Teinityttöjen kaveriasiaa: onko muiden n. 14-15-vuotialla tytöillä

Vierailija

kavereita vain koulussa, mutta vapaa-ajalla ei tapaa kavereita? Pitäisikö olla huolissaan jos näin on? Ala-asteella oli myös vapaa-ajan kavereita. Nyt ei. Paras kaveri asuu 25 kilometrin päässä, joten vaikea tavata omin avuin.

Kommentit (12)

Surusilmä

Meillä sama tilanne. Tyttö nyt 13, täyttää joulukuussa 14. Kavereiden kanssa oleminen ja kavereiden hankkiminen / saaminen tyssäsivät noin 9-10-vuotiaana. Vaikutti siltä että jonkinlaisessa sosiaalisessa pelissä jätettiin ulkopuolelle, ei vastattu puhelimeen, ei päässyt mukaan koulun jälkeen minnekään. Oli kiltti ja "pehmeä" luonteeltaan, ehkä vähän lapsekkaampi kuin toiset.

Koulussa kuulemma nyt (opettajien mukaan) on seurallinen ja pidetty, harrastuksissa myös. Mutta muuten ei ole yhtäkään soittelu/hengailu/uskoutumiskaveria,siis läheistä bestistä.

Surettaa ihan kauheasti kun toiset tytöt puhuvat "besuistaan", mitä meidän tytöllä ei koskaan ole ollut. :'-( Yhden serkkunsa kanssa tapaa silloin tällöin, mikä on ainoa pysyvämpi kaverisuhde.

Murrosiässä mielestäni varsinkin tyttö tarvitsisi läheisen ystävän/ystäviä. Nyt on kaikki illat yksin kotona. Miten pitäisi/voisi auttaa häntä? 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne. Tyttö nyt 13, täyttää joulukuussa 14. Kavereiden kanssa oleminen ja kavereiden hankkiminen / saaminen tyssäsivät noin 9-10-vuotiaana. Vaikutti siltä että jonkinlaisessa sosiaalisessa pelissä jätettiin ulkopuolelle, ei vastattu puhelimeen, ei päässyt mukaan koulun jälkeen minnekään. Oli kiltti ja "pehmeä" luonteeltaan, ehkä vähän lapsekkaampi kuin toiset.

Koulussa kuulemma nyt (opettajien mukaan) on seurallinen ja pidetty, harrastuksissa myös. Mutta muuten ei ole yhtäkään soittelu/hengailu/uskoutumiskaveria,siis läheistä bestistä.

Surettaa ihan kauheasti kun toiset tytöt puhuvat "besuistaan", mitä meidän tytöllä ei koskaan ole ollut. :'-( Yhden serkkunsa kanssa tapaa silloin tällöin, mikä on ainoa pysyvämpi kaverisuhde.

Murrosiässä mielestäni varsinkin tyttö tarvitsisi läheisen ystävän/ystäviä. Nyt on kaikki illat yksin kotona. Miten pitäisi/voisi auttaa häntä? 

Minä en sitten taas ole koskaan ymmärtänyt tätä pariutumista. Mikä hitto siinä on, että tyttöjen pitää solmia parisuhde on jo päiväkoti-ikäisenä ja sitten lähetään sunnilleen terapiaan, kun ystäväpiiri on laaja kouluissa, harrastuksissa,yms, mutta sitten ei ole sitä jonka kanssa kikattaa 24/7.

Entä lapsen oma aika?! Koulussa, harrastuksissa yms joutuu olemaan sosiaalinen jne, mitä jos sitä vaan haluaa sitä omaa tilaa joilloin ei tarvitse puhua kenellekään.

Olette varmasti puhuneet lapsilinen tarviiko auttaa tai olla huolissaan. Kyse voi olla ihan omasta tarpeesta omaan tilaan.

Vierailija

Aika paljon nuoret ilmeisesti nykyään ovat yhteyksissä vain verkon eli kännyköiden kautta. Ei ole enää tarvetta ja halua notkua ostarin kulmilla kylmissään, kun kaikki kaverit ovat yhtä aikaa paikalla kännykässä ja voi hoitaa sos.suhteet sen kautta :)

Toisaalta hyvä, ainakin meille vanhemmille, koska ainakin tiedämme missä nuoremme ovat, mutta välillä tuntuu, että kyllähän niitä sos. tilanteita pitäisi ihan livenäkin harjoitella.

Oma teinini on 13v ja aika harvoin käy kavereilla kylässä tai kukaan meille tulee, vaikka siihen kannustammekin ja rohkaisemme. Ilmeisesti saa tarpeekseen kavereiden kanssa olosta koulussa, sillä siellä kavereita kuulemma on.

Vierailija

Mulla oli aikalailla sama juttu tossa iässä, varmaan joku 14-17v kieppeillä tuli pääsääntöisesti hengailtua yksin kotona ja juteltua netissä kavereiden kanssa jne. Äiti piti mua täysin erakkona ja oli ihan hädissään että eikö mulla oo yhtään ystäviä :D Asuttiin kanssa vähän syrjemmässä, parhaan kaverin luo oli varmaan just n 20 km. Älä huolestu suotta jos muuten käyttäytyy normaalisti ja vaikuttaa tyytyväiseltä. Jos on itkuinen ja poissaoleva jne niin sit kannattaa kysellä että mikä meininki, onko kaverit kaikonnut, kiusaamista tms. Muuten epäilen, että "toi nyt vaan on tollanen vaihe" - niin kliseiseltä kun se kuulostaa.

Vierailija

Meilläkin tytölle tuli ala-asteella koulun jälkeen usein kaveri tai kavereita. Nyt yläasteella koulupäivätkin ovat pidempiä, läksyjä enenmä ja kavereilla on myös harrastuksia iltaisin. Paras kaveri vaihtoi koulua. Tyttömme tapaa nyt paljon harvemmin livenä kavereita. Harmittaa kun tyttö on vielä ainoa lapsi, mutta ei itse näytä niinkään harmittelevan, kun tosiaan whatsupissa jne on kaverit ja koulupäivän aikana myös aika hyviä kavereita.

Vierailija

Minullakin oli teininä kaverit lähinnä siellä koulussa, tosin aina välillä yökyläiltiin ja näin. Hetken aikaa meillä oli myös yhden luokkakaverin kanssa sama harrastus ja olimme samassa harrastusporukassa. Lisäksi kävin aktiivisesti hevostallilla ja siellä oli kavereita joiden kanssa olin tekemisissä vain siellä tallilla.

Noiden lisäksi minulla oli kotinurkilla paras kaveri jonka kanssa olimme kavereita jostain 5-vuotiaista asti, olimme eri kouluissa. 7. luokan alussa tämä kaveri alkoi ottaa etäisyyttä ja pian emme olleet enää missään tekemisissä. Ilmeisesti sillä oli jotain tekemistä, että hän vaihtoi koulua siirtyessään alakoulusta yläkouluun ja sai siellä uuden kaveripiirin, tuli vähän "kovikseksi" ja muuttui muutenkin. Ei siis mitään riitaa ollut, kävi vain klassinen teiden eroaminen. 

Tuon kaverisuhteen loputtua minulla oli kaverit koulussa ja talleilla enkä itse asiassa osannut kaivata lisää kavereita jotka olisivat olleet jostain muualta kuin em. paikoista. Sosiaalisuuskiintiö tuli kyllä täyteen, kun ensin oli kavereiden kanssa koulussa sen 6-7 h/päivä ja tiettyinä päivinä 3-5 h/päivä talleilla siihen päälle.

Ap:na en olisi huolissani asiasta mikäli lapsensa ei itse tunnu kaipaavan kaveriseuraa vapaa-ajalla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat