Lue keskustelun säännöt.
Romahdus
03.11.2015 |
Tajuatteko miltä tuntuu, kun tekee kaikkensa lapsensa eteen ja sitten se sössii kaiken. Yksi neljästä lapsestamme on saanut rahallisesti ja ajankäytöllisesti paljon tukea, on maksettu kalliita juttuja ja kuskattu tuntikausia. Enemmän kuin muut lapset yhteensä, että hän suoriutuisi opiskelusta , toisilla asiat sujuneet helpommin. Ja sit tämä yks heittää kaiken romukoppaan, lopettaa opiskelut ja kaikki taas nollassa. Edelleen pitäisi tukea ja pqnostaa hänen epärealistisia suunnitelmia. En vaan jaksa enää, ei mieskään. Lapsi siis jo täysi-ikäinen. Sanokaa jotain lohduttavaa/järkevää, ku kaikki ois muuten hyvin...mut tän yhden asiat painaa koko ajan mieltä.
Kommentit (16)
Miten päästän? Tässähän se vaan kotona on. Lähtiskin omaan elämään mut ilman tuloja, koulupaikkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetelkoot pärjäämään, lopeta paapominen. Siksi juuri ei pärjää. Tue vaihteeksi muita.
Tottunut saamaan kaiken tekemättä itse mitään. Huono homma, lopeteta tämä vääränlainen tuki. Toki voit kannustaa, mutta ilman ilmaista rahaa ja kuljetuksia. Käytä rahat matkusteluun ja omaan hyvinvointiin. Ja vaikka muihin lapsiin tasapuolisesti ja reilusti.
Mitä ne epärealistiset suunnitelmat ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muitakin tuettu, mutta hoitavat hommansa ja ovat järkeviä ja normaaleja nuoria. Tää yks vaan ei pääse elämässä eteenpäin ja siks oon yrittäny todella kaikkeni. En haluu et se jää tähän kotiin lojumaan vaan alkais pärjätä ite. Mut kun heittää tulevaisuutensa romukoppaan ja se ahdistaa minua todella.
Laitat sen hakemaan asutoa. Jotkut lapsukaisista tarvitsevat vähän tuuppimista että osaavat lähteä omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten se sen asunnon maksaa ku ei ole tuloja? Kalliimmaks vaan tulee mulle.
No sä olet ilmeisesti kaikkes tehny ja enemmänkin, nyt sun pitää hyväksyä lapsesi päätökset ja antaa hänen oppia tekemisistään ja antaa "kärsiä" seuraukset. Keskity sä johonkin muuhun, älä tuputa neuvoja, tue kun hän tarvii tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakota itsenäisyyteen. Oma asunto jonka maksaa omalla työllä. Ei enää rahallista tukea. Toki voit auttaa muuten, kertoa mistä ja miten asuntoja ja työpaikkoja löytää. Eiköhän se lapsi siitä sitten tokene miettimään mitä elämältään haluaa. Kotona makoilu ei siinä auta.
Näin se meni mullakin, ja ainoa lapsi vielä. Hurjaa menoa oli aikansa, kunnes päätti kans lopettaa lukion ja muutti omilleen johonkin kimppakämppään. Siitä sitten avoliittoon ja kaksi lasta peräjälkeen. Ei koulutusta, mulla ei ollut rahaa auttaa mitenkään. Sai mummon perinnön, hassasi kaiken. Sai vielä toisenkin perinnön, samoin tein rahat polttivat reiän perstaskuun. Minulta kuppasi ruoka, kun äijä alkoholisoitui. Siivoojaksi päätyi lopuksi.
Erosivat ja masennus päälle. Pikavippiä ja jotain vanhoja velkoja ulosottoon. Kaikki perseelleen. Minä maksoin vuokrarästit säästöistäni, jotta säilyisi lapsilla koti.
Mutta jotain tapahtui. Tällä hetkellä on maksanut velkansa, lapsetkin pärjäävät koulussa ja itse valmistuu ennen joulua opinnoistaan. Meni usko kyllä, mutta jokainen valitsee oman tiensä kulkea. Kerroin kyllä, että kadulle en jätä.
Toivottavasti voit vielä sinäkin iloita! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohduttaako, et ainakaan se ei ole linnassa, kuten mun poika?
Yritätkö hoitaa oiretta etkä syytä? On masentunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna sen etsiä oma reitti miten elää. Älä maksa vuokraa. Anna vaikka 3 kk aikaa etsiä työ ja asunto, tai duuni ja vuokraa sulle. Ei se muuten opi.
Vierailija kirjoitti:
No miten se sen asunnon maksaa ku ei ole tuloja? Kalliimmaks vaan tulee mulle.
No kyllä sille yhteiskunta maksaa tukia niin kun muillekin työttömille. Mutta älä vaan täytä työkkärin ja sossun lappuja puolesta!
Päästä irti. Kyllä se pärjää.