöstä huolimatta. Toki noihin ehkäisyn jättöihin yritettiin kommentoida nätisti ja rakentavasti, sillä ei se nyt varsinaisesti minulle tai vanhemmille kuulu, mutta lopputulos oli taas samanlainen; ei mitään vastausta takaisin hymyä huolimatta, ja perästä kuuluu muiden suusta paljonkin. Ja ihan tismalleen samalla tavalla voisi siskoni tänne kirjoitella, hän on oikeasti todella kiltti ja huomioonottava ihminen (mitä tietysti arvostan, mutta esim. minä en kaipaa pelkkää kiltteyttä, vaan haluan hänelle hyvän elämänkin), mutta tavattoman huono puolustamaan itseään ja tekee kyllä oikeasti välillä käsittämättömiä valintoja elämässään. 

Saanen kysyä mitä helvettiä siskosi henk koht elämä teille kuuluu?

En ihmettele siskon valintaa nyökytellä hiljaa koska vaikutatte tietävän kaiken siskon puolesta. Hei haloo ja joku kerta pois juhlista krappen takia - nuorille sattuu eikä siitä tarvii paasata.

En minä ole tekemisissä edes kaikkien mukavien ja ystävällisten ihmisten kanssa. Miksi tuhlaisin yhtään aikaani ikäviin ihmisiin?

Vierailija kirjoitti:

Kertoo paljon palstan henkisestä tasosta nämä nuolitukset. 

Valittamalla itseensä kohdistuvasta jatkuvasta huonosta käytöksestä ylänuolet vilisevät. Sen sijaan, jos joku uskaltaa vihjata, että ehkä kaikki kanssakäymisen arviointi tulisi aloittaa itsestään, niin johan kääntyvät nuolet alaspäin. 

Näin se kuitenkin on, että toisia ei voi muuttaa. Voi muuttaa vain itseään ja näin ollen saada parempia suhteita elämäänsä. 

Katsopa itse peiliin myös, on pikkasen mustavalkoista ajattelua nääs. Tullaan heti jyrkästi sanomaan "näin se vaan menee" tuntematta ihmistä ja tuskin mitään omaa kokemusta vastaavasta omaavana. Et ole aina pelkästään omiesi kokemuksiesi perusteella oikeassa, kaikki ei mene niin kuin sinulla. Ei pitäisi olla yllätys jos aikunen olet. Käyt vissiin useammassakin paikassa viisaat näkemyksesi jakamassa, onneksi on olemassa mieleltään rikkaampiakin ihmisiä, kuin sinä.

Voimia AP päätökseesi. Musta on ainoastaan voimaannuttavaa, että ihminen alkaa arvostamaan itseään niin paljon, ettei enää hyväksy ihan mitä vain kohtelua!!

Erilaiset sosiaaliset rakenteet, hierarkiat ja totutut roolit määrittelevät monesti miten me tietyissä tilanteissa käyttäydytään ja erityisesti: miten meitä kohdellaan ja kuten annamme itseämme kohdeltavan. Esim. joissakin perheissä kuopus on ikuisesti se kaikkien lellikki jota suositaan ja joka voi mokailla ilman seurauksia, esikoinen voi taas olla ikuisesti se vahva vastuunkantaja jonka pitää vain jaksaa (vaikka ei oikeasti jaksaisikaan).

Sukulaisilta ei pidä ikinä hyväksyä yhtään sen huonompaa käyttäytymistä kuin muiltakaan. Kannattaa siis todella syvällisesti ja raadollisesti miettiä, valitsisinko tuon lähisukulaiseni ystäväkseni vai siedänkö häntä lähinnä vain olosuhteiden pakosta. Jos et hyväksyisi häntä ja hänen käytöstään ystävältäsikään, ei sitä kannata hyväksyä sukulaisiltakaan.