Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Minäkö kateellinen?

Vierailija

Näitä kadehditaan yleisimmin;

60% Ura/ työpaikka
50% parisuhde
30% ihana asunto
30% positiivisuus
20% hyvä kunto/ timmi kroppa

Ja myös näitä;

TUUHEAT HIUKSET

KYKY INNOSTUA PIENISTÄKIN ASIOISTA

MENESTYS

KÄÄNNÄ KATEUS IHAILUKSI!

1) Tiedosta ja hyväksy kateutesi jolloin se laimenee.
2)Mieti ,mitä kateuden tunne kertoo sinulle.Mistä oikeasti olet kateellinen?
3)Mieti ,haluatko todella kadehtimaasi asiaa ja onko sinun mahdollista saavuttaa se. Jos vastaus on "ei" luovu kateudestasi. ON VIISAUTTA antaa olla sellaisen asian, jota ei voi saada.
4) Jos oikeasti haluat saavuttaa saman , ja se on mahdollista, ala tavoitella haavettasi.
5) Mieti mistä kaikesta olet kiitollinen elämässäsi.
Kirjaa asiat ylös ja lue ne päivittäin.Kiitollisuus neutraloi negatiivisuutta.
6)Kohdista huomiosi itseesi. Älä vertaile itseäsi muihin vaan mieti,kuinka voit parantaa omaa elämääsi.
7) Kateellisena toisten elämä voi näyttää ruusuilla tanssimiselta. Kaikilla on silti omat haasteensa.
Keskustele ja tutustu kadehtimaasi ihmiseen, niin huomaat tämän.

Hyvä itsetunto suojaa

Paras suoja murskaavilta kateudentunteilta on hyvä itsetunto.

Kun on sujut itsensä ja elämänsä kanssa , on helpompi, iloita toisen onnistumisista.
Silloin toisen saavutukset eivät tunnu uhkalta tai siltä, että ne olisivat itseltä pois.

Jos haluat testata, ovatko tunteesi kateutta vai ihailua, katso, pystytkö aidosti iloitsemaan toisen puolesta.
Kateellinen ei tähän kykene.

Lähde ; MENAISET SPORT

Kommentit (13)

Vierailija

TAMA;

Jos haluat testata, ovatko tunteesi kateutta vai ihailua,katso,pystytko aidosti iloitsemaan toisen puolesta. Kateellinen ei tähän kykene.

Vierailija

Itseänsä siinä kuluttaa eniten, jos ei ymmärrä /halua tehdä muutosta omalle kateus-ongelmalleen.

Ihmettelen suuresti sitä ,että joillakin tuo kateuden tunne on niin "Sairas", että pitää yrittää tuhota toinen sen vuoksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No siis voimakas oikeudentunto sotketaan helposti kateuteen. Kyseessä kuitenkin täysin eri asiat.

Missähän tuossakin menee sitten se terveen oikeudentunnon raja, niin..
Elämä ja ihmiset kun harvemmin ovat täydellisiä..

Vierailija

En ole koskaan kuullutkaan, että joku olisi kateellinen toisen parisuhteesta. Miten se ilmenee? Ja miten siitä voi olla kateellinen? Ne kaksi ihmistä ehkä sopivat hyvin yhteen, mutta jonkun muun kanssa ei sitten sopisikaan.

Vierailija

Omalla kohdalla totta; eniten kateutta aiheuttaa itsellä toisten menestyksellinen ura. Onneksi se on ns. positiivista kateutta kuitenkin, en ketään välttele asian vuoksi vaan työskentelen itsekin ahkerasti :) Oletteko muuten huomanneet, että useimmiten me naiset ajattelemme että kroppaa ja ulkonäköä kadehditaan eniten? Vaikka tuon mukaan se on listassa alempana kuin esim. ihana koti tai parisuhde. Tai kyllä muistan että joskus teininä ja 18-22-vuotiaana itsekin kadehdin tätä, mutta nykyään vanhempana kadehtii ihan eri asioita. Tiedä sitten ovatko arvostukset muuttuneet, vai onko oma itsetunto parantunut, mutta en pidä todella hyvää kuntoa/timmiä kroppaa enää sellaisena asiana jonka vuoksi olisin varmis uhraamaan paljon vapaa-aikaa (jota voin käyttää muuten itseni kehittämiseen). Nykyään itselle riitää normaalipaino ja perushyväkunto, jolloin liikun siis suositusten mukaan ja syön aika normaalisti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis voimakas oikeudentunto sotketaan helposti kateuteen. Kyseessä kuitenkin täysin eri asiat.

Missähän tuossakin menee sitten se terveen oikeudentunnon raja, niin..
Elämä ja ihmiset kun harvemmin ovat täydellisiä..

Tätä olen itsekin miettinyt. Minulla on aika vahva oikeudentunto, ja en koe olevani yleensä kateellinen. Olen todella tyytyväinen elämääni, mutta tiedostan jatkuvasti että olen tehnyt mm. paljon töitä urani ja koulutukseni eteen, sekä myös parisuhde-elämäni ja perheonneni eteen. Välillä, kun joku saa saman asian minkä minä olen saanut, ajattelen ettei hän ansaitse sitä. Jos siis tiedän, että asia on saatu ns. sattumalta. Tämä ei aiheuta vihaa toista kohtaan, mutta en myös ole iloinenkaan toisen puolesta. Toisaalta olen joskus lukenut, että jos elämässä on ollut paljon kamppailua, niin se ironisesti koventaa omia arvoja. Tavallaan ajattelee, että toistenkin pitäisi tehdä työtä sen onnensa eteen. Karkeasti sanottuna ajattelen siis, että kaikki eivät ansaitse onnea, ja vähiten sitä ansaitsevat ne jotka tekemisillään ja sanomisillaan sabotoivat muita ihmisiä jollain tavalla. Tämä ajattelu ei siis johda mihinkään, eikä oikeastaan haittaa omaa elämääni niinkään, mutta välillä mietin että ei se nyt ihan normaaliakaan ole. Kaikki muut kuin tuntuvat olevan niin onnellisia toisten puolesta.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat