Entäpä jos en olisi mennyt edesmenneen läheiseni hautajaisiin?

Mitä? Nyt meni yli hilseen. Mitä sitten jos et ois mennyt? Jos et mee ni et mee ja sillä selvä. Joku voi loukkaantuu mut mitä siitä? Miten toi rukous siihen liittyy?

Tä

Mitä ne hautajaiset tuohon nyt liittyvät?

Ei kai se vainaja siellä arkussa tiedä lausutko rukouksen ääneen vai et.

Kyllä sitä anteeksiantoa edellytetään. Itse asiassa se helpottaa sinua (anteeksiantajaa) eniten, kun siihen kykenet. Katkeruus ja kauna ovat taakkoja ainoastaan sinulle itsellesi.

Et sitten mennyt sinne rippikouluunkaan aikanaan?

Ihmiset on kyllä niin sekasi.

Vierailija kirjoitti:

Menin kuitenkin. 

Mutta miksi luterilaisessa litaniassa "Isä meidän rukouksessa", joka aina luetaan kirkossa on tämä kohta: ..."Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"...

Edellytetäänkö meiltä kaltoin kohdelluilta aina anteeksi antamista, vaikka rikkojamme ei olisi ikinä edes meiltä sitä pyytänyt, MIKSI?

  Ap. Onko vainajan mielisairaus oltava  syynä anteeksi antoon vainajan elinaikaisten väärintekojensa takia? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Et sitten mennyt sinne rippikouluunkaan aikanaan?

Kyllä menin rippikouluun aikanani, mitäs se tähän asiaan kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Et sitten mennyt sinne rippikouluunkaan aikanaan?

 

Kyllä menin rippikouluun aikanani, mitäs se tähän asiaan kuuluu?

 

Ei ole ilmeisesti jäänyt oppia päähän sieltä rippikoulusta, jos perusasioita pitää kysellä-

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on kyllä niin sekasi.

Ap. Kuinka niin? Omassa tapauksessani ainakin edesmennyt oli elämänsä aikana joitakin kertoja todellakin sekaisin, oli jopa hoidossa ja lääkityksellä, ja hyvä niin, mutta sitä pahaa, mitä hän teki minua kohtaan, ei millään lääkityksellä saada pyyhittyä pois.

Anteeksi antaminen helpottaa omaa oloa, jos pystyy oikeasti ja aidosti antamaan anteeksi. Vaikka toinen ei pyytäisikään. Tähän on olemassa ihan tekniikoita. Kannattaa googlettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Nyt meni yli hilseen. Mitä sitten jos et ois mennyt? Jos et mee ni et mee ja sillä selvä. Joku voi loukkaantuu mut mitä siitä? Miten toi rukous siihen liittyy?

Ap. Niin en voi tietää, mitä siitä olisi seurannut, jos en olisi mennyt kyseisen melko läheisen ihmisen hautajaisiin?

Niin tuota rukousta vaan olen aina tuosta kohtaa ihmetellyt, että miksi pitäisi antaa anteeksi tekoja tai asioita, joita ei maallinenkaan oikeuslaitos antaisi anteeksi, jos olisivat aina nostettu ikään kuin päivän valoon, eikä lakaistu tietyllä tavalla maton alle?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Et sitten mennyt sinne rippikouluunkaan aikanaan?

Kyllä menin rippikouluun aikanani, mitäs se tähän asiaan kuuluu?

 

 

Ei ole ilmeisesti jäänyt oppia päähän sieltä rippikoulusta, jos perusasioita pitää kysellä-

Jos rippikoulussa opetetaan antamaan kaikki anteeksi väärintekijälleen, niin mitä ihmettä me sitten maallista oikeuslaitostakaan tarvitaan lainkaan????  Anteeksi antamalla vaan pelitetään puolin ja toisin. 

Ap.

Anteeksi antaminen on aika keskeinen osa kristinoppia. Itse en usko että anteeksi antoa voi nopeuttaa. Se tunne tulee jos on tullakseen. Mutta kristinuskossa tuota kuitenkin opetetaan, kääntele toinen poski ja anna anteeksi. Se nyt vaan on semmonen uskonto.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne hautajaiset tuohon nyt liittyvät?

Ei kai se vainaja siellä arkussa tiedä lausutko rukouksen ääneen vai et.

Kyllä sitä anteeksiantoa edellytetään. Itse asiassa se helpottaa sinua (anteeksiantajaa) eniten, kun siihen kykenet. Katkeruus ja kauna ovat taakkoja ainoastaan sinulle itsellesi.

Entäpä kun ei vaan kykene antamaan kaikkea anteeksi? En ole katkeruutta ottanutkaan taakaksi itselleni, uskoisin omassa tapauksessani taakan olleen  syyllisen puolella ja syystäkin.

Ja rippikouluviittaukset tulevat siitä, että ihmiset pohtivat, että miten et ole kuullut kristinuskoon kuuluvasta anteeksiantamisen ajatuksesta. Kun se on kys. uskonnossa aika keskeinen. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ihmiset on kyllä niin sekasi.

 

Ap. Kuinka niin? Omassa tapauksessani ainakin edesmennyt oli elämänsä aikana joitakin kertoja todellakin sekaisin, oli jopa hoidossa ja lääkityksellä, ja hyvä niin, mutta sitä pahaa, mitä hän teki minua kohtaan, ei millään lääkityksellä saada pyyhittyä pois.

 

Ap. jatkaa vielä: ..eikä rippikoulun ohjeilla!

No, käsittääkseni kristinuskossa on tosiaan yhtenä olennaisena ohjenuorana, että pitää antaa anteeksi muille heidän pahat tekonsa. Tämähän ei poista sitä, että pahantekijöille annetaan maallisen oikeusjärjestelmän mukainen rangaistus.

Tuota ohjetta voi myös lukea vähän eri tavoin. Sen voi mielestäni lukea myös psykologisena ohjeena, että kannattaa pyrkiä henkisesti siihen, että muiden pahat teot eivät vaikuta meihin ainakaan pysyvästi.

Mielestäni pahantekijöille ei tarvitse konkreettisesti antaa anteeksi, varsinkaan jos eivät pyydä (eikä silloinkaan, jos ei pysty tai halua).

Pahoitteluni ap:lle siitä, mitä olet joutunut kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi antaminen on aika keskeinen osa kristinoppia. Itse en usko että anteeksi antoa voi nopeuttaa. Se tunne tulee jos on tullakseen. Mutta kristinuskossa tuota kuitenkin opetetaan, kääntele toinen poski ja anna anteeksi. Se nyt vaan on semmonen uskonto.

Niinpä, tuo viimeinen lause kattaa kaiken:) eli "se nyt vaan on semmonen uskonto."