Muilla lapsuudesta/nuoruudesta muistoja perheen köyhyydestä?

Luin tämän viestin toisesta ketjusta (''Surkein lahja, jonka olet saanut'') ja haluaisin keskustella, onko muilla lapsuudesta/nuoruudesta jäänyt muistoja perheen köyhyydestä? Täällä on myös ollut taloudesta keskustelua joskus ja sanonta ''sinun arkesi on jonkun lapsuus'' sopii tähän hyvin. :)

(Lainaus alkaa) ''Sain kaikenlaista sekalaista kirpputorikrääsää joskus vanhemmiltani joululahjaksi, kun olin noin 10 ja meillä taisi olla rahat tiukassa. Surkeaksi lahjan siis teki, että minäkin silloin tajusin siitä lahjasta, että parempaan ei ole oikeasti varaa ja pidin mölyt mahassani ja näyttelin kiitollista. Seuraavina vuosina en enää uskaltanut toivoa itselleni yhtään mitään, vaikka rahatilanne paranikin.
Joskus muutamaa vuotta myöhemmin äitini toi minulle kirpputorilta Barbilleni koiran. Olin jo lopettanut barbeilla leikkimisen ja kipuilin alkavan murrosiän kanssa, mutta silti äitini ei ollut kartalla lainkaan, vaan kuvitteli että puolikalju, silmätön muovikoira olisi jotenkin mieluinen. Taas kerran näyttelin kiitollista. Nyt kun ajattelee, jotenkin liikuttavaa. Koira (ja ne jouluna saadut kirpparirojut) on muuten vielä tallessa!'' (Lainaus loppuu)

Tämä oli tosi symppis tarina ja toi mieleeni pari omaa tarinaani; joskus alle kouluikäisenä asuin sukulaisten luona (serkut, eronnut tätini, isovanhemmat) maalla ja muistan pitkiäkin aikoja, jolloin tätini keitti mannavelliä aina ruuaksi ja kun me lapset valitimme, että taas tätä, täti otti esiin muovisia lautasia, joissa oli pohjalla joku eläin/hahmo tms. Siihen päälle mannavellit niin, että kuva peittyi. Eri aterioilla sitten arvuuteltiin, kenelle tuli mikäkin hahmo ja hauskaa oli. Nyt tietty ymmärrän että markkaa yritettiin venyttää ja kovasti.

Toinen tapaus (olen joskus jakanutkin täällä jossain toisessa ketjussa) oli se, kun lukioikäisenä olin hieman vanhemman, jo töissäkäyvän, kaverini kanssa vaatekaupoilla. Mulla oli aina samat vaatteet niukan rahatilanteen vuoksi. Kaveri sovitteli vaatteita ja mä olin makutuomarina. Päädyin häntä odotellessani katselemaan yhtä toppatakkia, jossa oli erikoinen vetoketju ja sitä sitten siinä hypistelin. Pian kaveri oli takanani ja kysyi hiljaa että haluaisinko takin, hän voi ostaa sen mulle. En tietenkään halunnut hänen ostavan vaikka tarvetta oli, mutta iso lämmin leimahdus tulee aina, kun muistelen tilannetta ja ystäväni hyvyyttä ja ajattelevaisuutta. :)