Miten tukea masentunutta ihmistä?
Sellaista, joka ei näe mitään valoa edessäpäin. Persoona muuttunut täysin masennuksen myötä. Toimintakyky heikentynyt. Mistä hän voi saada edes apua? Lääkkeitä syö, mutta vaikeuksia löytää muuta apua.Kiitos vastauksista!
T. huolestunut omainen, jolle asianomainen purkaa pahaa oloaan
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä voi auttaa.
Ostat sille paljon viinaa ja kaljaa.
Mistä masennus johtuu? Pystytkö tarjoamaan olkapäätä ja koittaa jutella tai tukea arjessa jotenkin? Miten käyttäytyy?
Hauku, etsi virheitä, vähättele ja mitätöi. Käske myös ryhdistäytyä. Näin toimivat ovat läheiseni, kunnes katkaisin välit. Paraneminen alkoi saman tien.
Opiskeluaikana minä ja pari ystävääni viemme yhden kaveriporukastamme Hesperiaan, päivystykseen, ottivat suoraan osastolle. Hänellä oli jo itsetuhoisia ajatuksia. Kaverin läheiset, vanhemmat, sisarukset eivät halunneet olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Alkoi pitkä kuntoutusjakso, lääkkeitä, terapiaa, lopulta kaveri oli taas 'yhteiskuntakelpoinen'.
Sitkeä pitää olla eri tahojen kanssa. Suostuuko ihminen itse hoitoon?
Vie kotoa pois, ihmisten ilmoille. Liikuntaa ja terveellistä ruokaa. Psykiatriselle sairaanhoitajalle juttusille.
Vierailija kirjoitti:
Hauku, etsi virheitä, vähättele ja mitätöi. Käske myös ryhdistäytyä. Näin toimivat ovat läheiseni, kunnes katkaisin välit. Paraneminen alkoi saman tien.
Myös masentuneen läheiset ovat vain vajavaisia ihmisiä. Aivan niinkuin masentunutkin on. Masentuneelle pitää antaa tukea, ymmärtää ja hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Mutta näköjään niillä läheisillä ei saa olla tunteita, ahdistusta läheisen tilasta eivätkä läheiset saa tehdä virheitä ja jos tekevät niin heidät hylätään. Että sellaista ihmisyyttä heitä kohtaan ja se on muka sitten vielä oikein masentuneen mielestä kun ei kestä nähdä läheisen hätää hänestä niin hylkää vaikka itse uuvuttaa tarvitsevuudellaan koko lähipiirin ja näin sairastuttaa ne läheiset. Että silleen.
T. Masentuneen lapsensa uuvuttama ja kokonaan elämänilonsa menettänyt äiti. Masentunutta itsekkäämpää ei ole.
Jo pelkkä kuunteleminen, siis todellinen huomioiminen ja empaattisuus, auttaa. Kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan yrittää saada masentunut hahmottamaan laajemmin kokonaiskuvaa tilanteestaan: tuo esiin niitä positiivisia ominaisuuksia tai asioita tämän elämässä ja havainnollista tämän potentiaalia tulevaisuuden suhteen. Ts. kaikki ei ole pelkkää synkkyyttä. Ulkopuolisen on usein helpompi asettaa nämä asiat oikeaan perspektiiviin, kun masentuneen kehämäinen ajatuksenkulku ei siihen sellaisenaan kykene.
T. Masennuksesta pääosin toipunut
Tue ja kuuntele. Ole aidosti läsnä. Rohkaise näkemään positiivisia puolia, mutta älä selitä mitään "nyt vaan piristyt ja alat urheilla niin tulee hyvä mieli" -juttuja. Älä myöskään paapo äläkä ala tehdä ns liikaa asioita masentuneen puolesta. Raja on oikeasti aika hiuksenhieno. Silloin kun masentunut ei oikeasti pysty tekemään mitään, auta, käy kaupassa yms, mutta heti kun oma-alotteisuus vähän nousee pintaan niin lopeta puolesta tekeminen. Ole kuitenkin tukena ja saatavilla.
Näillä itse olen pärjäillyt masentuneen perheenjäsenen kanssa. Ja muista pitää huolta omasta jaksamisesta. Jos et itse jaksa, on otettava etäisyyttä. Ja ennen kaikkea, muista että masennuksen vahvimmissa aalloissa se on sairaus, joka puhuu, ei rakastamasi ihminen.
Eipä siinä oikein muu auta kuin aika. Tietenkin, jos on itsetuhoinen tai psykoottinen, pitää saattaa hoitoon tai soittaa ambulanssi. Pahinta on se, että läheinen uuvuttaa itsensä ja katkaisee välit. Siksi toivon, ettei omat läheiseni ottaisi minun ollessa masentunut hoitajan tai terapeutin roolia. Olisivat semmoisia kuin aina ovat.
Omaiset mielenterveyden tukena-järjestön sivuilla on hyvää tietoa ja oppaita omaisille. Noissa yhdistyksissä saa myös vertaustukea muilta vastaavassa tilanteessa olevilta. Voimia ap:lle!
Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Tuhlaat vain aikaasi jos yrität auttaa. Masentunut parantuu kun itse päättää parantua ja sitä ennen ei mikään auta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Tuhlaat vain aikaasi jos yrität auttaa. Masentunut parantuu kun itse päättää parantua ja sitä ennen ei mikään auta.
Masennus on sairaus, kuten syöpäkin. Voiko mielestäsi syöpäpotilaskin vain päättää parantua? Tuki j empaattiset ihmiset ympärillä auttaa kaikissa sairauksissa.
Mua on auttanut näiden sarjakuvien lukeminen: http://www.depressioncomix.com/ Auttavat myös omaista ymmärtämään masentuneen maailmaa paremmin. Ja että millaiset kommentit eivät auta ja millaiset auttavat.
Kyllä voi auttaa, ja pitää auttaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauku, etsi virheitä, vähättele ja mitätöi. Käske myös ryhdistäytyä. Näin toimivat ovat läheiseni, kunnes katkaisin välit. Paraneminen alkoi saman tien.
Myös masentuneen läheiset ovat vain vajavaisia ihmisiä. Aivan niinkuin masentunutkin on. Masentuneelle pitää antaa tukea, ymmärtää ja hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Mutta näköjään niillä läheisillä ei saa olla tunteita, ahdistusta läheisen tilasta eivätkä läheiset saa tehdä virheitä ja jos tekevät niin heidät hylätään. Että sellaista ihmisyyttä heitä kohtaan ja se on muka sitten vielä oikein masentuneen mielestä kun ei kestä nähdä läheisen hätää hänestä niin hylkää vaikka itse uuvuttaa tarvitsevuudellaan koko lähipiirin ja näin sairastuttaa ne läheiset. Että silleen.
T. Masentuneen lapsensa uuvuttama ja kokonaan elämänilonsa menettänyt äiti. Masentunutta itsekkäämpää ei ole.
Kommenttisi osoittaa sen ettei sinulla ole empatiaa omaa lapseasi kohtaan ollenkaan, olet itse hyvin itsekeskeisen oloinen, olisiko peiliin katsomisen paikka? Ehkäpä se lapsen masennus johtuu osittain huonoista kasvuolosuhteista? Sinä saatat tuolla huonolla ja negatiivisella asenteellasi olla osasyyllinen hänen sairastumiseensa.
Ei niitä voi auttaa.