Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Puolisolle rehellisenä oleminen

Vierailija

http://www.iltalehti.fi/satakysymystaseksista/2015110120567624_qs.shtml

On aivan käsittämätöntä että joku "asiantuntija" neuvoo ihmistä valehtelemaan kumppanilleen. Minkälainen kumppani ei kykene olemaan toiselle rehellinen? Mitä järkeä edes olla yhdessä jos toiselle ei voi kertoa omia fantasioitaan ja ajatuksia? 

Sivut

Kommentit (49)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

http://www.iltalehti.fi/satakysymystaseksista/2015110120567624_qs.shtml

On aivan käsittämätöntä että joku "asiantuntija" neuvoo ihmistä valehtelemaan kumppanilleen. Minkälainen kumppani ei kykene olemaan toiselle rehellinen? Mitä järkeä edes olla yhdessä jos toiselle ei voi kertoa omia fantasioitaan ja ajatuksia? 

Kuuleehan näiltä "ammattilaisilta" juttuja että ei kannata kertoa pettämisestä kun se pahoittaa toisen mielen??? 

Joten eipä niiden horinoihin kannata päätä vaivata. Moraalia ja etiikkaa niillä ei ole. 

Vierailija

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä melkein 30 vuotta. Edelleenkään hän ei tiedä kaikkia fantasioitani tai unelmiani tai ajatuksia. Ei tiedä ketä äänestän vaaleissa, puoluettakaan ei aina tiedä. Ja tiedätkö mitä, meillä on hyvä ja onnellinen parisuhde. Myös hänen mielestä vaikka hänkään ei kerro kaikkea minulle.

Myös parisuhteessa voi säilyttää jotain omaa ja yksityistä. ja tärkeintä on, että osaa elää omanlaista elämää ilman turhia "asintuntijoita".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä melkein 30 vuotta. Edelleenkään hän ei tiedä kaikkia fantasioitani tai unelmiani tai ajatuksia. Ei tiedä ketä äänestän vaaleissa, puoluettakaan ei aina tiedä. Ja tiedätkö mitä, meillä on hyvä ja onnellinen parisuhde. Myös hänen mielestä vaikka hänkään ei kerro kaikkea minulle.

Myös parisuhteessa voi säilyttää jotain omaa ja yksityistä. ja tärkeintä on, että osaa elää omanlaista elämää ilman turhia "asintuntijoita".

Kuplassa eläminen tekee onnelliseksi. Mutta kun rupeaa oikeasti ajattelemaan niin tajuaa koko liittonne toimimattomuuden.

Minkälaisessa liitossa ihminen ei voi kerto puolisolleen omia fantasioita ja ajatuksia? Puolisollehan juuri pitää pystyä kertoa aivan kaikki ajatukset. Pystyä puhumaan niistä ja esimerkiksi fantasioissa jopa toteuttamaan niitä. Joita toinen mieluusti järkevään rajaan asti auttaa toteuttamaan jos välittää toisesta.

Ihmistä ei voi ikinä tuntea edes lähellekkään jos sen kanssa ei voi puhua kaikista asioista. Jos omaa puolisoa ei tunne niin silloin koko elämä on pelkkää esitystä

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä melkein 30 vuotta. Edelleenkään hän ei tiedä kaikkia fantasioitani tai unelmiani tai ajatuksia. Ei tiedä ketä äänestän vaaleissa, puoluettakaan ei aina tiedä. Ja tiedätkö mitä, meillä on hyvä ja onnellinen parisuhde. Myös hänen mielestä vaikka hänkään ei kerro kaikkea minulle.

Myös parisuhteessa voi säilyttää jotain omaa ja yksityistä. ja tärkeintä on, että osaa elää omanlaista elämää ilman turhia "asintuntijoita".

Voiko tuota kutsua edes parisuhteeksi?

Vierailija

Tunnustan, että minä en kerro, enkä edes koe tarpeelliseksi kertoa miehelleni kaikkea. Minulla on myös omat yksityiset ajatukseni ja mietteeni, joita ei ole tarkoitettu miehelleni. En koe, että parisuhde tarkoittaisi symbioosia, jossa minun tulisi luopua koko sisäisestä, yksityisestä maailmastani. 

Vaikka syvästi rakastan ja himoitsen omaa miestäni, en ole silti immuuni mieskomeudelle. Joskus fantasioin jopa tutuista ihmisistä, useimmiten toki täysin kuvitelluista fiktiivisistä miehistä. Ei se sitä tarkoita, että säntäisin tästä oitis fantasiani kohteen ovelle ja hyppäisin ratsaille, tai että jättäisin mieheni heti, kun fantasioitani vastaava kohde osuisi silmiini. Ne ovat vain fantasioita ja ärsykkeitä, harmitonta ajatusviihdettä mutta toisaalta niin yksityistä, etten kertoisi niistä kenellekään. En edes miehelleni. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Kuplassa eläminen tekee onnelliseksi. Mutta kun rupeaa oikeasti ajattelemaan niin tajuaa koko liittonne toimimattomuuden.

Minkälaisessa liitossa ihminen ei voi kerto puolisolleen omia fantasioita ja ajatuksia? Puolisollehan juuri pitää pystyä kertoa aivan kaikki ajatukset. Pystyä puhumaan niistä ja esimerkiksi fantasioissa jopa toteuttamaan niitä. Joita toinen mieluusti järkevään rajaan asti auttaa toteuttamaan jos välittää toisesta.

Ihmistä ei voi ikinä tuntea edes lähellekkään jos sen kanssa ei voi puhua kaikista asioista. Jos omaa puolisoa ei tunne niin silloin koko elämä on pelkkää esitystä

Ehkä meitä on monenlaisia ihmisiä. Ei me puhumalla saada luotua toisen ajatusmaailmasta täydellistä kuvaa kuitenkaan. Se on asiana aivan eri, jos on joku itselle tärkeä iso asia, jota ei uskalla ottaa lainkaan puheeksi toisen reaktiota peläten. Silloin lienee luottamusongelmaa, mutta ei se että ei kerro puolisolleen omia fantasioita ja ajatuksia ole välttämättä mikään luottamuspulan osoitus eikä siten merkki mistään parisuhteen ongelmasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuplassa eläminen tekee onnelliseksi. Mutta kun rupeaa oikeasti ajattelemaan niin tajuaa koko liittonne toimimattomuuden.

Minkälaisessa liitossa ihminen ei voi kerto puolisolleen omia fantasioita ja ajatuksia? Puolisollehan juuri pitää pystyä kertoa aivan kaikki ajatukset. Pystyä puhumaan niistä ja esimerkiksi fantasioissa jopa toteuttamaan niitä. Joita toinen mieluusti järkevään rajaan asti auttaa toteuttamaan jos välittää toisesta.

Ihmistä ei voi ikinä tuntea edes lähellekkään jos sen kanssa ei voi puhua kaikista asioista. Jos omaa puolisoa ei tunne niin silloin koko elämä on pelkkää esitystä

Ehkä meitä on monenlaisia ihmisiä. Ei me puhumalla saada luotua toisen ajatusmaailmasta täydellistä kuvaa kuitenkaan. Se on asiana aivan eri, jos on joku itselle tärkeä iso asia, jota ei uskalla ottaa lainkaan puheeksi toisen reaktiota peläten. Silloin lienee luottamusongelmaa, mutta ei se että ei kerro puolisolleen omia fantasioita ja ajatuksia ole välttämättä mikään luottamuspulan osoitus eikä siten merkki mistään parisuhteen ongelmasta.

Olen siis samaa mieltä terapeutin kanssa tästä: Ei ole olemassa kuvaamaasi yksioikoista kaavaa siitä, että ne pitäisi aina jakaa.

Valehtelu on ihan toinen asia.

Vierailija

Voin käsi sydämmellä sanoa että jos jotain olen elämässä oppinut, se on että rehellisyydestä ei ole kuin harmia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä melkein 30 vuotta. Edelleenkään hän ei tiedä kaikkia fantasioitani tai unelmiani tai ajatuksia. Ei tiedä ketä äänestän vaaleissa, puoluettakaan ei aina tiedä. Ja tiedätkö mitä, meillä on hyvä ja onnellinen parisuhde. Myös hänen mielestä vaikka hänkään ei kerro kaikkea minulle.

Myös parisuhteessa voi säilyttää jotain omaa ja yksityistä. ja tärkeintä on, että osaa elää omanlaista elämää ilman turhia "asintuntijoita".

Mitäpä tuohon lisäisi, fiksut pärjää aina;)

Vierailija

Parisuhteista on tullut liian tiivitä. Ennen oltiin suhteessa myös sukuun, ystäviin, kylään, jumalaan, jne. Mutta nyt haetaan kaikki parisuhteesta, eikä saisi olla mitään omaa. En minä kerro miehelleni kaikkea, enkä halua tietään kaikkia hänen ajatuksiaan. Olemme ns. dialogissa sen päänsisäisen puolisomme kanssa, ja tiedämme mistä toinen hyppii seinille sellaisia emme tee.

Fantasiat on meidän suhteessa eletty ja nykyään ymmärtää, että rutiineissa ei ole mitään väheksyttävää. Pilvilinnat on rakennettu ja eletään sitä ihan tavallista arkea. Puhumme paljon ja kaikesta pystymme puhumaa, mutta ei ole vaan tarvetta kaikkea jakaa. Jotakin omaakin pitää olla, että säilyttää myös itsenäisyytensa suhteessa, kun toisen kautta ei voi vaan elää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuplassa eläminen tekee onnelliseksi. Mutta kun rupeaa oikeasti ajattelemaan niin tajuaa koko liittonne toimimattomuuden.

Minkälaisessa liitossa ihminen ei voi kerto puolisolleen omia fantasioita ja ajatuksia? Puolisollehan juuri pitää pystyä kertoa aivan kaikki ajatukset. Pystyä puhumaan niistä ja esimerkiksi fantasioissa jopa toteuttamaan niitä. Joita toinen mieluusti järkevään rajaan asti auttaa toteuttamaan jos välittää toisesta.

Ihmistä ei voi ikinä tuntea edes lähellekkään jos sen kanssa ei voi puhua kaikista asioista. Jos omaa puolisoa ei tunne niin silloin koko elämä on pelkkää esitystä

Ehkä meitä on monenlaisia ihmisiä. Ei me puhumalla saada luotua toisen ajatusmaailmasta täydellistä kuvaa kuitenkaan. Se on asiana aivan eri, jos on joku itselle tärkeä iso asia, jota ei uskalla ottaa lainkaan puheeksi toisen reaktiota peläten. Silloin lienee luottamusongelmaa, mutta ei se että ei kerro puolisolleen omia fantasioita ja ajatuksia ole välttämättä mikään luottamuspulan osoitus eikä siten merkki mistään parisuhteen ongelmasta.

Olen siis samaa mieltä terapeutin kanssa tästä: Ei ole olemassa kuvaamaasi yksioikoista kaavaa siitä, että ne pitäisi aina jakaa.

Valehtelu on ihan toinen asia.

Kertomatta jättäminen on valehtelua kanssa

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteista on tullut liian tiivitä. Ennen oltiin suhteessa myös sukuun, ystäviin, kylään, jumalaan, jne. Mutta nyt haetaan kaikki parisuhteesta, eikä saisi olla mitään omaa. En minä kerro miehelleni kaikkea, enkä halua tietään kaikkia hänen ajatuksiaan. Olemme ns. dialogissa sen päänsisäisen puolisomme kanssa, ja tiedämme mistä toinen hyppii seinille sellaisia emme tee.

Fantasiat on meidän suhteessa eletty ja nykyään ymmärtää, että rutiineissa ei ole mitään väheksyttävää. Pilvilinnat on rakennettu ja eletään sitä ihan tavallista arkea. Puhumme paljon ja kaikesta pystymme puhumaa, mutta ei ole vaan tarvetta kaikkea jakaa. Jotakin omaakin pitää olla, että säilyttää myös itsenäisyytensa suhteessa, kun toisen kautta ei voi vaan elää.

Parisuhteista liian tiivitä? Ennen ne oli paljon tiiviimpiä. Nykyäänhän ei edes olla ME vaan minä ja sinä yhdessä. 

Ennen ne sukulaisetkin tiesivät perheen asiat ja se oli luonnollista. Nykyään ei olla perheen kanssa tekemisissä eikä parisuhteessa jaeta asioita. 

Naurettavampia on ne jotka ei edes jaa rahojaan vaan on minun ja sinun rahat. Ne on oikeastaan pelkkiä vitsejä

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Muistan joskus kuulleeni lauseen: Kaikesta pitää voida kertoa, mutta kaikkea ei tarvitse kertoa.

Tuo lause on varmaan ihmisiltä jotka ajattelee että jos ei tiedä niin se ei satuta. 

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat