Ahdistaako muita sinkkuja toisten parisuhde-onni?

Ei ollenkaan. Itse en halua lainkaan parisuhdetta, viihdyn parhaiten yksin. 

Ei mua yleensä. Yleensä ne ketkä ovat parisuhteessa ovat sellaisia, että en oikeasti osaa olla kateellinen mistään.

Tietysti, en kyllä näytä sitä mitenkään. Perjantaina on tympeä käydä tekemässä ostokset, kun pariskunnat on tekemässä yhdessä viikonloppu ostoksia. Käyn yleensä viikolla ja päivällä, jos mahdollista, niin on vain eläkeläisiä suurimmaksi osaksi ostoksilla.
Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Tietysti, en kyllä näytä sitä mitenkään. Perjantaina on tympeä käydä tekemässä ostokset, kun pariskunnat on tekemässä yhdessä viikonloppu ostoksia. Käyn yleensä viikolla ja päivällä, jos mahdollista, niin on vain eläkeläisiä suurimmaksi osaksi ostoksilla.



Sinkkumies

Kiva tietää, että en ole ainut.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tietysti, en kyllä näytä sitä mitenkään. Perjantaina on tympeä käydä tekemässä ostokset, kun pariskunnat on tekemässä yhdessä viikonloppu ostoksia. Käyn yleensä viikolla ja päivällä, jos mahdollista, niin on vain eläkeläisiä suurimmaksi osaksi ostoksilla.
Sinkkumies

 

Kiva tietää, että en ole ainut.

 

Minusta olisi ikävissä asioissa kivempi tietää että olen ainut, ettei muiden tarvitsisi kärsiä. Tai kuten tässä tapauksessa, ahdistua.

Vierailija kirjoitti:

Ei mua yleensä. Yleensä ne ketkä ovat parisuhteessa ovat sellaisia, että en oikeasti osaa olla kateellinen mistään.

Eli millaisia?

Ei mua ahdista yhtään. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, eikä mulla ole mitään pakkohinkua olla parisuhteessa koko aikaa. Jos joskus sattuu joku sopiva löytymään niin kiva juttu, mutta ei haittaa yhtään olla yksin. Olen iloinen jos muilla on mukavia parisuhteita.

Kyllä ahdistaa.

Useamman vuoden jaksoin olla ns. ylimääräisenä sinkkuna kaveri-illoissa kun kaikki raahaavat miehensä paikalle, vuosia jaksoin olla parisuhdeterapeuttina ja kuunnella "se jättää mut tai mä jätän sen ihan varmasti jätän juupas-eipäs-juupaa"-vuodatusta.

Lopulta päätin että voin paremmin jos katkaisen välit kaikkiin edellämainittuihin ystäviini ja niin tein. Nykyään välttelen katsomasta pariskuntia päin enkä halua lukea romanttisia tarinoita.

Toivon etten katkeroidu aivan kokonaan.

No, tällä naamalla ei naista tule koskaan olemaan, joten alkaa olemaan ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ahdistaa.

Useamman vuoden jaksoin olla ns. ylimääräisenä sinkkuna kaveri-illoissa kun kaikki raahaavat miehensä paikalle, vuosia jaksoin olla parisuhdeterapeuttina ja kuunnella "se jättää mut tai mä jätän sen ihan varmasti jätän juupas-eipäs-juupaa"-vuodatusta.

Lopulta päätin että voin paremmin jos katkaisen välit kaikkiin edellämainittuihin ystäviini ja niin tein. Nykyään välttelen katsomasta pariskuntia päin enkä halua lukea romanttisia tarinoita.

Toivon etten katkeroidu aivan kokonaan.

Ota nuorempi mies toyboyksi.

Pöh. Muistakaa, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Olen eronnut puolitoista kuukautta sitten. Kulissit oli kunnossa. Uusi, täydellisesti sisustettu omakotitalo, olimme näyttävä pari jne. Kulissien takana mies pelasi koko ajan selkäni takana. Minä voin niin huonosti suhteessa, että itkettää vieläkin, miksi en lähtenyt aiemmin.

En, en ole koskaan ollut hyvässä suhteessa joten en tiedä mistä jään paitsi. Pariskuntia en kadehdi, paitsi toki taloudellisesti heillä on helpompaa ja kotona on aina apua saatavilla vaikka kirjahyllyn kokoamiseen tai siirtämiseen. Tiedän sen etten pystyisi seurustelemaan useimpien tietämieni kaunotarten kanssa, heillä on korkea vaatimustaso elämän suhteen, ja ukko voi lähteä äkkiä vaihtoon jos kotona ei ole enää kivaa.

Mua ahdistaa lähinnä se, että mun oletetaan olevan pareille kateellinen tai haluavan parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Pöh. Muistakaa, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Olen eronnut puolitoista kuukautta sitten. Kulissit oli kunnossa. Uusi, täydellisesti sisustettu omakotitalo, olimme näyttävä pari jne. Kulissien takana mies pelasi koko ajan selkäni takana. Minä voin niin huonosti suhteessa, että itkettää vieläkin, miksi en lähtenyt aiemmin.

Varmaankin juuri noiden hienojen asioiden (ja korkean statuksen miehen?) takia?

Minä rakastin sitä paskiaista, sitä kaunista talon, jonka olimme yhdessä suunnitelleet. En ymmärrä, miksi kukaan alkaa rakentamaan yhteistä kotia ja pettää samaan aikaan? Olin täysin valmis elämään hänen kanssaan loppuelämäni.

Kerrottakaan, että nyt olen ikionnellinen epätäydellisessä vuokra-asunnossamme lasteni kanssa. Ei tarvitse enää epäillä.

Minä olen hyvin pitkälle usein onnellinen ystävieni parisuhhteista. Ja myös kateellinen, koska itselläni ei ole miestä. Mutta se kateus ei minua niinkään häiritse, koska se on nyt vaan pinetä ja hyvin lievää, oikeastaan kaipuuta, että olispa mullaki joskus. Mutta olen hyvin ärsyynytynyt pariin ystävääni, kun he selvästi haluavat minun oelvan kateellinen heidän parisuhteistaan ja miehistään. Se tutnuu hassulta, kun usein kertovat juttuja minulle siihen sävyyn että haha, munpa mies teki näin ja näin, ja on sellanen ja sellanen, mites sulla, ainiin eihän sulla oo mittää. Välillä mietin miksi olen näiden ystävä. Mutta yritän ajatella että yrittävät pönkittää huoino itsetuntoaan sitten miehen kautta.. Ja kun kyse minun sinkkuudessani ei ole siitä että ettenkö saisi miestä, vaan siitä että tiedän olevani hyvin nirso ja tykkään kovasti olla yksin, enkä enää tahdo elää huonossa parisuhteessa, missä elin aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti, en kyllä näytä sitä mitenkään. Perjantaina on tympeä käydä tekemässä ostokset, kun pariskunnat on tekemässä yhdessä viikonloppu ostoksia. Käyn yleensä viikolla ja päivällä, jos mahdollista, niin on vain eläkeläisiä suurimmaksi osaksi ostoksilla.
Sinkkumies

Kiva tietää, että en ole ainut.

Minusta olisi ikävissä asioissa kivempi tietää että olen ainut, ettei muiden tarvitsisi kärsiä. Tai kuten tässä tapauksessa, ahdistua.

Katsos, olen kuvitellut olevani jotenkin outo. Kukaan tutuista ei nimittäin myönnä ahdistuvan.


Outo silti olen..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ahdistaa.

Useamman vuoden jaksoin olla ns. ylimääräisenä sinkkuna kaveri-illoissa kun kaikki raahaavat miehensä paikalle, vuosia jaksoin olla parisuhdeterapeuttina ja kuunnella "se jättää mut tai mä jätän sen ihan varmasti jätän juupas-eipäs-juupaa"-vuodatusta.

Lopulta päätin että voin paremmin jos katkaisen välit kaikkiin edellämainittuihin ystäviini ja niin tein. Nykyään välttelen katsomasta pariskuntia päin enkä halua lukea romanttisia tarinoita.

Toivon etten katkeroidu aivan kokonaan.

Taitaa olla myöhäistä...

Vierailija kirjoitti:

No, tällä naamalla ei naista tule koskaan olemaan, joten alkaa olemaan ihan sama.

No ei kukaan ole niin ruma että se estäisi parisuhteen saamisen. Mutta ymmärrät varmaan katsella tasoisiasi naisia, ei täydellisiä.

Ei.