Lapsen saaminen 18-vuotiaana

Vierailija

Mikä siinä on, että nykyään lapsen saamista nuorena ihmetellään ja katsotaan paheksuen? Miksi pitää olla monta tutkintoa alla ja vähintään 10 vuotta työkokemusta alla, että voi perustaa perhettä? Herranjumala, ennen vanhaan oli suorastaan normaalia, että ensimmäinen lapsi tuli tuon ikäisenä ja sen ajan lapset ovat käsittääkseni ihan järkipäisiksi lapsiksi kasvaneet nuoresta äidistä huolimatta.
18-vuotias äiti voi olla ihan yhtä hyvä äiti kuin 30-vuotiaskin.
-
Sori, ottaa vaan päähän. Pikkusiskoni (18v) on nyt raskaana ja vastaanotto on ollut sukulaisilta ja tutuilta tosi nihkeetä. Sisko on seurustellut poikaystävänsä kanssa jo 14-vuotiaista ja tukiverkkoa löytyy. Koulut kerkeää käydä loppuun ennen lapsen syntymää. Tiedän, että hänestä tulee ihan huippu äiti vauvalleen.
-
Ajatuksia, mielipiteitä?

Kommentit (12)

Vierailija

Mä olen 21v. ja mieheni 22 v. Meillä on pian 2 lasta reilun vuoden sisään. Mies käy töissä, minä jatkan opintoja lukiopohjalta kunhan nuorempi lapsi täyttää 2 v.

Tarkoituksella olemme näin edenneet, mutta kyllä, se tuntuu vaivaavan monia - jopa naapureitamme. Viis siitä, ettemme saa mitään valtion tukia tai nappaa mt-lääkkeitä, olemme joidenkin mielestä hulttioita ja huonoja kasvattajia ihan automaattisesti ikiemme vuoksi.

Välillä katson ikkunasta naapuritalon 30-v. rouvaa, joka puhaltelee tupakansavuja puolivuotiaansa kasvoille kaiket päivät parkkiksella. Se muistuttaa mulle itselleni, ettei järki ole iästä kiinni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Me yritämme lasta ja minä olen 18v. Pelottaa lähimmäisten suhtautuminen. Olen silti varma, että nyt on paras aika.

Siskoni ei yrittämällä yrittänyt lastan poikaystävänsä kanssa, vaan ehkäisyrengas petti. Teillä on siis vähän eri tilanne :) onnea teille jos aika tosiaan tuntuu nyt oikealle! Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 21v. ja mieheni 22 v. Meillä on pian 2 lasta reilun vuoden sisään. Mies käy töissä, minä jatkan opintoja lukiopohjalta kunhan nuorempi lapsi täyttää 2 v.

Tarkoituksella olemme näin edenneet, mutta kyllä, se tuntuu vaivaavan monia - jopa naapureitamme. Viis siitä, ettemme saa mitään valtion tukia tai nappaa mt-lääkkeitä, olemme joidenkin mielestä hulttioita ja huonoja kasvattajia ihan automaattisesti ikiemme vuoksi.

Välillä katson ikkunasta naapuritalon 30-v. rouvaa, joka puhaltelee tupakansavuja puolivuotiaansa kasvoille kaiket päivät parkkiksella. Se muistuttaa mulle itselleni, ettei järki ole iästä kiinni.

Näinpä juuri.. :/ ikä ei todellakaan kerro kaikkea. Itse olen 24 vuotias ja ensimmäisen (toistaiseksi ainoan) sain pari vuotta sitten. Kyllä munkin tilannetta silloin ihmeteltiin, mutta nyt siskoni kohdalla paljon enemmän. Ap

kike79

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 21v. ja mieheni 22 v. Meillä on pian 2 lasta reilun vuoden sisään. Mies käy töissä, minä jatkan opintoja lukiopohjalta kunhan nuorempi lapsi täyttää 2 v.

Tarkoituksella olemme näin edenneet, mutta kyllä, se tuntuu vaivaavan monia - jopa naapureitamme. Viis siitä, ettemme saa mitään valtion tukia tai nappaa mt-lääkkeitä, olemme joidenkin mielestä hulttioita ja huonoja kasvattajia ihan automaattisesti ikiemme vuoksi.

Välillä katson ikkunasta naapuritalon 30-v. rouvaa, joka puhaltelee tupakansavuja puolivuotiaansa kasvoille kaiket päivät parkkiksella. Se muistuttaa mulle itselleni, ettei järki ole iästä kiinni.

yritätkö tässä  yleistää ja kiillottaa kruuniasi jotenkin ??

minä 36 vuotias, säälittävästi odotan ensimmäistäni joka joulukuussa syntyy, minulla on ollut vaki työ yli 10 vuotta, en elä tuilla, itse aion lapseni hoitaa omilla rahoillani.

Mies on työtön, mutta sekin muuttuu pian, kun avaa oman yrityksensä.

Ei ole tarve puhallella savuija lapsen naamalla kuhn on enemmän kuin toivottu ja täysin suunniteltu. En siis påolta ernkä juo, luulöenpa olevani täydellinen äiti lapselleni, leivomme ja harrastamme yhdessä kun hän on tarpeeksi vanha, mutten tukahduta vaan kannustan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 21v. ja mieheni 22 v. Meillä on pian 2 lasta reilun vuoden sisään. Mies käy töissä, minä jatkan opintoja lukiopohjalta kunhan nuorempi lapsi täyttää 2 v.

Tarkoituksella olemme näin edenneet, mutta kyllä, se tuntuu vaivaavan monia - jopa naapureitamme. Viis siitä, ettemme saa mitään valtion tukia tai nappaa mt-lääkkeitä, olemme joidenkin mielestä hulttioita ja huonoja kasvattajia ihan automaattisesti ikiemme vuoksi.

Välillä katson ikkunasta naapuritalon 30-v. rouvaa, joka puhaltelee tupakansavuja puolivuotiaansa kasvoille kaiket päivät parkkiksella. Se muistuttaa mulle itselleni, ettei järki ole iästä kiinni.

yritätkö tässä  yleistää ja kiillottaa kruuniasi jotenkin ??

minä 36 vuotias, säälittävästi odotan ensimmäistäni joka joulukuussa syntyy, minulla on ollut vaki työ yli 10 vuotta, en elä tuilla, itse aion lapseni hoitaa omilla rahoillani.

Mies on työtön, mutta sekin muuttuu pian, kun avaa oman yrityksensä.

Ei ole tarve puhallella savuija lapsen naamalla kuhn on enemmän kuin toivottu ja täysin suunniteltu. En siis påolta ernkä juo, luulöenpa olevani täydellinen äiti lapselleni, leivomme ja harrastamme yhdessä kun hän on tarpeeksi vanha, mutten tukahduta vaan kannustan.


Häh! No en yritä, anteeksi jos pahoitit mielesi :) Mulla löytyy ihan omista siskoistanikin erilaisia lastenkasvattajia. Yksi sai esikoisensa 30-vuotiaana ja hyvin on mennyt. Toinen sai 19-vuotiaana ja noh, elämänhallinta on nyt myöhemmin vähän hakusessa ja lapsetkin kärsivät. On avioeroa ja muuta sotkua.

Juuri tätä yritin ekallakin esimerkilläni tuoda esiin - ei ole iästä kiinni, millainen äiti on ja kuinka pystyy lapsestaan huolehtimaan. Voi naapuritalon nainenkin olla muuten hyvä äiti, vaikka polttaakin lapsensa läsnä ollessa.
On minussakin puutteeni, tiedän että opiskeluni tulee rasittamaan perhettämme. Kannan siitä syyllisyyttä jo valmiiksi, jos sen halusit kuulla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 21v. ja mieheni 22 v. Meillä on pian 2 lasta reilun vuoden sisään. Mies käy töissä, minä jatkan opintoja lukiopohjalta kunhan nuorempi lapsi täyttää 2 v.

Tarkoituksella olemme näin edenneet, mutta kyllä, se tuntuu vaivaavan monia - jopa naapureitamme. Viis siitä, ettemme saa mitään valtion tukia tai nappaa mt-lääkkeitä, olemme joidenkin mielestä hulttioita ja huonoja kasvattajia ihan automaattisesti ikiemme vuoksi.

Välillä katson ikkunasta naapuritalon 30-v. rouvaa, joka puhaltelee tupakansavuja puolivuotiaansa kasvoille kaiket päivät parkkiksella. Se muistuttaa mulle itselleni, ettei järki ole iästä kiinni.

yritätkö tässä  yleistää ja kiillottaa kruuniasi jotenkin ??

minä 36 vuotias, säälittävästi odotan ensimmäistäni joka joulukuussa syntyy, minulla on ollut vaki työ yli 10 vuotta, en elä tuilla, itse aion lapseni hoitaa omilla rahoillani.

Mies on työtön, mutta sekin muuttuu pian, kun avaa oman yrityksensä.

Ei ole tarve puhallella savuija lapsen naamalla kuhn on enemmän kuin toivottu ja täysin suunniteltu. En siis påolta ernkä juo, luulöenpa olevani täydellinen äiti lapselleni, leivomme ja harrastamme yhdessä kun hän on tarpeeksi vanha, mutten tukahduta vaan kannustan.

Miten noin väärin voi tulkita kirjoituksen? Siteeraamasi kommentti ei anna aihetta käsityksiisi. 

Oletko muuten kännissä, kun kirjoitusvirheitä on pikkupätkässä kymmenen? Ei kannata olla, jos on raskaana! 

Ajattelet siis olevasi "täydellinen äiti" ? Ei kovin hyvä lähtökohta sitten joulukuussa, kun pienokaisesti näkee päivänvalon. Tai Suomessa ei siihen aikaan sitä, mutta led-lampun sitten ainakin. 

Vierailija

Ikä ei kerro kaikkea ja siskostasi voi tulla varmasti oikein hyvä äiti.

Mutta noin keskimäärin 18-vuotiaat ovat paljon lapsellisempia kuin "silloin ennen", siis esim. joskus 50-luvulla. Moni sen ikäinen ei vielä ole elämässään ottanut vastuuta oikein mistään isoista jutuista, ja siksi lapsen syntymä mullistaa elämää yleensä enemmän kuin vähän vanhemmalla, joka on mahdollisesti jo asunut pitkään omillaan, opiskellut ja tehnyt työtä. Ennenmuinoin 18-vuotias on on ollut yksi perheen aikuisista jo pitkään, huolehtinut sisaruksistaan ja tehnyt töitä. Tämän minä näen syyksi siihen, että nykyisin 18-vuotiaan raskautta herkästi ihmetellään enemmän kuin vuosikymmeniä sitten.

Vierailija

Kiva että joku muukin tätä mieltä! :) Mäkin sain lapseni 18 vuotiaana eikä iästäni johtuen ole ollut mitään ongelmia. Mun suku ja ystävät otti kyllä asian tosi hienosti vastaan enkä koskaan kuullut muuta kuin onnitteluja. Yksi kommentoi ikääni sen verran että hoidan asian tosi hienosti ikäisekseni ja jos hänen tyttärensä (minun ikäinen) olisi tilanteessani, hän ei handlaisi sitä läheskään yhtä hienosti :D Mulle ei myöskään neuvolassa nyrpistelty nenää tai synnärillä. Itseasiassa musta tuntui ettei kukaan edes tajunnut että olin nuori, kohtelivat samoin kuin kaikkia äitejä. Nyt olen 21v ja tytär 2v8kk. Ei olla koskaan oltu sossun kanssa tekemisissä eikä mitään ensikotia ole edes ehdoteltu. Jännä aina lukea nuorten äitien juttuja netistä ja lehdistä että kuinka heitä kohtaan käyttäydytään nyrpeästi ja heille ollaan ikäviä. Mä olen leiksalla tutustunut pariin äitiin ja avoimessa pk:ssa ja muskarissa useampaankin eikä kenenkään kanssa koskaan ole tullut edes puheeksi mun ikä. 

Opinnot mulla on kans kesken mutta jatkan nyt ensi syksynä toivottavasti uuteen kouluun. Lukion suoritin loppuun äitiyslomalla iltalukiossa niin että vanhempani hoisivat tytärtäni parina iltana viikossa n.6kk eteenpäin. Valmistuin ylioppilaaksi ihan kohtuullisin arvosanoin, vaikka kyllä veikkaan että olisi ne tulokset himpun verran parempia olleet jos ei olisi ollut kirjoitusten aikana kotona 3kk vauvaa. Mutta kyllä mulla on ihan luottavainen olo opiskeluiden ja tulevaisuuden suhteen :) 

Vierailija

Itse sain esikoisen 24-vuotiaana, ja näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ihan hyvin voinut hankkia lapsia jo vuosia aikaisemmin. Toisille sitten sopii paremmin hankkia lapset vähän myöhemmin. Kukin tavallaan. En kyllä näe mitään ihmeellistä tai tuomittavaa jos tulee vanhemmaksi 18-vuotiaana, kun ei se hyvä vanhemmuus tosiaan ole iästä kiinni.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat