Työttömyyden hyvät ja huonot puolet
Aloitetaan huonoilla:
- vähemmän rahaa (kaikilla EI ole kannustinloukkua. Itse saisin matalapalkkaisestakin työstä kolme kertaa enemmän rahaa kuin nyt). Toisin sanoen: jatkuva stressi saako tarpeeksi säästöön (ei saa tietenkään), ei raaski ostaa mitään, omistusasunto poissuljettu vaihtoehto
- ei ole kivaa tavata vanhoja tuttuja, koska ensimmäinen kysymys on "mitäs sinä nykyään teet?"
- ei ole kivaa nähdä muitakaan tuttuja, koska aina väistämättä tulee kysymys "jokos on töitä löytynyt?"
- ja kysymys "eikö käy aika pitkäksi" on myös hieman ikävä, koska käyhän se
- merkityksettömyyden ja hyödyttömyyden tunne. Töissä saa sentään ajoittaisia onnistumisen tunteita
- sekä rytmiä arkeen
- et saa päättää mitä työtä tai koulutusta haet. Vaikka tiedät olevasi kömpelö teoria-tyyppi, joudut silti hakemaan hitsaajakoulutukseen. Sinusta tulisi myös mainio metallimies
- virheisiin ei myöskään ole varaa. Kannattaa pitää viimeiset hakupäivät ja muut asiat tarkasti mielessä, koska karenssi napsahtaa hyvinkin helposti
- työttömyyden pitkittyessä oikea työpaikka ei ole enää edes oikeastaan vaihtoehto, se on sitten työkokeilu. Saat siitä pari sataa enemmän rahaa, mikä on tietenkin todella kiva lisä, mutta ei saa silti aikaan sitä riemua, kun saisi oikean palkan.
Hyvät puolet:
- vapaa aikaa. Paljon. Työttömyys on ihanaa, ja mikä parasta: tämähän on kaikille mahdollista. Jos töissä käyminen on niin hirveää ja työttömyydellä pääsee niin hyville rahoille, niin siitä vaan, liity joukkoon.
Olen samaa mieltä kaikista huonoista puolista ja haluaisin vielä lisätä yhden: aina uudelleen ja uudelleen työhakemusten ja/tai -haastatteluiden jälkeen saat kuulla ettei sinua valittu. Se tunne on ihan kamala, kun aina kuitenkin vähän ehti toivoa, että jospa nyt tärppäisi. Nousta uudestaan ja uudestaan tuosta epätoivon tunteesta ylös ja motivoida itsensä taas hakemaan uusia työpaikkoja. Tuo on minusta ollut kaikkein vaikeinta nyt, kun olen vuoden ollut työttömänä.