Lue keskustelun säännöt.
Olin tänään niin yksinäinen, että itkin
23.08.2026 |
Eipä ole monta kertaa elämässä tapahtunut. Meillä ln ollut perheessä muutoksia. Mieheni asuu työn takia muualla, ei käy kotona joka viikonloppu, koska liian kallista. Seuraavan kerran tulee parin viikon päästä ti-illasta sunnuntaihin. Poikani muutti heinäkuussa pois, opiskelemaan. Vaikka hän oli armeijassa, jotenkin se oli mukavaa, kun hän tuli usein viikonlopuksi kotiin. Ja vaikka olisi ollut tyttöystävän luona, hän kuitenkin käväisi kotonakin. Juteltiin, syötiin yhdessä, ja ruokaa tosiaan kului. Minulla on joitakin ystäviä. Kun ehdotan yhteistä tekemistä, aina niillä on jotain muuta. Samalla paikkakunnalla asuu ystävä, jonka kanssa oltiin paljon tekemisissä. Meidän pojat oli kavereita. Hänellä on paljon harrastuksia ja menoja ja perhe-elämää ja kesämökki. Hyvä jos kerran kuussa ehditään kahvitella tai käydä leffassa tai taidenäyttelyssä tai konsertissa. Minulle se on vähän. Olen miettinyt, onko minussa jotain vikaa, kun on niin vähän ystäviä. Työkavereita on toisella paikkakunnalla, mutta ei meillä kukaan tee mitään yhdessä töiden ulkopuolella. Olen kunnioittanut sitä, enkä ruinaa toisilta, että voitko tehdä jotain yhdessä vapaa-aikana.
Yksinäisyys, miten siihen edes tottuu, kun on ikänsä ollut sosiaalinen ihminen?
Kommentit (20)
Syksy on uuden alku. 🍁🍂 Uudet harrastusjutut alkaa, nyt on helppo aloittaa uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tule sedän luo, v*su...
Ok.. tuleekin hauskaa meillä. ;)
No, minulla ainakin. Heh.
Et ole ainoa. Muilla ei ole miestäkään, eikä kaukokavereita. Haluatko että tämä mies olisi lähempänä vai eri miehen joka olisi paikalla? Mikä olisi paikka tai alue, jossa saa tuttuja helpommin? Entä onko äiti elossa, kaipaako hän soittajaa joskus.
Vierailija kirjoitti:
Tule sedän luo, v*su...
Eka vastaus heti tällainen ja minuutin sisällä aloituksen tekemisestä...
Mitä sinä täällä parut, ite olet ukkosi valinnut, voisit sille ehdottaa että etsii työn jotta olisi enemmän sinua viihdyttämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ehtisitkö aloittamaan jonkun harrastuksen jossa kävisit viikoittain säännöllisesti? Saattaisit saada uusia kavereita ja ystäviä sekä mielekästä tekemistä vapaa-ajallasi.
Anna pillua miehelle, niin se käy useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ihanaa, että olen ihminen, joka viihtyy oikein hyvin yksinään.
Ehdotan minäkin AP:lle jotain harrastusryhmää.
Joskus parikymppisenä alkoi leipimään, kun tajusi miten yksipuolista yhteydenpito kavereiden suuntaan oli. Ja tosiaan, kun lakkasin pitämästä yhteyttä, suhteet hiipuivat. Monesti lukenut netistä, että "pitää olla aktiivinen, kiinnostunut, aloitteellinen muiden suuntaan", mutten koskaan ole saanut vastausta siihen, miksei kenenkään tarvitse olla noita asioita minun suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, vaikka olen itse sosiaalinen introvertti. Toisille toisen ihmisen läheisyys luo voimaa ja kykyä kestää vastoinkäymisiä. Itselläni ei ole tarvetta jatkuvaan ihmiskontaktiin, vaikka en seurassa sulkeudukaan. Voin olla kuukausia vaikka ulkoluodolla majakanvartijana tai avata keskustelua ihmisjoukossa. Meissä on moneksi. Eniten säälin heitä, jotka eivät uskaltaudu ulos ihmispelossaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tule sedän luo, v*su...
Eka vastaus heti tällainen ja minuutin sisällä aloituksen tekemisestä...
Elämä on. Sitä ei edes woke pysty määräämään vaikka yritystä on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies, lapset, ystäviä, yksinäisyys, mikä näistä ei kuulu joukkoon? Sä et taida tietää millaista on yksinäisyys? Kun rintaa puristaa, mutta ei osaa enää edes itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Mies, lapset, ystäviä, yksinäisyys, mikä näistä ei kuulu joukkoon? Sä et taida tietää millaista on yksinäisyys? Kun rintaa puristaa, mutta ei osaa enää edes itkeä.
On se naisten yksinäisyys ja sitten on se miesten yksinäisyys. Toisessa käydään tyttöjen kanssa ulkomailla ja toimiston gimmojen kanssa lounaalla, mutta koetaan yksinäisyyttä. Toisessa sinulla ei ole ketään ja kaikki torjuvat sinut, kun olethan jotenkin viallinen koska sinulla ei ole ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole ainoa. Muilla ei ole miestäkään, eikä kaukokavereita. Haluatko että tämä mies olisi lähempänä vai eri miehen joka olisi paikalla? Mikä olisi paikka tai alue, jossa saa tuttuja helpommin? Entä onko äiti elossa, kaipaako hän soittajaa joskus.
Kyllähän minä sen tiedän, että joillain ei ole puolisoakaan, eikä yhtään ystävää, mutta eihän sen tietäminen vähennä minun yksinäisyyden kokemusta.
Eipä ole äitiä tai isää. Isä kuoli jo alle 60-vuotiaana parikymmentä vuotta sitten ja äiti heti eläkkeelle jäätyään. Äiti kävi meillä todella usein, kun poikani oli pieni. Joskus saattoi kesälomilla viihtyä viikonkin. Hän myös matkusti meidän perheen kanssa. Minulla ei ole läheisiä sisarussuhteitakaan. Yksi veli on, mutta hänellä on omia ongelmia, emmekä ole paljon tekemisissä.
-ap
Jos olet sosiaalinen niin sulle ei varmaan ole vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Joskus parikymppisenä alkoi leipimään, kun tajusi miten yksipuolista yhteydenpito kavereiden suuntaan oli. Ja tosiaan, kun lakkasin pitämästä yhteyttä, suhteet hiipuivat. Monesti lukenut netistä, että "pitää olla aktiivinen, kiinnostunut, aloitteellinen muiden suuntaan", mutten koskaan ole saanut vastausta siihen, miksei kenenkään tarvitse olla noita asioita minun suuntaan.
Sama minulla. Että sitten joskus ottaa päähän. Miksi minun pitää aina olla se aloitteellinen ja aktiivinen? Nuoruusvuosien jälkeen ei ole ollut yhtään sellaista ystävää, joka ottaisi yhteyttä ja ehdottaisi tapaamista. Facebookissa kyllä hehkutetaan ystävyyttä ja toivotetaan hyvää syntymäpäivää, mutta livenä ei ole aikaa.
Ikinä ei pyydetä minnekään. Ei lasilliselle, ei syömään, eikä edes kylään. Ennen jaksoin pyytää meille kylään, mutta olen lopettanut senkin, kun ikinä ei tule kutsua toisin päin. Sitä paitsi eräs ystävä teki pahat oharit. Olin leiponut itse pitsaa ja pullaa ja odotin häntä miehensä kanssa kylään. Kun ei alkanut kuulua, laitoin viestin, sen jälkeen odotin taas ja lopulta soitin. Vastaus oli, että anteeksi kauheasti, he ovat veneilemässä ja olivat unohtaneet kokonaan, mutta hei, otetaan joskus uusiksi. Sen jälkeen en ole heitä kutsunut kylään, mutta eivät ole hekään meitä. Tämä ystävä on juuri sellainen, että facebookissa kyllä lupaillaaan, että pitää pian taas tavata, mutta eipä tule kutsua. Syntymäpäivänä en tarvitse mitään onnitteluja siellä facebookissa, vaan tulkaa livenä käymään tai kutsukaa jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tule sedän luo, v*su...
Eka vastaus heti tällainen ja minuutin sisällä aloituksen tekemisestä...
Ja miettikää, sukupuolelta, jonka edistajat pitävät itseään älykkäinä🙈
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tule sedän luo, v*su...
Eka vastaus heti tällainen ja minuutin sisällä aloituksen tekemisestä...
Nuo sairaat päivystää vissiin aamusta iltaan palstalla että pääsevät pervoilemaan. Säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sosiaalinen niin sulle ei varmaan ole vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin.
Kyllä tuntuu olevan. Olen sosiaalinen, mutta eiväthän kaikki ole samanlaisia. En myöskään kaipaa seuraa viinapullon ympärille. Tässä iässä haluaisi, että ne uudet kontaktit on tapaamisia mieluummin kuin viestittelyä. Tuokin on hankala juttu, ettei tulkita väärin. Aikoinaan minun luultiin olevan iskuaikeissa, kun olin tuttavallinen eräälle naiselle zumbassa. Myönnän kyllä, ettei tarkoitusperät ehkä käyneet riittävän selviksi. Jos joku ehdottaa, että pitäisikö käydä kahvilla ja pullalla, kun on hikoiltu energiat vähiin, niin voiko sen oikein muutoin tulkita kuin iskuyritykseksi.
-ap
Tule sedän luo, v*su...