Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kysymys Karjalan luovuttamisesta

45

Kun Suomi joutui luovuttamaan osan Karjalasta Neuvostoliitolle niin saivatko kotinsa jättäneet asukkaat mitään rahallista hyvitystä mistään vai pitikö heidän vaan omakustantaisesti rakentaa Suomen puolelle uusi koti?

Kommentit (10)

Vierailija

Muista en tiedä, mutta maatilan tai asuntotontin Karjalassa omistaneille hankittiin korvaavat tilat ja tontit. Maata joutuivat luovuttamaan valtio, kunnat, yhtiöt ja yksityiset.

Vierailija

Tässä lisää lukemista http://www.uta.fi/ajankohtaista/vaitokset/arkisto/tiedote.html?id=62736

Omaisuudesta korvattiin osa, ja tästä säädettiin lakikin.

Muualta olen lukenut, että kränää siirtolaisten ja heitä asuttamaan joutuneiden välillä aiheutti se, että evakkojen katsottiin suurempien korvausten toivossa liioitelleen Karjalaan jääneitä omistuksiaan. Evakoista eivät suinkaan kaikki tykänneet.

Vierailija

Juu, tuota kränää tuli, kun hoettiin, että "kuka niitä omistuksia siellä niin tarkasti tietää..." eli ajateltiin evakoiden liioittelevan menetyksiään. No, varmaan sitä tehtiin siinä kuin nykyään liioitellaan vakuutuskorvauksiin menetyksiä.

Sinänsä evakoista haluan jakaa tämän tarinan: Mummuni ja ukkini sisko tulivat evakkoon samaan aikaan Ouluun. Tunsivat toisensa, mutta mummu ei vielä ollut tutustunut ukkiini, joka tosiaan löytyi tämän siskon kautta. Ukin siskolla oli neljä lasta, joista vanhin oli 6 ja nuorin 3kk. Mummu oli lapseton ja talouskoulun käynyt suurtalousemäntä. Asemalla sitten varakkaammat hakivat itselleen velvoitettuna evakon kotiinsa asumaan talvisodan alussa. Mummu, nuori nainen, taloustaitoinen, oli kuumaa valuuttaa. Joku kartanonemäntä nappasi heti hihasta, kysyi, että onko lapsia ja teatterilla sitten "pelasti" tuon evakon kotiinsa asumaan talvisodaksi ja kokkailemaan ihmisille. Kyllä kelpasi heti. Sitten tuo ukin sisko pienine lapsineen. Kukaan ei halunnut heitä tai muita vastaavia luokseen vaan asuivat koko talvisodan jossain rautatieaseman kylmissä rakennuksissa lattiamajoituksessa pienten lasten kanssa. Semmoista se oli silloinkin. Ei kukaan huolinut noita pahimmassa tilanteessa olevia...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

No kyllä karjalaiset tulivat paljon paremmista lähtökohdista Suomeen kuin nykyiset monikulttuurisuuden edustajat. Luonto ja elinolosuhteet olivat suurinpiirtein samanlaiset molemmilla puolin uutta rajaa. Kielitaitokin oli jo olemassa joka varmasti auttoi sopeutumista uuteen asuinympäristöön.

Eivät karjalaiset "tulleet Suomeen". He olivat suomalaisia ja asuivat Suomessa koko ajan, ennen sotaa ja sodan jälkeen. Sodassa Neuvostoliitto vei osan kaakkoista Suomea, ja silloin sillä alueella asuneet joutuivat siirtymään idästä lännemmäksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Muista en tiedä, mutta maatilan tai asuntotontin Karjalassa omistaneille hankittiin korvaavat tilat ja tontit. Maata joutuivat luovuttamaan valtio, kunnat, yhtiöt ja yksityiset.


Ei todellakaan hankittu korvaavia. Minun isovanhemmillani oli Karjalassa suurtila, 300 hehtaaria. Saivat täältä almuina muilta n. 5 hehtaaria ja siinäkin oli metsää ym. mitä piti raivata ja minkä puista piti sahauttaa lautoja taloon ja rakentaa talo ja navetta. Sitten piti tienata että pystyi ostamaan lisää maata. Mitähän nämä nykyiset iphone-pakolaiset tuumaisi kun iskisi keskelle 1000 neliön metsätonttia ja sanoisi että siinä on materiaalia, alkakaahan rakentaa jos meinasitte täällä asua

Vierailija

Aika vähään sai Karjalan evakot tyytyä. Suomessa suhtauduttiin jopa vihamielisesti kun omistaan piti antaa. En itsekään näille pakolaisille antaisi, mutta karjalaiset eivät olleet mitään rikkaita irakilaisia vaan kaiken menettäneitä suomalaisia. Moni meni välirauhan aikana takaisin Karjalaan juuri siksi että se mitä Suomi pystyi tilalle tarjoamaan ei ollut mitään siihen verrattuna mitä Karjalaan jäi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

No kyllä karjalaiset tulivat paljon paremmista lähtökohdista Suomeen kuin nykyiset monikulttuurisuuden edustajat. Luonto ja elinolosuhteet olivat suurinpiirtein samanlaiset molemmilla puolin uutta rajaa. Kielitaitokin oli jo olemassa joka varmasti auttoi sopeutumista uuteen asuinympäristöön.


Ne olot mihin isäni ja mummoni (pappani kaatui sodassa) tuli evakkona Karjalasta, oli kyllä noin sata kertaa heikommat kuin yhdessäkään pakolaiskeskuksessa. Pieni yhden huoneen ja pienen keittiön evakkomökki oli vailla mitään mukavuuksia ja jonne kyliltä kuljettiin 1,5 kilometriä liejuista polkua. Tie tuli vasta 15 vuoden päästä, kun isäni veljiensä kanssa sen itse raivasivat. Pari hehtaaria peltoa, pari lehmää ja muutama kana. Niillä oli yksinhuoltajamummoni neljää lastaan elätettävä, kun toinenkin mies kuoli jo 50-luvulla keuhkotautiin. Siinä huushollissa ei varmasti olisi kitisty ilmaisesta puurolautasesta, vaan olisi otettu se riemumielin vastaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ne olot mihin isäni ja mummoni (pappani kaatui sodassa) tuli evakkona Karjalasta, oli kyllä noin sata kertaa heikommat kuin yhdessäkään pakolaiskeskuksessa. Pieni yhden huoneen ja pienen keittiön evakkomökki oli vailla mitään mukavuuksia ja jonne kyliltä kuljettiin 1,5 kilometriä liejuista polkua. Tie tuli vasta 15 vuoden päästä, kun isäni veljiensä kanssa sen itse raivasivat. Pari hehtaaria peltoa, pari lehmää ja muutama kana. 

Tuollaistahan se oli elämä muillakin maaseudun pientilallisilla tuohon aikaan. Kaupungissa ison perheen asuntona oli huone ja keittiö. Tai pelkkä hellahuone.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne olot mihin isäni ja mummoni (pappani kaatui sodassa) tuli evakkona Karjalasta, oli kyllä noin sata kertaa heikommat kuin yhdessäkään pakolaiskeskuksessa. Pieni yhden huoneen ja pienen keittiön evakkomökki oli vailla mitään mukavuuksia ja jonne kyliltä kuljettiin 1,5 kilometriä liejuista polkua. Tie tuli vasta 15 vuoden päästä, kun isäni veljiensä kanssa sen itse raivasivat. Pari hehtaaria peltoa, pari lehmää ja muutama kana. 

Tuollaistahan se oli elämä muillakin maaseudun pientilallisilla tuohon aikaan. Kaupungissa ison perheen asuntona oli huone ja keittiö. Tai pelkkä hellahuone.


Kyllä evakoille ne tilan surkeimmat maat annettiin ja nekin pitkin hampain. Pellot oli soisia lettoja kylän perimmäisissä kolkissa tiettömien taipaleiden takana ja niistäkin kaadettiin parhaat puut pois ennen luovutusta. Mummoni tapauksessa tosin tilallinen heittäytyi vähän liiankin ahneeksi, kun kaatoi pihametsän kokonaan maantasalle jättämättä ainuttakaan puuta pystyyn. Niinpä hän joutuikin luovuttamaan toisaalta vastaavan kokoisen metsäpläntin mummolleni.
Kyllä Karjalaisia melkolailla kakkosluokan kansalaisina pidettiin monessa paikassa ja heitä myös solvattiin.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat