Tyttö nukkuu vain sylissä, mitä teen???
Meidän 3kk vanha tyttö ei suostu nukkumaan muualla kuin äidin sylissä. On aika rasittavaa nukkua öisinkin tyttö mahan pällä, päivällä nukkuu hyvin vaunuissa kun olemme käynneet kävelyllä. Hän nukahtaa syönnin tai kiukuttelun jälkeen syliin ja kun siirrän hänet pinnasänkyyn alkaa huuto. Rauhoittuu vasta kun otan takaisin syliin. Ennen hän nukkui hyvin sängyssään. Siispä kaipaisin apua mitä teen että saan hänet nukkumaan sänkyyn ja tietääkö kukaan mistä tämä voisi johtua?
Kommentit (5)
Meillä kanssa pikku-ukko, joka asui elämänsä 4 ensimmäistä kuukautta sylissä.
Meillä elämää helpotti kantoliina. Siinä ukkeli nukkui mielellään ja äityli/isukki sai esim. räplättyä tietsikkaa tms. kun pieni mies tuhisi liinassa. Ukkeli oli vaan todella läheisyyden kipeä. Vaavihan on asusekellut masussa tiivissä paketissa, ei siis ihme, että uusi olotila ahdistaa.
Eipä taida tilannetta kauheasti auttaa, mutta tuo sylielämä loppuu aikanaan. Meidänkin ukkeli on nykyään semmoinen menotouhottaja, että hyvä kun saan hänet silloin tällöin syliin rauhoittumaan :D
Meidän 4 kk poika nukkuu kaikki unet vaunuissa, myös yöunet. Pinnasänkyä vihaa...
on minusta opittu tapa, meidän pojalle sen opetti anoppini, joka oli auttamassa lapsen hoidossa ja alkoi nukuttaa sylissään. Minä tietysti esikoisen äitinä uskoin " kokeneempaa" äitiä, jonka lapsista toinen nukkui kuulemma sylissä puolivuotiaaksi saakka! Anoppi oli nukuttanut mieheni veljeä sylissä, istuen keinutuolissa. Ennen tätä poikamme oli nukkunut omassa sängyssään, samassa huoneessa meidän kanssa, mutta kun koliikki iski anoppi tuli avuksi ja sitten se sylinukutusrumba jäi päälle. Menihän se kun vauva painoi muutaman kilon, mutta sitten poika alkoi kasvaa ja se kanniskelu ei ollutkaan enää niin helppoa.
Yhtenä aamuna sitten heräsin sohvalta (jonne olin vienyt pojan syömään, että loppuunväsynyt isä sai hiukan nukkua ennen töihin lähtöä), lapsi rinnan päältä, omat niskat aivan vinossa ja muutenkin lievästi sanottuna kipeänä. Poika oli siinä vaiheessa melkein 3 kk vanha ja nukkunut sylissä tai ihan kiinni äidissä pari kuukautta...silloin päätin että nyt loppuu tämä sylissä nukuttelu. Toimin seuraavasti: teimme perhepedin eli nukutin lapsen viereeni sängyssä peiton päällä. Kun oli aivan nukahtamaisillaan nostin peiton kanssa aivan sänkymme vieressä olevaan pinnasänkyyn (laita laskettiin alas) ja siinä pidin sitten kättä vielä hetken pojan pepulla ja silittelin. Pikku hiljaa siitä siirryttiin siihen että poika nukutettiin omaan sänkyyn, joka oli edelleen meidän sängyn vieressä. Sitten nostimme jo laidan ylös ja nyt poitsu on 5,5kk ja nukkuu omassa sängyssä omassa huoneessa. Tämä omaan huoneeseen siirto tehtiin, koska huomasimme että nukkuu silloin paremmin.
Sylissä nukkumisesta pois opettelu kesti n. kuukauden ja aluksi nukuttaminen kesti vähintään tunnin, kamalaa itkua ensimmäiset illat, nyt menee 15 min ja todella harvoin itkee. Pidän edelleen poikaa sylissä ennen sänkyyn laittamista (luemme sadun ja laulan kehtolauluja) ja silittelen hetken, mutta sitten omaan sänkyyn ja yleensä nukahtaa muutaman minuutin pyörimisen jälkeen. Istun siinä sängyn vieressä ja autan tutin kanssa ja silittelen, mikäli itkee.
Päivällä opetin nukkumaan vaunuissa ja sitten pidin todella paljon muuten sylissä. Kantoliina oli hyvä apu, että sai kädet vapaaksi muulle toiminnalle, mutta tein päätöksen ettei syliin enää nukuteta.
Tsemppiä vaan, pikkuisin askelin eteenpäin, voi viedä pitkänkin ajan tai sitten korjaantua ihan muutamassa illassa.
Tutulta kuulostaa, meillä oli ekat 4 kk samanlaista. Viime kesä jää kyllä ikimuistoisena mieleen, heinäkuun helteissäkin hikisenä kannoin neitiä rintarepussa jatkuvasti kun ei ilman taistelua nukkunut muualla kuin siinä. Neidillä oli kyllä vatsavaivaakin alkuunsa kovasti. Ei kelvannut vaunut, ei kehto eikä häkkisänky. Yöllä tosin nukkui meidän välissä hienosti. Lopulta en enää jaksanut kantaa tyttöä rintarepussa/sylissä ja kun kärsivällisesti vaan tuolla pihalla työntelin huutavia vaunuja ja iltaisin sitkeästi huudosta huolimatta aloin laittaa omaan sänkyynsä, niin pikkuhiljaa tyttö alkoi nukkua muualla kuin sylissä. Nyt olen sitäkin kokemusta viisaampi, jos meille toinen joskus tulee, en tasan tarkkaan nukuta syliin vain koska sillloin vauva ei itke ja raivoa, vaan päättäväisesti laitan sänkyyn nukkumaan. Niin se vähän tahtoo olla, että vauva protestoi kaikkea sellaista vastaan mihin ei ole tottunut ja kun johonkin tottuu, protestoi jos ei enää tulekaan viiden tähden palvelua :-)
Kaisu
sillä voisi saada pikkuista vähän huijattua..?
tai peittokin voisi ajaa saman asian.(idea on siinä ettei pikkuinen havahtuisi kun lämpimästä sylistä lasketaan kylmään sänkyyn,kun on kapalossa tai peiton sisällä jo sylissä.)
myös kaurapussilla voisi kokeilla sänkyä lämmittää ennen kuin laskee vauvan sinne.
huoliiko hän tuttia?meillä on nyt vajaa nelikuisella tullut tärkeäksi tutin lisäksi myös rätti(siis sideharso)kun menee nukkumaan.
syökö hän lisämaitoa tai kiinteitä?meillä helpottui nukkumaanmeno kun alkoi saada korviketta tissimaidon lisäksi.(jäi aina omaan sänkyyn aiemmin kitisemään kun taisi nälkä vielä hiukan kipriä.)
arvailuahan tämä,mutta tässä nyt edes muutama vinkki!
terkuin toinen sylimyyryn äiti =)